Sademetsän yllä

Halusin ehdottomasti Langkawin matkalla viedä perheeni Machinchang-vuorelle (myös tunnettu nimellä Mat Cincang)  jonka rinteille kivuttiin ystävien kanssa. Vesiputous korkealla keskellä sademetsää ja siinä pulikointi on ollut yksi ikimuistoisimpia asioita elämässäni. Tällä kertaa hurja kuumuus, pitkälti päälle 40 astetta kuitenkin esti tällaiset suunnitelmat, pienten kanssa kun oltiin liikenteessä. Päädyimme huomattavasti kepeämpään tapaan ihmellä sademetsän monimuotoista vehreyttä.

Cable Car

Otimme taksin alle, ja hurautimme parikymmenen minuutin matkan päähän Kedahin alueelle, Machinangin juurelle. Sinne oli muutama vuosi edellisen reissuni jälkeen rakennettu maailman jyrkin gondolihissin tapainen systeemi, jolla vuorelle pääsisi hikoilematta sen enempää, kuin mitä normaali helle vaatii. Matka huipulle hissillä on linnuntietä noin pari kilometriä. M;aisemia ehtii siis hyvin ihailla hissin kivutessa korkeammalle ja korkeammalle -ja sama tietysti alaspäin.

Pisin yhtämittainen kaapelijakso tukiasemien välillä on peräti 919 metriä, eli aikamoinen matka roikkua narun varassa… Vuoren päällä odotti vielä toinen elämys, sekin ainoa lajissaan, maailman pisin kaareva riippusilta. (nähtävyyksien selvästi aina täytyy olla maailman-eniten-jotakin, että vetoaa meihin turisteihin…)

Sky Bridge

Sky bridge on vuoren huipulle, noin 700 metrin korkeuteen rakennettu, pääosin yhden pylvään varassa riippuva kaaren muotoinen näköalasilta, pituudeltaan noin 125 metriä. Ja kyllä, se todella huojuu, mikä tuntui hiukan ilkeältä -ainoastaan siksi, että olimme niin korkealla, silta itsessään on leveä ja helppokulkuinen. Meidän reissumme aikaan Sky Cab,joka pientä maksua vastaan kuljettaa Cable Carin pääteasemalta Sky Bridgelle, oli suljettuna, joten kapusimme sillalle sinne rakennettua polkua ja portaita pitkin.

Reitin raskaudesta varoitettiin useammassa pisteessä, eikä sille kehotettu lähtemään pieniä lapsia, raskaana olevia tai vanhuksia.  Kävelymatkaa varjostivat paahteessa mukavasti sademetsän puut, joten se ei ollut paha rasti rautaisessa kunnossa oleville lapsille joista nuorempi hyppeli kuin jänis portaalta toiselle tai meille aikuisille, mutta selvästi tuo taival oli liian raskas vähänkin heikompikuntoisille. Muutama vanhempi henkilö oli lähes tuupertunut matkan varrelle, onneksi olivat suuremmissa seurueissa liikkeellä, ja heistä huolehdittiin kyllä.

Näköalat sillalta olivat upeat, eivätkä valokuvat luonnollisesti tee maisemalle millään tapaa oikeutta. Otin niitä muutamia silti. Pääasiassa tuli vain tuijoteltua ympäriinsä silmät ja suu apposen auki.

PS. Sen lisäksi, että ihailimme maisemia, pääsimme näkemään söpöjä villiapinoita ja jokapuolella laiduntavia vesipuhveleita.  Reissun aikana treffattiin myös jos jonkinmoista liskoa, merisiili ja rapuja, mutta sen kauheammilta otuksilta vältyttiin. Hotellin autonkuljettaja kertoi edellisvuonna ajaneensa koko tien leveyden mittaisen, halkaisijaltaan liki parikymmensenttisen pythonin yli ja säikähtäneensä sitä valtavasti, ja sen lisäksi saarella asustaa niin tarantelloja (yyyyyh) kuin cobria ja kotoisia kyykäärmeitä, vähän eri linjaa vain. Mutta luontoon kuuluvat, nauttikoot olostaan ja elostaan, koitamme jatkossakin pysyä poissa tieltään…

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *