Pienet suuret teot

P2152019.JPG

Kaupallinen kampanja, Elovena

Elämässäni on asiat mallillaan. On ihana perhe, sopivasti ystäviä, työtä ja kaikenlaisia mielenkiinnon kohteita. On itseasiassa niin paljon tekemistä, että meikä on päässyt vähän retuperälle. Tunnit eivät vuorokaudessa riitä kaikkeen siihen, mitä pitäisi tehdä ja olisi kiva tehdä, sen päälle, että hoitaa ne välttämättömyydet.

Uutena vuotena en varsinaisesti tehnyt lupauksia, mutta siinä hetkeksi pysähtyessä tiedostin, että jostain se on aika kuitenkin itsensäkin huoltamiseen löydyttävä. Jaa että hierontojako ja sen sellaista? Manikyyrejä tai jalkahoitoja? Ehei, niistä en edes haaveksi, mutta jos nyt ensialkuun saisi pari tärkeää kuntoon: karkinsyönnin vähentämisen ja liikunnan lisäämisen, sillä jo saisi olotilaan nostetta, se on eletty ja todettu nimittäin se.

P2141971.JPG

Liikunta on ollut itselleni aiemmin valtavan tärkeää. Polviprobleemien jälkeen olin ensin pitkään täysin poissa kaikista peleistä, mikä on ollut vaikeaa. Olin murheellinen, ja jos urheilun puutteesta voi kärsiä vierotusoireita, minulla oli niitä koko kattaus. En nimittäin ole urheilun suhteen kaikkiruokainen kuten muun ravinnon, vaan nirsoilija -vähää aikaani en siis kuluta uimahallissa, koska en siinä ympäristössä vihdy. Pikkuhiljaa, jalan mukaan mennen  (ja sen tuskastuttavan hankalan raskausajan jälkeen) olen kausittain päässyt jolkottelemaan ja pumppailemaan, mutta nyt on ollut taas pitkään huono kausi. Voi itku! Onneksi iloisena voin kertoa, että kun flunssa tuntuu nyt selätetyltä, minua ei pitele mikään poissa bodypumppitangon varresta!

P2151978.JPG

Ja sitten se sokeri. Pääpaheeni, karkkien muodossa. Akilleen kantapääni ei ole määrätön karkin mättäminen, vaan väsyneenä, stressissä tai kovaa keskittymistä vaativissa tilanteissa ilmaantuva aivan turhanpäiväinen ”mährystämisen tarve”, jolla ei ole mitään tekemistä karkkien nautinnollisen puolen kanssa. Kunhan jauhavat leuat vain tarvitsevat jotain mukavaa syötävää pitääkseen aivojen rattaat kierroksilla. 

P2151993.JPG

Olen ollut herkkulakossa silloin tällöin, milloin puoli vuotta, milloin kuukauden. Eivät ole olleet juttu tai mikään nuo lakot, jukuripäänä kun päätös tehdään, se pitää. Nyt lähestymistapana on siis lakon sijaan turhanpäiväisen, ei-nautinnollisen namin syönnin vähentäminen. Koska mähryn tarve tuskin elämässäni vähenee, on homma ennakoitava: karkin sijaan hankin kotiin hetken tauon jälkeen milloin pähkinöitä, milloin tuoreita marjoja ja sen sellaisia terveellisempiä herkkuja. Probleemi ilmeneekin sitten, kun liikun kaukana kotiympyröistä, eikä tutut stashit ole saatavilla! Testissä ovat olleet nyt nuo patukat muutamia viikkoja, ja so far so good, ovat toimineet. Hätäpatukoita ei ole tullut hankittua, ja Elovenapötkö suussa on todennäköisesti nujertanut nälkäkiukun nousun ja uhon viimeksi viime viikolla, kun kaupunkireissu venyi odotettua paljon pidemmäksi.

P2152028.JPG

Tärkein juttu pysyäkseni ruodussa on siis se, että käden ulottuvilla on jokin karkkia (tai nakkia) terveellisempi vaihtari. Siksipä sujahti yksi Elovena-raakapatukka käsilaukun ja hoitorepun lisäksi treenikassiinkin, että on sitten saatavilla, oli olalla mikä väsky tahansa. Marjat (etenkin kotimaiset, kun aika taas on, nam!), pähkinät sun muut, ne sitten täällä kotosalla saatavilla.

Siellä, tehtybä hyviä päätöksiä uudelle vuodelle, uudelle elämälle, virkeämmälle minälle tai mille vain? Ja onko päätös pitänyt alkuvuoden?

 

PS. Minulle kaikkein tärkeintä olisi todennäköisesti saada yöunet kuntoon, sillä nykyään nukun aivan liian vähän, olen itseasiassa tehnyt niin vuosia. Syytän sitä kuuluisaa  omaa aikaa. Se tuntuu olevan mukamas aina tärkeämpää kuin ne tunnin-pari pidemmät unet. Etenkin tämä helmikuu on mennyt aivan hurlumheiksi, mutta jospa maaliskuu ja kevät saisi puhtia tähänkin tärkeään itsensä hoitamisen muotoon. Jätämme asian siis hautumaan, ja palataan noihin kahteen päätettyyn juttuun!

PPS. Edellisessä postauksessa kyseltiin, miltä hyllyltä löytyvät patukat. Meillä ainakin lähi-Prismassa kuivahedelmien ja pähkinöiden kanssa samasta hyllystä, ei siis välipalakeksihyllystä.

Kommentit (4)
  1. Ihanalta näyttävät patukat, ovatko nämä siis sokerittomia? Oijoi, heräsi mielenkiinto kyllä 🙂 mä olen edelleen ilman sokeria, kohta jo 14 kk takana. Tässä kävi vähän yllättäen näin, alun perinhän ajattelin olla vain viime vuoden kokonaan ilman sokeria, mutta minkäs teet, kun ilman sokeria voin niin paljon paremmin. Tänä vuonna on kyllä ajatuksena palautella hiukan makeutta elämään, en siis aio kieltäytyä esim. kakkupalasta juhlissa, jos tulee mielihalu maistaa. 🙂

    Mutta suht terveellisiä, sokerittomia välipalaideoita kaipailen aina, nämä patukat vaikuttavat lupaavilta!

    1. Hei mä muistan kun aloitit sokerittoman elon! Mielettömän hyvin pysynyt 🙂  Nämä ovat siis ilman lisättyä sokeria, mutta tosi makeita kyllä, kun koostumus on kovin rusinainen ja taatelinen.

  2. Mä lopetin jo aiemmin kovin vähäisen punaisen lihan syönnin, aloitin joka aamuisen aamiaisen ja viikottaisen jazz-tanssin, ja joka iltainen makean syönti vaihtui noin kahteen iltaan. Hyvältä tuntuu.

    1. Voi vitsi miten hienot suoritukset! Voit kyllä olla ylpeä, ja tietty iloita hyvästä olosta. Hyvä sinä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *