Täällä ollaan!

Pikainen väliheippa, täällä ollaan! Muutto ansaitsee oman postauksensa, mutta kerrottakoon, että ”avuksi” tuli myös Mr. George, joka vei juniorin mennessään… luojan kiitos, muut näyttävät selvinneen vailla tartuntaa. Mies vietti viikonlopun lapsen kanssa toisaalla, ja minä purin 87 muuttolaatikkoa itsekseni, huonekalut joutuvat vielä odottamaan kokoajaansa.

Onpa kyllä todella kotoisa olo näillä seuduin, nämä nurkat muistuttavat niin paljon lapsuusmaisemiani, kuten olenkin tainnut kertoa. Siinä missä keskustassa tapahtuu koko ajan, täällä sielu lepää toisella tavalla. Molemmissa omat hyvät puolensa ja omat heikommatkin. Pidän kaupungista, valoista ja vilinästä ja vanhoista kauniista taloista, mutta pidän erityisen paljon siitä, että kun elämä on kovin hektistä, ympäristö maadoittaa.

Kun taivaasta tippui eteemme tontti ja rakennusratkaisu, jota emme olisi osanneet edes kuvitella, piti alkaa pohtia käytännön asioita. Ja mietimmekin  paljon -etsiäkö vuokrakoti Krunikasta vai täältäpäin. Esikoinen äänesti välittömästi ”maalle paluuta”, ei meinannut pysyä pöksyissään, meillä aikuisilla vaakakupissa tännepäin painoi myös tarve käydä tiheästi tontilla kun projekti etenee.

Vuokrarahallekin saa täällä luonnollisesti huomattavasti enemmän vastinetta, ja onhan se myös mukava humpsahtaa mahdollisimman sutjakasti tulevaan arkeen. Keskustassa pysymistä puolestaan olisi puoltanut lyhyt päiväkoti- ja työmatka. Loppujen lopuksi ratkaisu oli siis hyvin yksinkertainen.

Juniorin päiväkoti säilyy toistaiseksi vielä työmatkan varrella keskustassa, hän jossain vaiheessa siirtyy tänne -ei ihan kaikkia muutoksia samaan syssyyn. Sitten on toiveissa päästä isonsiskon vanhaan päiväkotiin, jonka pihassa ollaan käyty leikkimässä monet kerrat vuosien saatossa tontinetsintäreissuilla.

Vielä ei ole haikea olo, se toki saattaa tulla kun käyn siivoamassa vanhan kodin. Keskusta-asuminen näiden kolmen vuoden ajan oli erityisesti miehen työasioiden sekä lyhyiden työmatkojen vuoksi erittäin hyvä ratkaisu. Sitä se oli myös taloudellisesti, sillä keskustan alueilla neliöhinnat ovat nousseet runsaasti menneiden vuosien aikana. Ja osittain siksi meillä on nyt mahdollista rakentaa ikioma koti kivalle paikalle ilman valtavaa lisälainaa. Asia, josta varovasti vuosikaudet haaveiltiin, mutta ei tiedetty, toteutuisiko se Vartsikan tonttihinnoilla koskaan!

Muutamia miinuksia tästä välikoti-etapista tietysti löytyy, mutta  ollaan plussan puolella ennen omaa taloakin:

Miinukset:

-pienemmät neliöt, eli huonekaluja on pari liikaa. Kyllä niiden kanssa toki vuoden verran selviää, hävittää ei kannata näin lyhyen ajan vuoksi.

-pidempi työmatka. Autolla 20 minuuttia Punavuoren perukoille mutta julkisilla tunti (Krunikasta julkisilla 22 minuuttia ja kävellen 30), eli ajallisesti ei juuri eroa, mutta tykkäsin kävellä.

-velipoika ei enää ”käden ulottuvilla” kuten keskustassa.

-pieni varasto entisen ison vinttikomeron ja kellarin sijaan.

Plussat:

-esikoinen pääsee huomenna takaisin kaipaamaansa kouluun. Koulumatkansa on vain 150 metriä, eli vielä lyhyempi kuin aiemmin.

-koira nauttii suunnattomasti metsässä nuuskuttelusta, ja uloslähtö on helppoa.

-Hissi! Oh lord. Ihanaa!

– Edelleen Stokkalle kävelee 10 minuuttia -jos se nyt on mikään mittari millekään, mutta satuin kellottamaan eilen.

-mahtavat ruokakaupat lähellä! CM Easton ja Prisma. Luksusta kolmen vuoden Alepailun jälkeen.

-mökkimatka lyheni 10 minuuttia, mummulamatka 15. Pieniä isoja iloja.

-iso sauna!

-miehen veli puolisoineen parin kilometri päässä.

– kaveriverkosto lähelle meille aikuisille ja lapsille.

-ihana rauha, ihana äänieristys.

Sellaisia pohdintoja naputtelin tässä kännykällä -netti ei vielä ole kytkettynä, joten kone on pysynyt repussa koko viikonlopun.

Huomenna vietän saldovapaata ja järjestelen kotia mallilleen. Melko hyvä tilanne alkaa jo olla!

Kommentit (4)
  1. Tervetuloa takaisin! 🙂

    1. Kiitos <3 niin kotoisaa!

  2. Maadoittuminen, se just! 🙂 Me asumme omakotitalossa Espoossa Länsiväylän varrella, metsä alkaa takapihalta ja kävellen pääsee silti shoppailemaan, leffaan ja syömään. Meille tämä on täydellistä. Käyn keskustassa töissä, mutta etäilen yli puolet päivistä, ja töissä käydessäni pääsen samalla täyttämään ”kaupunkitarpeeni”. Rauha ja hiljaisuus ovat kyllä iän myötä arvossaan, vaikka samalla nautinkin kaupungin vilinästä, esim. suurkaupungit ovat matkoilla suuri rakkauteni. Vielä tässä mökistäkin haaveilen, mutta se on toistaiseksi työn alla, mies on sitä mieltä että hänelle riittää yhdet räystäiden puhdistukset ja sammaleiden poistot. 😉 Seuraan mielenkiinnolla projektianne, tontti ja talon rakennuttaminen on nimittäin myös haavelistalla, enemmän kyllä miehen.
    Oikein ihanaa kevättä sinne ja kiitos elämänmakuisesta & aidon oloisesta blogista! 🙂 🙂

    1. Ihan juuri tuo on se ajatus mitä hain takaa 🙂 että vilinää saa päivisin keskustasta, ja sitten palaa tänne väljemmille vesille.
      Kesämökin suhteen me otetaan todella rennosti: toki ”pakolliset” tehdään ja pidetään huoli, mutta ei puunata yhtään ylimääräistä. Pikkuhiljaa laitellaan nyt, kun olennaiset on kunnossa. Se on jotenkin erilaista se touhu!
      Kiitos kun luet ja kiitos ihanasta pitkästä kommentistasi!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *