Voittoisa olo

17352323_10154621792260345_1969960671209461424_n.jpg

Terkkuja vähän rähjääntyneeltä mutta perinjuurin tyytyväiseltä palleriinalta!

Kerroin jokusen viikkoa sitten, että olin tosiaankin haastamassa itseäni ja aloittamassa balettiharrastuksen, näin kypsässä 38 vuoden iässä. Ja sen myös tein!  Aloitin kaikenpäälle suureellisesti heti jatkokurssilta -en taitojeni vuoksi, vaan ihan vain siksi, että balettitunnit ovat sadan metrin päässä kotoani. Varsinaista luksusta -uggit jalkaan, kaapu tanssivermeiden päälle ja olen jo melkein perillä.

Jännitti tuolloin mennä ekalle tunnille, mutta tunnin päätteeksi olin onnellinen. Olin aivan rättipoikki, en pahiten fyysisestä rasituksesta, vaan siitä, että vuosien (vuosikymmenten!) tauon jälkeen käytin taas aivan eri osia aivolohkoistani, kun tein aivan kaikkeni pysyäkseni pidempään harrastaneiden matkassa. Oikea paikka olisi varmasti ollut aloittaa alkeista, mutta voimistelu -ja tanssitaustasta oli kyllä paljon hyötyä: monet asennot, ojennukset ja osa termistöstäkin oli valmiiksi tuttua, eli pysyin melko hyvin muiden mukana, kunhan vain keskityin niin tarkasti kuin ikinä vain pystyin.

Olen valtavan iloinen siitä, että rohkaisin mieleni mennä mukaan: nuhjuinen peilisali, kaihoisa pianomusiikki, venäläisittäin soljuva ranskankieli ja ihan uudella tapaa aivoja ja kroppaa haastavat sarjat ovat täydellistä vastapainoa hektiselle arjelle ja haastavalle työlle. Puolentoistatunnin puserruksen jälkeen rullaa kovalevy ja koivet ihan toisella tapaa taas eteenpäin. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *