Muina konmareina

image.jpg

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme aikalailla tasan neljä vuotta. Se on pitkä aika kaltaiselleni nomadille, joka aiemmin muutti vuoden-parin välein  lukuunottamatta kymmentä viimeiseksi lapsuudenkodiksi jääneessä kodissa vietettyä vuotta. 

Tästä pitkästä aikaajaksosta on seurannut eräs meidän perheessä ihan uusi juttu: tavaraa alkoi kertyä ihan huomaamatta. Entisessä kolmen huoneen ja keittiön kodissa sellainen olisi ollut sula mahdottomuus(kuten tietysti myös aiemmissa kaksiossa-kolmiossa-yksiössä-kaksiossa-yksiössä-kaksiossa… mitä näitä nyt onkaan ollut). Yhtäkkiä huomasin, että jestas, ruuhkavuodet ja lapsiperhearki ovat tuoneet huomaamatta mukanaan myös perkaamattomat lastenvaatesäilöt, ja omissakin oli hiukan tekemistä. Kirppiksellä kävin toisinaan, ja säkkitolkulla olen lahjoittanut pieniä vaatteita eteenpäin, mutta silti näin pääsi käymään. Ei mitenkään tukalaksi elo mennyt, mutta omalla mittapuulla poikkeukselliseen tilaan kyllä päästiin.

Vajaan vuodenverran olen siis karsinut kertynyttä, silmäillyt, pohtinut ja karsinut vähän lisää. Niin omia kuin yhteisiäkin kamppeita. Sisäinen hurraa-huuto, ja samalla haikea häilähdys tuli, kun ensimmäiset vauvatavarat on nyt saatu kiertoon. Sinne pääsi sitteri uuteen kotiin, samoin yhdet rattaat, ja pikkuhiljaa muutakin. Tarpeettomiksi käyneiden tavaroiden, esineitten ja vaatteiden päästyä kiertoon on tullut jotenkin mukavasti ilmava ja kevyt olo. 

978-1-60774-730-7.jpg

Sitten kuulin Konmari-aatteesta. Luin häthätää  englanninkielisen tiivistelmän, ja laitoin heti ruksin jonotuslistalle kirjastoon. Viimein reissusta palatessani sain japanilaisen järjestelijägurun Marie Kondon Siivoamisen elämänmullistava taika -kirjan käteeni, ja ahmin sen samalta istumalta. Aivan mahtava opus! Inspiroiva, vähän lapsellinen, helppo ja selkeä, hauska, herättelevä ja kertakaikkiaan toimeen pakottava, jos asia millään lailla kiinnostaa ja koskettaa -kun kirjan lukee Suomi-suodatin silmillä, saa japanilaiseen elinpiiriin kirjoitetun kirjan kyllä toimimaan täälläkin.

Tiivistettynä, Marie Kondo toteaa, että elämänsä saa järjestykseen, ja hyviä asioita alkaa tapahtua, kun yhdellä rysäyksellä laittaa koko kotinsa kuntoon hävittämällä turhat tavarat, jotka eivät tuota iloa. Sain mainioita oivalluksia kirjan sivuilta, yksi suurimmista kenties se, että tavaraa ei perata totuttuun tapaan hylly tai kaappi kerrallaan, vaan laji kerrallaan.  Aloitetaan vaatteista, ja kasataan vaikkapa kaikki yläosat kodin joka ikisestä nurkasta esiin, ja tehdään huolellinen läpikäynti. Ja samaa rataa siis kaikki muut esineet, tähän on oma tarkka järjestyksensä.

Filosofiaa aivan sen kaikkine mutkineen en allekirjoita, enkä oikeastaan pystykään, sillä kuudessa kuukaudessa en kertakaikkiaan pysty käymään omaa kotiamme läpi sen joka kolkalta, vaikka uskonkin, että vähän kerralla järjestäessä työ ei lopu koskaan… Koetan siis järjestää ”vähän enemmän kerralla”. En koskaan todennäköisesti tule tyhjentämään laukkuani päivän päätteeksi ja laittamaan tavaroita sieltä omille paikoilleen ja keräämään niitä taas aamulla. Edelleen alennan joitakin vaatteita ”edustusvaatteista kotiasuiksi”, sillä olen viimeisen vuoden aikana yhtäkkiä alkanut käyttää farkkuja myös kotona, mikä ennen olisi ollut ennenkuulumatonta. Kirjojen karsintaan en taida myöskään pystyä ihan konmari-aatteen mukaisessa määrin, mutta siihenkin kirjasta sain ehkä hitusen pontta, että nyt hyllystä nousevat lempikirjat paremmin esille.

Hihittelin lukiessa moneen otteeseen, että ”odotappa, kun saat lapsia” mutta moni pikku juttu todella toimii, ja tuo kovasti iloa -järjestin esimerkiksi kokeilumielessä toppi-, t-paita-, alusvaate- ja sukkalaatikkoni konmari-opein, ja mikä nautinto onkaan nyt sielä vaatteita poimia. Näen kaiken, ja ne vievät vähemmän tilaa, ja jotenkin liukusävyyn vaaleasta tummaan edestä taakse asetellut laatikot tyydyttävät sisäisen pikku perfektionistini (joka on suosiolla laitettu pitkälle etelänmatkalle näiksi ruuhkavuosiksi) aisteja. Tänään tein saman systeemin vauvan vaatteille, aaaaah mikä selkeys laskeutui ritiläkorikaappiin! Mies seurasi mielenkiinnolla sivusta, ja nyt kun tovin aikaa olen konmari-aatteita mukaellen toteuttanut, on huomannut hänkin hyödyt, ja ”konmaroi” jo itsekin joitain juttuja, ja on aika innostunut muutenkin tästä kevyemmästä tavaramäärästä. -Enäähän emme tokikaan taittele pyykkejä, vaan verbi ”konmaroida” on tullut jäädäkseen tähän huusholliin niin tuolle rullaustekniikalle kuin kaikelle sortteerauksellekin.

Siellä konmarointia harrastavia? Etenkin jos olet todella laittanut puolessa vuodessa kaiken uusiksi, KERRO! Ja jos siinä sivussa taloudessasi asuu muitakin ihmisiä, jaa taikasi!

PS. Tarttuvaa on, tämä konmarismi, sillä eilen tartutin taudin myös kyläilevään ystävääni, jolla samankaltainen karsimisvaihe on ollut menossa kuin itsellänikin. 

Kommentit (18)
  1. Marie Kondo on muuten raskaana! Odotan vauvaperheille suunnattuna siivouskirjaa. 😉

    1. No arvaa mitä opin eilen! Sai kuulemma pari päivää sitten tyttövauvan 😀

  2. Minuun iski myös jonkin sortin lukihäiriö ja tavasin eilen monta kertaa, että ”muina kommareina”. Ajattelin, että ehkä tässä on joku sanaleikki joka selviää, kun lukee koko kirjoituksen. Se miten asia liittyisi siivoukseen, en saanut päähäni. Vasta tänään, kun palasin paremmalla ajalla lukemaan koko postausta, tajusin että eihän siinä otsikossa ihan niin lukenutkaan. 😀

    1. Haha, joo, ihan niin radikaaliksi en tohtinut heittäytyä, vaikka kyllä täältä jaettavaksi tavaraa riittäisi 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *