Opelle omppu?

nypl.digitalcollections.6b26eaac-2b9a-1da7-e040-e00a18062258.001.w.jpg

Taas on se aika vuodesta, kun monessa kodissa pohditaan, mitä antaa päiväkodin henkilökunnalle ja opeille kiitokseksi menneestä vuodesta. Tästä aiheesta tuli hyvin keskustelua facebookissa, kun aihetta mietin, ja ajattelin laajentaa mielenkiinnosta sitä tännekin.

Osa vanhemmista ja lahjojen vastaanottajapäästä on sitä mieltä, että kiitos riittää ja lämmittää vuoden päätteeksi, osa taas halusi ehdottomasti muistaa lapsen tärkeitä ihmisiä jotenkin muutenkin kuin kauniin kiitoksin.

Lahjoja antava koulukunta tuntui jakaantuvan muutamaan ryhmään:

  1. Jotain häviävää: suklaata, kynttilöitä, leivonnaisia
  2. Jotakin käytännöllistä ja nättiä (usein Suomi-designia)kuten keittiöpyyhettä, tiskirättiä,
  3. Lahjakimara pienistä kivoista asioista kauniisti pakattuna
  4. Viiniä tai kuohuviiniä
  5. Yhteinen lahja koko luokalta

Kaikilla ehdotuksilla oli hyvät perustelut omille valinnoilleen, itse jättäisin tosin alkoholit antamatta: vaikka lahja on aikuiselle, se liittyy lapseen ja on tavallaan (ainakin meidän perheessä) lapselta. -Vastaanottajan jos tuntee riittävän hyvin ja tietää tämän ilahtuvan, mikäpä siinä, mutta omassa päässäni nämä eivät satu yhteen, ei sen kummempaa syytä taustalla.

nypl.digitalcollections.510d47de-07b9-a3d9-e040-e00a18064a99.001.w.jpg

Viimeaikoina monia erilaisia lahjakeskusteluja seuranneena (ei opettajien lahjomiseen liittyen) alkaa jo vähän ihmetyttää se, että lahjan antamisesta on tehty ihan valtavan hankalaa, seuratessani erästä netin keskusteluryhmää tuntui, että mitä ihmettä sitä uskaltaakaan enää antaa, paitsi setelitukun oikeanvärisellä rusetilla silattuna, jos tuon ryhmän tiukkaa linjaa lahjaneuvoissa noudattaisi! Ehkä sinne lahjahevosen suuhun ei olisi aina syytä kovin syvälle kurkkia. Toivoisin, että arvossaan pidettäisiin edelleen myös lämpimällä sydämellä tehty muistaminen, kun lahjan antaja on pyrkinyt ilahduttamaan lahjan saajaa. Vaikka monissa juhlissa lahjalistat ovat erittäin järkeviä ja helpottavat sekä antajan että saajan eloa (ja toiveita kannattaa kysellä jos pää lyö tyhjää tai tilanne on otollinen), ajatuksella annetun lahjan yllätyksellisyydestä on aina tietty kiva kutkutus. Aina ei mene ehkä maut ihan yksiin, mutta en voisi hellemmin katsoa esimerkiksi hassuja paapalta saatuja paketteja, niin suurella rakkaudella ne on hankittu.

Palatakseni vielä tuonne open lahjaan, meillä on tällä kertaa kyseessä on poikkeuksellisen tärkeä kevät. Esikoisella on takana ekaluokka, ja hän pitää opettajastaan aivan valtavan paljon. Sen lisäksi kyseessä on viimeiset yhteiset hetket, sillä muuton myötä koulu vaihtuu. Tällä kertaa siis emme edes ajattele kimppalahjaa, vaan mietimme jonkin henkilökohtaisen muistamisen, koska lapsi näin toivoo. Ystäväni, jonka puoliso on opettaja, kertoi, että eniten tätä herraa lämmitti oppilaiden itse tekemät kortit. Sellainen siis ainakin on luvassa. Sen lisäksi todennäköisesti laitamme jotakin herkkuja nättiin pakettiin.

Mitäpä tuumaatte? Kiinnostaisi myös kuulla teistä sopiva lahjan arvo, sillä huomasin lahja-aatosten liikkuvan parin euron muistamisista useampaan kymppiin per lahja.

 

Kuvat:

Kommentit (17)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *