Taloprojekti: eniten ketuttaa…

Tässä muutaman hetken olen ollut raksa-asioista hiljaa. Syykin on selvä: siellä on ollut hiljaista. Hyvin hiljaista.

Lähestulkoon kaikki asiat ovat myöhässä. Sähköhommat, vesikatto, ulkoverhoilun loppuun saattaminen, katokset, parveke… kaikki. Edellinen isompi tapahtuma oli tuo lattiavalu, ja nyt on kattopeltejä nakuteltu jonkun verran, mutta viikonlopuksi hommiin ei saatukaan siihen kaavailtuja kavereita. Olisi yllättänyt, jos olisi saatu, ollakseni rehellinen. Nyt mietin vain, että milloin mahdamme saada päivitetyn aikataulun, kun jo tovi sitten on käynyt selväksi, että saamassamme päivitetyssä aikataulussa emme etene, nyt jo pitäisi niin monen asian olla plakkarissa.

Eniten minua harmittaa, että talotehtaan puolelta mistään viiveestä ei viestitä, vaan jokainen asia on tullut yllätyksenä. Tämä tuskin tietenkään yllättää rakennusalaa seurannutta lukijakuntaa. Kieltämättä sitä tuntee silti itsensä sinisilmäiseksi, kun uskoo, mitä on mustalla valkoisella saanut eteensä, ja sitten mitään ei tapahdukaan.  Ja etenkin silloin, kun suoli pitkällä painaa omalla vastuulla olevia hommia vaikka yötä myöten kuntoon lähipiiriä ja ystäviä vaivaten, että ei ainakaan oma toiminta ole tukkeena etenemiselle… Hmpf.

Rakennuttamista harkitsevia ehkä kiinnostaisi, kenen kanssa asioimme. Talovalmistajaa en kuitenkaan (vielä ainakaan) nimeltä mainitse, katsotaan kuinka asiat etenevät loppuun saakka tässä kahden talon projektissa -toivon, että lopussa kiitos seisoo, ja tästä vielä petrataan sekä tahdin että tiedotuksen suhteen.

Eikä kaikki ole toki ollut pelkkää takkuamista -alku prosessissa oli suorastaan loistava ja löysimme mieluisan arkkitehdin nimenomaan talotehtaan kautta, jota ehdottomasti aiomme käyttää myös jos pääsemme jossain vaiheessa mökkiä hiukan entraamaan. Vastaavia ongelmia saa myös lukee lähes kaikkia talotehtaita koskien, kun vain hiukankin googlailee tai selaa FB:n keskustelupalstoja. En lakkaa hämmästelemästä: miten voikin olla tällainen toimiala, jossa aikataulutus ja projektinhallinta on mahdollista pitää näin heikolla tolalla ja silti tehdä bisnestä.

Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että lähdimme tähän projektiin nimenomaan tulevien naapureidemme kanssa. Ilman Naapurin Miestä ja vastaavana mestarinamme toimivan isänsä ammattaitoa ja valveutuneisuutta työvaiheista ynnä muusta olisi moni asia huonommalla tolalla. Nyt on ainakin vimpanpäälle valvottu huusholli rakentumassa, joskus jos vielä saataisiin valmiiksi saakka.

Jotain positiivista

Tyytyväisiä talotehtaan puolelta ollaan meidän työmaan käytännön hommista vastaavaan henkilöön, kunhan hän vain pääsisi keskittymään meidän taloihin. Liian monta urakkaa selvästi päällä tällä hetkellä. Kaveri tuntuu järjen ääneltä ja tyypiltä, jolla on homma vaikuttanut olevan hanskassa aina kun hänen kanssaan olemme asioineet, ja asenne kohdallaan. Puheluiden jälkeen on aina toiveikas fiilis, ja asiat ovat jollain lailla selkeämpiä.

Että tällaista täälläpäin. Joulua ja lomaa on kyllä totisesti odotettu, ihanaa keskittyä vain rauhassa oleiluun ja pieneen reissuun. Siitä vähän myöhemmin!

—–

Jätän tästä tekstistä ihan joulun  vuoksi kommentoinnin pois, kunhan halusin jakaa teille fiiliksiä ennen joulunviettoon laskeutumista, kun olen ollut poikkeuksellisen paljon poissa linjoilta tästä hommasta johtuen. Että ei silkkaa onnea ja auvoa tämä oman kodin synnyttäminen. Pihtisynnytys käynnissä, mutta uskon vielä, että lopussa tämänkin beben kanssa on onni läsnä. Jos olet hengessä mukana, paina vaikka sydäntä 🙂

 

Edit: joululahjana Naapurin Mies lähetti saamansa tiedon, että vesikatto on saatu valmiiksi. Pikkuhiljaa…

 

Kommentit (1)
  1. TALOLLA | Sara Parikka
    12.1.2020, 22:48

    […] että kukin kohtaa omat haasteet. Kannattaa lukea esim. Hertan postaus aiheeseen liittyen, tämä. Samoja pohdintoja täälläkin käyty […]

Kommentointi suljettu.