Muuttopäivä ja muutama ninja

Kaupallinen yhteistyö: Grabbarna Flytt*

Hoh, nyt on muutosta ja tuosta kuvan kaaoksesta vähän päälle kaksi viikkoa, niin on jo voimia palata aatoksissa muuttopäivään. Hädin tuskin, sillä viimeisteltiin myös vanhalla kodilla vielä aivan viime minuuteille saakka muutamia luvattuja juttuja -lasiseinänpieliä ja maalausta. Mutta nyt on enää perämoottori ja kompressori noutamatta, sitten on hyvästit jätetty tuolle kauniille kodille.

Muutosta tosiaan selvittiin, mutta haasteita siihen mahtui, voi hyvät hyssykät sentään: lastenhuoltoon saatiin avuksi niin miehen veljen perhe kuin oma pikkuveli, mutta koiranhoito sen sijaan ei onnistunutkaan, joten niinpä muuttopäivänä apulaisena hääri myös yksi tohinasta hämmentynyt pikku rekku.

Pakattiin vimmatusti muuttoa edeltävällä viikolla, mutta aivan kaikkea ei lapsiperheessä voi panna pakettiin ennen h-hetkeä. Kun esikoinen läksi koulutielle ja mini kuskattiin päiväkotiin, laitettiin vielä pedit sun muut kasaan kiireen vilkkaa -kello kymmeneltä nimittäin oli sovittu tärät Grabbarna Flyttin kavereiden kanssa. Kolmea vaille kymmenen soi ovisummeri, ja neljä nuortamiestä astui sisään. Pikainen kierros tiluksilla aka kodissa, vintissä ja kellarissa, ja sen kummemmin säätämättä ja säälimättä, kamojen kimppuun.  Kotimme on muuttokohteena haastava -ylin kerros, ei hissiä, suojeltu porraskäytävä, joka vaatii erityistä huolellisuutta kantovaiheessa… Alaspäin muutto ehkä toki hiukan armollisempi kuin ylöspäin, mutta ei liian helppo sekään. Jokaikinen huonekalu, laatikko ja nyssäkkä kun on kannettava omin käsin. Itse pakkasin meidän auton niin piukkaan kuin vain mahdollista kaikenmaailman nyssykkää ja epäesinettä, jotta ammattimiehet voivat keskittyä olennaiseen -vaan kyllä sitä hankalaa tavaraa silti on aina paljon.

Täytyy antaa erityiskiitos myös vanhan taloyhtiömme ”erikoishuoltomies” Aleksille: hän järjesti muuttoautolle hyvän tilan, ja sopi läheisen työmaan kanssa vielä yya-sopimuksen, jos jostain syystä tila ei järjestyisikään, sieltä lupasivat hiukan vetää kadunvarteen laittamiaan työkoneita sivummalle. Tästä hän ei tehnyt mitään numeroa, vaan sattui selviämään ihan vain kun jutustelin muuttoautoa odotellessani työmiesten kanssa.Onneksi täällä välikodin päässä tilanne on huomattavasti helpompi: isolla autolla pääsee takaoven eteen, tilavan käytävän päässä odottaa hissi -ja varastokin ullakon sijaan alakerrassa sisääntulon lähellä. Tuossa kuvassa hissin ovi on juuri auennut, ja ensimmäinen tavarakuorma saapumassa…

Meidän muuttofirmana oli tällä kertaa siis Grabbarna Flytt, ja en voi kyllin kehua! Ensinnäkin, muuttomiehet olivat asenteeltaan aivan mahtavia! Vaikka homma oli haastava ja päivä venyi huomattavasti pidemmäksi siitä johtuen kuin oli arvioitu, säilyi fiilis tosi hyvänä loppuun saakka. Ennenkaikkea koin, että meille tärkeät asiat olivat myös heille tärkeitä -jokainen huonekalu kuljetettiin todella huolellisesti kodista A kotiin B. Apua saatiin myös monenmoisiin asioihin, mitä emme edes odottaneet. Muutama haastavampi juttu, kuten esimerkiksi valtavan keittiönpöytämme purku ja suojaus näytti aivan nykytanssilta, niin organisoidusti se sujui. Pesutornin asennus uudessa kodissa puolestaan näytti siltä, että kylppärissä häärää lauma ninjoja.Meillä on monenmoisia kokemuksia muuttofirmoista, pääsääntöisesti hyviä. Mutta sen verran sanon, että tämä kokemus oli sellainen, että myös seuraavan muuton taitavat hoitaa samat tyypit, jos vain aikataulut natsaa.Nyt on sitten satakunta laatikkoa hyvästelty, ja tautikierre pikkuhiljaa voiton puolella, joten raivaus hoarders housesta kohti kivaa kotia alkaa olla mallillaan. Paras ystäväni teki sairaana ollessani piristysvisiitin, ja totesi kodin jo tällaisenaan tosi kodikkaaksi. Ja siltä se kyllä tuntuukin. Ahtaalta, mutta niin hurjan kotoisalta. Kyllä täällä vuosi kelpaa köllötellä!

(*muutosta saatu pieni alennus)

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *