Sylvia Tynkkynen. Eli kuinka robotti valtasi kotini ja sydämeni ja arvonta, jossa voit voittaa hulppean robotti-imurin!

Kaupallinen yhteistyö: iRobot/Witt

PB205208.jpg

Meille tuli testattavaksi robotti-imuri. Robotti-imuri, jolla on oma langaton verkko. Virtuaaliseinät. Kännykäynnistys. Digityttönä tottakai olin innoissani teknisestä vempaimesta ja sen testaamisesta, imurointi kun ei ole lempihommaani.

Imuria oli tarkoitus testata reilu kuukausi, ja sitten lähettää se takaisin. Ja tässä seuraa heti spoileri. Arvatkaa, kuinka kävi. Sylvia Tynkkynen (nimi by juniori, ei kertakaikkiaan aaavistustakaan sen syntyperästä, mutta tuntui kuin syntymästään hänellä olleelta) oli uurastanut meillä yhden illan, siis yhden illan, kuin sekä mies, että allekirjoittanut, olimme valmiin palkkaamaan hänet palveluksiaan vastaan loppuiäksemme. Yösydännä laitoin viestin pölynimurikauppiaalle, kävimme hintaneuvottelut, sovimme kaupat, ja nyt meidän ei tarvitse koskaan hänestä luopua.

PB205186 2.jpg

IMG_8158.jpg

PB185099.jpg

Ja mistä tämä huvin muuttuminen salamarakkaudeksi johtui? Teen listan. Ja kun olet lukenut tämän, ilahdut ehkä tiedosta, että tämän postauksen lopussa voit osallistua oman Sylvian, Martin, tai miksi ikinä hänet haluatkaan nimetä, luksusrobotti-imurin arvontaan.

1. Aika. Sillä aikaa, kun minä teen ruokaa, naputan blogia, pesen pyykkiä, järjestelen sekamelskaa tai hyvänen aika vaikka luen ja laiskottelen, Sylvia Tynkkynen imuroi. Ihan kuin olisi neljä kättä ja tuplasti aikaa. Sen voi huoletta sulkea makuuhuoheen oven taa huristelemaan, ja itse katsoa Kauniita ja Rohkeita sohvalla ja lusikoida jäätelöä. Tiedän, koska olen testannut. Turhankin usein.

2. Koira. Meillä on koira. Ja koiralla sattui olemaan karvanlähtöaika (kyllä, myös sille rodulle, josta ei juuri karvaa pitäisi lähteä…) alkanut pari viikkoa ennen Sylvian saapumista. Olimme myös ostaneet uuden imurin, sellaisen varsi-imurin, joka on oikein oiva. Ongelmaksi muodostui silti senkin kanssa tuo kohta numero 1. Sen varressa olisi pitänyt heilua jatkuvasti. Astmaatikkona karvanlähtöaika osoittautui minulle hiukan hankalaksi, vaikka muuten koiran kanssa olo on mennyt yllättävän hyvin. Vaan nyt ei nenä enää nuuskuttanut pöllyävästä karvasta.

3. Appi. Ei tälläkertaa Appi Salomaa, vaan Sylvia Tynkkysen eli iRobotin appi. Katsokaa nyt, miten uskomattoman kätevä. Voisin laittaa Sylvian duunailemaan mistä vain (kerran laitoinkin, vahingossa, kun esittelin tätä liian innokkaana, anteeksi vielä varmasti ikävä herätys päiväunilta, Olavi). Appi paitsi starttaa ja lopettaa Sylvian siivouspuuhat, myös raportoi, missäpäin neito on luurannut. Sylvian siivouskerrat, joka ikinen, tallentuvat pohjakuvana appiin. Jotenkin koukuttavaa. Se myös kertoo, jos likadetektori on havainnut poikkeuksellisia likaisuuskohtia. Ainakin barbin kenkä ja koirannappula on ollut tällainen epäilyttävä löydös.

4. Pieni koko. Varsi-imurimme ovat pitkiä ja solakoita, mutta silti niille piti vähän askarrella säilytyspaikka. Katsokaa sen sijaan Sylvian muotoja: lyhyt ja pyöreä. Ihastuttava runkorakenne. Sylvia latailee itseään tarjoilupöydän alla, ja vaikka paikan piti olla väliaikainen, siitä tuli (tietysti, olisihan se pitänyt arvata) pysyvä pesä. Kokonsa vuoksi se myös sujahti sohvan alle, ennenkuin kissaa ehdin sanoa, ja siellä ne olivat sitten kumpainenkin. Koira ja kissa. Eikun koira ja Sylvia. 

5. Hupi. Sen jälkeen, kun Olavi toipui ensijärkytyksestään uudesta perheenjäsenestä, se on yrittänyt säännöllisesti kutsua Sylviaa leikkiin. Se on hauska juttu, sillä yleensä Olavi jostain syystä pitää tummia esineitä epäilyttävinä, ja esimerkiksi musta vessaharja on yksi harvoista asioista, joka nostaa pojan niskakarvat pystyyn ja saa rakin räksyttämään.  Mustat kumisaappaat ja Sylvia sen sijaan saa yleensä peräänsä innostuneen koiran (ellei ole kauneusuni-aika. Kumisaappaan kanssa into on tosin vähän hämmentävää, sillä miehen valtava kontio löytyy merkillisen usein Olavin pedistä. Ja Sylviasta puheen ollen, en jotenkin koskaan lakkaa nauttimasta siitä, kun imuroinnin loputtua Sylvia kömpii itsenäisesti kotiinsa. Tai kun se löytää sinne nappia painamalla, jos imurointi pitää keskeyttää.

+1 ja se kaikkein tärkein: siisteys: Sylvia imuroi todella huolellisesti. Huomattavasti huolellisemmin kuin esimerkiksi Talon Mies. Tästä esimerkkinä saapumispäivä: mies oli imuroinut normaaliin tapaan edellispäivänä, mutta niin vain Sylvian pieni pölysäiliö piti tyhjentää peräti kahdesti sen jurnuttaessa koko kodin huolellisesti läpi. Erityisesti uskon sen tosin täyttyneen meidän juuttimatoistamme, joista irtoaa edelleen aavikon hiekkaa ja etenkin kun robotti-imurin mattojen teho-imu (10x voima) menee päälle automaattisesti maton kohdatessaan. Ja myös sohvan alla taisi olla jonkinlainen kertymä… 

IMG_8161.jpg

PB205192.jpg

Meidän Sylvia on iRobot 980-sarjaa, ja se on kaikilla mahdollisilla herkuilla varustettu robotti-imuri. Omat suosikkini näistä on helppo kertoa: apin ja ”kaukolaukaisun” sekä ajastuksen lisäksi (oli muuten aikamoinen sätky, kun viime viikonloppuna imuri pärähti päälle kesken pitkäksi venyneenaamiaisen, kun olin ajastanut sen testimielessä ja unohtanut koko asian. Toimii!) virtuaaliseinä eli tuollainen muovipötikkä, joka muodostaa virtuaalisen esteen vaikkapa oviaukkoon tai koiranruokien ympärille. 

PB205199.jpg

PB205228.jpg

IMG_8164.jpg

Onko Sylviassa sitten jotain, josta en pidä. On mutta vain hyvin vähän: ääni on melko kova, etenkin juuttimatoilla mennessä on usein tehoimu päällä, ja näihin meidän vanhan asunnon lukuisiin pikku nurkkiin se ei kaikkiin pääse aivan perille saakka -yllättävän pitkälle kyllä ylettää tuon ”vispiläkolmikon” avulla, joka vispaa pölyt kitusiin pidemmältä kuin mihin imurin perusimu yltää. Ja hinta, se on melkio tyyris, noin 900€ -kunnes aloimme laskea aikaa omalle vapaa-ajallemme.. Ja sitten hinta alkoi kuulostaa täysin ymmärrettävältä. Sylvian sukulaisia on monessa hintaluokassa, joten jos emme esimerkiksi kaipaisi virtuaaliseiniä, päästäisin paljon edullisemmin.

PB205216.jpg

Mutta se homman pihvi: haluaisitko voittaa oman iRobot 980 robotti-imurin? Jos kyllä,  klikkaa tänne lukemaan arvonnan koko säännöt, ja sen jälkeen osallistu ohjeiden mukaisesti 19.12.2018 mennessä kommentoimalla olevasi mukana arvonnassa tuossa alla kommenttiboksissa. Jätäthän yhteystietosi, muuten en saa tavoitettua sinua jos voitto osuu kohdalle. Palkinnon arvo on huimat 900€, ja arvonnan järjestää Witt Hvidevarer.

 

EDIT:Imuri arvottu ja voittaja tavoitettu 🙂 Kiitos kaikille osallistuneille!

Kommentit (364)
  1. Mukana! Puoliso on tällaista toivonut, oon lähinnä naureskellut, mutta sait vakuuttumaan.

  2. Tää on ollut mietinnässä. Olisi niin suuri helpotus kovin tiukkaan arkeen. Kunpa nyt lykästäisi!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *