Multapeukalo keskellä kämmentä: perennasirkus istutusaltaassa

Terveisiä puutarhasta! Täällä olen asunut viimeajat. Hurjasti opeteltavaa, ihan uusi kieli ja maailma, mutta ai miten hauskaa ja koukuttavaakin.

En ole niin vallan minkäänasteinen multasormi mitä tulee pihakasveihin, päinvastoin ja kaikkea muuta. Siksipä olenkin aivan ylitsevuotavan iloinen, kun huomaan kivimuurin juurelta maasta puskevan sinne viime syksynä googlen avustamana kylvämieni tulppaanien varret! Nyt jännitän, tuleeko vielä se itse kukkanenkin jokaiseen varteen jossain vaiheessa. Laitoin maan sisään kaikenlaisten ihanien vaaleanpunaisten ja pinkkien hörsökkeiden sipuleita, mitä vain Lidlin laarit tarjosivat. Ne apajat pitää muistaa tänäsyksynäkin!

Puutarhanhoidossa olen enemmän on enemmän -ihmisiä, ja sellainen fiilispohjalta istuttelija kuin pitkään suunnittelevaa sorttia. Rönsytä saa, kerroksia löytyä, luonnonkasveja ja kaupan kasvatteja sikin ja sokin.  Toki sen verran harkintaa kannattaa käyttää, että istutettavien kasvien kasvupaikat katsoo huolella ja samoin kasvien hallankestävyyden. Noviisin vinkkini on myös se, että aina jos on tilaisuus haastatella kokenutta kasvattajaa, sellaiseen kannattaa tarttua kaksin käsin.

Tulppaanikylvön jälkeen toinen itseni ylittäminen tapahtui toissailtana.  Vielä hämärän laskiessa viimeistelin viime kesäänä valmistuneen mutta silloin vielä tyhjäksi jääneen istutusaltaan visiotani. Kokeellinen puutarhuri minussa päätti kokeilla ns. ”half & half” mallia, ja laitoin istutusaltaaseen puolet havu- ja rodomultaa ja puolet ”perusmultaa”. Sinne sitten istuttelin kaikenlaista kasvia.

”Havupäässä” kukkii jo rhodo, ja kasvamista etualalla odottaa miehen suosikki, töpäkkä vuorimänty kääpiösinikatajien seurana. ”Perennapuolelle” halusin ehdottomasti tuon sinisen korkean kasvin, unelmatädykkeen jolle sommittelin mukavannäköisiä seuralaisia sammaleimusta, syysleimusta ja nukkahärkeistä ja toiselle puolelle vahtia tuli pitämään mm. kohokki, kellopeippi ja ametistiukonhattu.

Katsotaan, miten lähtevät kasvuun -päästänkö pian jo karsimaan ja kitkemään, jäävätkö kitukasvuisiksi vai kuolevatko pois. Toivon toki, että eivät sentään tuota viimeistä. Äskeinen rankkasade pieksi hennoimmat kukkaset irti, mutta sitähän se on,ulkosalla. Nyt vielä istutussotkujen siistiminen ja kevyt kuorikatekerros mullan päälle, jotta kosteus ei tuossa paahteisessa paikassa pääse pienokaisilta haihtumaan liian nopsaan ja siten vain kastellaan ja kasvatellaan.

Vielä odottaa istuttamista muutama muukin juttu, pian pääsee siis taas tarttumaan lapioon.

koti piha-ja-puutarha
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *