Kutsu syömään

PB020127.jpg

Kaupallinen yhteistyö, Ikea

Ikea kutsui minut mukaan #kutsusyömään -kampanjaansa, eli haastoi kutsumaan läheiset arkena rennosti kylään nauttimaan illallista. Lähdin mukaan tosi mielelläni, sillä olen ihan tämän aatteen naisia muutenkin. Rakastan ruokaa ja syömistä, ja mikäs sen parempaa kuin tehdä sitä hyvässä seurassa ja kivoimmassa mahdollisessa paikassa eli omassa kodissa! Haastetta pukkaa teidän suuntaanne tuolla alempana.

Kotiruoka-asiat ovat tosiaan lähellä sydäntäni. Minulle on aina ollut tärkeää, oikeastaan itsestään selvää, että koko perhe syö yhdessä kotona ”iltaruuan” eli päivällinen vai illallinenko se nyt sitten arkisin on, aina kun vain suinkin mahdollista. Se oli tapana lapsuudenkodissani ja on ollut sitä myös vanhempieni kodeissa -kuten varmasti suurella osalla meistä. Illalla kello seitsemän istua napotti koko meidän perhe saman mäntyisen, vankilan työpajasta hankitun pirtinpöydän ääressä. -Ja nyt oma perheeni tekee saman Ikean koivupöydän ympärillä tasan kello kuusi.

PB020106.jpg

Ruokapöydässä juteltiin kaikkien kahdeksan kuulumiset, aseteltiin koivet useimmiten sulassa sovussa ristiinrastiin pöydän alle ja kyynärpäät kiltisti kiinni omiin kylkiin. Joku murahteli, toinen hölpötti, kolmas kikatti, neljäs säesti, viides puhui päälle ja niin edelleen… En oikein vieläkään ymmärrä, kuinka onnistuin istumaan omalla paikallani ikkunan vieressä lähes joka ilta, vaikka harrastuksia riitti kaikille arki-illoille. Etäisesti muistan vieläkin tuulen tukassa, pyöränkumien suhinan ja vaihteiden tikityksen, kun poljin pitkin kivipinnoitettua tietä kotiin tuhatta ja sataa, että varmasti ehtisin ajoissa kotiin syömään. Oli aina ihan kurjaa, jos myöhästyin, ja muut olivat jo ehtineet lopetella.

Tuo pirttikalusto kävi vuosi vuodelta ahtaammaksi, neljän veljeni ja pikkaraisen pikkusiskoni kasvaessa vuosien saatossa. Niin, ja taisin kai itsekin kasvaa siinä sivussa. Aloimme pikkuhiljaa minusta, vanhimmasta, alkaen muuttaa omille teillemme ja lautasille tuli paremmin tilaa kotona asujille. Jouluna aina hämmästeltiin, että miten ihmeessä tänne ollaankaan kaikki mahduttu. Tyttö- ja poikaystävien tultua mukaan kuvioon oli pakko jo tehdä porrastusta ruokailuun. Mutta ruoka-aika, se piti kotona kyläillessä aina kutinsa.

Tärkeitä hetkiä nuo koko lapsuuden ja nuoruuden yhteiset ruokahetket, joiden täyden merkityksen huomatakseen pitää näköjään elää yli kolmekymppiseksi.

PB020162.jpg

Nyt kun omassa elämässä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet olleet pitkään päällä, voin todeta niiden olevan hurjan maineensa veroiset. Vaikka itse olen tällä hetkellä hoitovapaalla, en heti muista tämän kiireisempää ajanjaksoa elämässäni, niin monta rautaa olen sinne kuuluisaan tuleen onnistunut heittämään ja niin moneen soppaan lusikkani laittanut. Omia valintoja kaikki, ja antavat paljon, mutta kieltämättä välillä sitä vain puuskuttaa hekotellen, että näin se maailma vie, ja mää täällä vauhdissa vikisen.

Läheisiä treffaamme yleensä viikonloppuisin, mutta voi kun niitä viikonloppuja on niin harvassa -onkin ollut mahtava noste keskelle viikkoa, kun kalentereista on löytynyt yhteinen vapaa ilta ystävien kanssa, ja ollaan kokoonnuttu yhteen syömään. Pieni pysähdys ja usein viikon kohokohta, aika samanlaisissa oravanpyörissä kuin suurin osa tuttavapiirissä rullailee, ja ne eläkeläisystäväni… ei edes mennä sinne, kiireisempiä menoissaan kuin ketkään. Vaikka arjen kiirut perheen kanssa ovat minusta ihan sitä parasta elämää, jota en haluaisi muuksi muuttaa, on myös hauskaa ja antoisaa vähän rikkoa niitä rutiineita.

PB020147.jpg

Palatakseni varsinaiseen aiheeseen, Ikean haastamana kutsuin siis omia rakkaitani saman pöydän ääreen. Kutsu lähti mitä mieluisimmille vieraille: kutsuin syömään ja höpöttämään veliveikkoseni, taattua laatua ruokapöytäseuranani jo vuodesta 1982 ja hänen kumppaninsa. Nämä Töölön kaverit ovat sukua, ystäviä, hauskoja seuramiehiä ja mikä arvokkainta, tyttöjemme kummit ja samalla meidän perheen tukeva turvaverkko täällä Helsingissä. Ihmiset, joiden pelkkä olemassaolo saa hengen kulkemaan kevyemmin, luottopakkipari vailla vertaa. Tuli sitten asetettua pikkuisen vaatimuksia poikien harteille… No, mistäpä ei tuollaiset hyväkuntoiset nuoret miehet selviäisi, tähän asti ainakin menty liehuvin lipuin hauskuudesta ja hankaluudesta toiseen. Kerron myöhemmin, mitä meillä syödään, hyvää, nopsaa ja täällä blogissakin muistaakseni nähtyä apetta on suunnitelmissa kattaa.

PB030236.jpg

PB020183.jpg

Sitten se pihvi, täällä pahnan pohjalla. Minä kutsuin siis Veikon ja Tuomon meille syömään, ja nyt kutsun sinutkin, nimittäin kutsumaan oman possesi koolle ja osallistumaan Ikean lahjakorttien arvontaan!  Kutsu siis ystäviä tai perheenjäseniä arkena syömään. Älä stressaa tarjoiluista – tavallinen arkiruoka riittää hyvin. -Toki jos arkea haluaa kuohuttaa kuplien kanssa, mikäs sen ihanampaa. Kelpaa minulle ainakin! Tärkeintä on nauttia yhdessä vietetystä ajasta omaan tapaan sekä arjen pienistä, tärkeistä hetkistä ystävien ja läheisten kanssa.

#kutsusyömään-kilpailuun voi osallistua Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä 30.11.2015 saakka. Huomioithan, että sinun on oltava 18-vuotias voidaksesi osallistua ja Instagram-profiilisi on oltava avoin eikä vain hyväksyttyjen seuraajien seurannassa. Tarkat ohjeet (helppoon!) osallistumiseen löydät täältä(klik!). Viikoittain arvottavien lahjakorttien suuruus on 50€ ja pääpalkintona arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken 1000€ arvoinen lahjakortti.

 

Minuahan tietysti mietityttää, että kenet sinä kutsuisit ja miksi?

 

Kommentit (8)
  1. Tuo musta pitkä takki harmaiden farkkujen ja hapsukenkien kanssa on täydellinen yhdistelmä 🙂 Ja pinkki takki on järjettömän soma! Ihania asuja kaiken kaikkiaan, ja sinä nyt vaan olet niin kaunis 🙂 Ihanaa vuodenvaihdetta http://topvideodownloader.com

  2. M/Foodie-vauva
    4.11.2015, 18:33

    Kirjoituksesi lämmitti 🙂 Perheen yhteiset päivittäiset ruokahetket ovat kullan arvoisia. Mutta, kun tapaa ei kahden aikuisen perheessämme ollut, uutta rytmiä on kyllä saatu miehen kanssa harjoitella, kun perheemme vuosi sitten täydentyi kolmannella jäsenellä. Ja treeni jatkuu edelleen 😉 Toivon, että jonain päivänä lapsemme muistelee yhteisiä ruokahetkiämme samalla lämmöllä kuin sinä omiasi 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *