Ladataan...

Minun ja Nguyenin kuuden päivän Pohjois-Vietnamin loma tuli eilen päätökseensä, kun minä lähdin Hanoin lentokentältä kohti Suomea ja Nguyen lensi takaisin Nha Trangiin. Lomamme oli todella tapahtumarikas ja ihana. Kirjoitan lomasta ja Pohjois-Vietnamista vielä erikseen, mutta nyt halusin vain tulla purkamaan tuntoja hyvästeistä ja etäsuhteesta. Nguyenin lento Nha Trangiin lähti vasta minun lentoni jälkeen, joten Nguyen saatteli minut lentokentälle. Ensimmäiset itkut itkin jo taksissa matkalla lentokentällä ja täydellinen romahdus tuli, kun oli viimeisten halausten aika. Hyvästien sanominen tuntui kamalalta ja itkin koko turvallisuustarkastuksen läpi, mistä siirryin suoraan vessakoppiin keräilemään itseäni. 

Soimaan itseäni koko ideasta lähteä Suomeen töihin, mutta olemme yhdessä käyneet eri vaihtoehtoja läpi ja etäsuhde tuntui ainakin suunnitteluhetkellä parhaimmalta. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin vain jäädä Vietnamiin ympärivuotisesti, mutta rakastan työtäni Metsähallituksella. Kesätyön palkkojen ansiosta pääsen myös käymään Suomessa tapaamassa perhettä ja ystäviä ilman, että joutuisin käyttämään lenttolippuihin kaikki säästöni. Vaikka Vietnamin mittapuulla opettajan palkkani onkin melko korkea, Suomen palkat ovat silti moninkertaisia. Toinen vaihtoehto olisi, että Nguyen tulisi mukanani Suomeen kesäksi. Tämä ajatus tosin hylättiin mahdottomana jo kauan sitten. Viisumin saanti on monimutkaista ja työni vuoksi olen maanantaista perjantaihin merellä, joten Nguyen joutuisi olemaan viikot yksin vieraassa maassa. Kesällä Nguyenillä on myös eniten asiakkaita ja iso osa koko vuoden tienesteistä tehdään kesäkuukausien aikana.

Etäsuhde tuntuu kamalalta, mutta vaihtoehdot ovat melko vähissä, joten yritän hyväksyä, että tämä on meidän elämää nyt ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa tilanne on toisen. Tiedän kokemuksesta, että ensimmäiset päivät tulevat olemaan vaikeimpia. Tällä hetkellä tuntuu kuin osa minusta olisi revitty irti noustessani lentokoneeseen Hanoissa. Ja nyt pitää opetella taas nukkumaan yksin ja totuttautua siihen, ettei ettei saakaan joka päivä suukkoja ja haleja. Tiedän kuitenkin, että tilanteeseen tottuu ja päivittäisistä whatsappviesteistä ja skypepuheluista tulee pian rutiinia. On myös ihanaa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa ja se vie ajatuksia pois ikävästä.

Onko siellä muita, joilla on kokemusta etäsuhteesta? Otan mielelläni vinkkejä vastaan ikävän selättämiseen ja etäsuhteesta selviämiseen liittyen!

Ihanat siskot tulivat lentokentälle vastaan karjalanpiirakoiden ja fazerin sinisen kanssa <3

Ladataan...

Ladataan...

Jokin aika sitten ulkosuomalaisten blogeissa kirjoiteltiin eri maiden arjen erikoisuuksista ja minäkin päätin tehdä vastaavan postauksen Vietnamista, hieman jälkijunassa. Arki täällä on monella tapaa hyvin erilaista kuin Suomessa, joten yksittäisiä erikoisuuksia oli aluksi lähes vaikea alkaa erittelemään. Tässä kuitenkin muutama!

1. Lattialla syöminen

Vietnamilaisissa kodeissa ei monesti ole lainkaan ruokapöytää, ei myöskään meidän kotonamme. Kaikki ateriat syödään siis lattialla. Ruuat ja astiat kannetaan olohuoneen lattialle isolla tarjottimella ja sen viereen tuodaan riisinkeitin sekä salaattikulho. Ruokailijat istuvat tarjottimen ympärille ja jokainen saa oman riisikupin, mutta muut ruuat otetaan omilla syömäpuikoilla tarjottimelta.

2. Kylpyhuoneiden märät lattiat

Vietnamissa vessa ja suihku ovat lähes aina samassa tilassa, eikä erillisiä suihkukoppeja tai edes suihkuverhoja tunneta. Tästä seuraa se, että kylpyhuoneen lattia on lähes aina märkä. Olen yrittänyt etsiä lattian kuivauslastaa, mutta en ole sellaista löytänyt mistään. Sukkia täällä ei tule käytettyä, joten märät lattiat eivät siinä mielessä haittaa, mutta vesi jää ikävästi kylpyhuoneen nurkkiin, imeytyy seiniin ja rupeaa lopulta homehtumaan ja haisemaan.

3. Vaatteiden kuivaus hengareissa. 

Vietnamissa ei käytetä vaatteidenkuivaustelineitä, vaan vaatteet ripustetaan hengareihin ja nostetaan pitkällä kepillä katon rajassa olevaan tankoon kuivumaan. Tähän hengarishowhun menee paljon enemmän aikaa kuin vaatteiden ripustamiseen telineelle, mutta talot ovat täällä yleensä pieniä ja katon rajassa kuivaus säästää tilaa. 

Vietnamilaisen uuden vuoden juhla-ateria

Meidän hurmaava kylppäri

4. Hot Dog onkin vohveli??

Ajelimme eräs ilta Nguyenin kanssa keskustassa, kun sieraamiini kantautui tuttu tuoksu lapsuudesta: Vohveli! Vaadin päästä hajun alkulähteille ja hämmennykseni oli suuri, kun Nguyen vei minut katuruokakojun luo, jonka päällä luki isolla HOT DOG. Mitä yhteistä on vohveleilla ja hot dogeilla? No ei juuri mitään, mutta jostain syystä Vietnamissa kaadetaan voileipäpannulle vohvelitaikinaa, laitetaan täytteeksi hilloa tai juustoa ja makkaraa ja tätä luomusta kutsutaan hot dogiksi. Nimestä huolimatta, nämä vietnamilaiset hot dogit ovat todella hyviä ja erinomainen iltapala. Kuvan hot dogissa on täytteenä lemppariani, mansikkahilloa.

5. Varvassandaalisukat

Vietnamilaisille naisille valkoinen iho on todella tärkeää ja sitä vaalitaan monin tavoin. Parhaiten sen näkee liikenteessä, sillä täällä naiset peittävät itsensä vaatteilla päästä varpaisiin ennen kuin astuvat ulos ovesta. Hauskin suojaava vaatekappale on mielestäni ehdottomasti varvassandaalisukat, eli sukat, joissa isovarvas on erillään muista varpaista. Vähän niinkuin lapaset jaloille! 

Nyt kun näitä erikoisuuksia rupesi miettimään, niin tuli vielä ainakin kymmenen mieleen. Kirjaan siis vielä yhden lisää!

+ 1 Autojen peruutusäänet

Täällä moni tuunaa ajoneuvoaan, niin että esim. peruuttaessa tai suuntavilkkua näyttäessä ajoneuvo pitää jonkin sortin varoitusääntä. Hauskimpia ovat kuitenkin paketti- ja avolava-autot, joiden peruutusäänenä on yleensä joku tunnettu sävelmä sellaisena laulava kortti versiona. Yleisiä sävelmiä on mm. Lambada, Happy Birthday ja We Wish You a Merry Christmas. 

Hot dog vietnamilaiseen tyyliin

Anopin varvassandaalisukat

 

Ladataan...

Ladataan...

Vietnamissakin ensimmäinen toukokuuta on vapaapäivä, mutta ei vapun vaan itsenäisyyspäivän vuoksi. Tai oikeastaan itsenäisyyspäivä on 30.4., mutta sitä juhlitaan kolmen päivän ajan. Ja päivä ei käytännössä ole itsenäisyyspäivä, vaan reunification day, jälleenyhdistymisen päivä. 30.4.1975 Pohjois-Vietnamin joukot valtasivat Saigonin ja Vietnamin sota päättyi. Täällä Etelä-Vietnamissa tämä päivä muistuttaa enemmän sodan häviämisestä, joten sitä ei sen isommin juhlita, mutta ylimääräiset vapaapäivät ovat tietenkin tervetulleet. 

Minulla opettajana oli neljän päivän loma lauantaista tiistaihin, mutta turismin parissa työskentelevälle Nguyenille nämä yleiset lomapäivät ovat aina kaikkein kiireisintä aikaa töissä. Vietimme siis loman kotona. Tunnollisena työntekijänä tulin heti perjantaina tuntien loputtua kipeäksi ja lauantai kului sängyn pohjalla. Onneksi pahin flunssa meni pian ohi ja pystyin hieman myös nauttimaan lomasta. Loman aikana kerkesin mm.

- Käydä 90 minuutin hieronnassa. Niin ihanaa! Nha Trang on täynnä kauneushoitoloita ja hierontapaikkoja ja yritän käydä erilaisissa hoidoissa mahdollisimman useasti, sillä hinnat ovat huomattavasti Suomea huokeampia. Hieronnassa käyn silti aivan liian harvoin.

- Pelata Pokemon Go:ta Nguyenin pojan Baon kanssa. Kahdeksan vuotiaalla Baolla oli luonnollisesti myös koulusta lomaa, joten vietimme paljon aikaa yhdessä ajellen ympäri kaupunkia pokemoneja jahdaten.

- Katsoa monta romanttista komediaa. Välillä aika meinasi käydä pitkäksi, kun vietin pitkät päivät yksin kotona flunssasta toipuen Nguyenin ollessa töissä. Onneksi Vietnamin Netflixistä, Pubvn:stä, löytyy laaja valikoima romanttisia komedioita, joiden parissa oli hyvä nollata aivot. 

- Käydä hot pot - treffeillä. Olemme aika jumittuneita tapoihimme ja käymme lähes aina samoissa ravintoiloissa. Nyt päätimme kuitenkin loman kunniaksi käydä meille uudessa, hieman fiinimmässä ravintolassa ja se kannatti, sillä paikan kala hot pot oli mielettömän hyvää!

- Käydä juoksemassa. Loppulomasta flunssa oli jo hellittänyt niin, että uskaltauduin juoksulenkille. Aikaisemmin hehkuttamani aamulenkit ovat nyt jääneet vähemmälle, sillä aurinko nousee jo klo 5.20 ja puoli seitsemältä, kun minä pääsisin lenkille, on jo niin tajuttoman kuuma, ettei juoksemisesta meinaa tulla mitään. Olen siis siirtynyt lenkkeilemään auringonlaskun aikaan, jolloin on hieman viileämpää ja mereltä käy usein pieni tuulenvire. Ja lenkkimaisemat ovat kauniit illallakin.

Pieni loma teki niin hyvää, mutta töihin palaaminen ei silti ollut helppoa. Suomeen paluu on jo niin lähellä ja ajatukset pyörivät vahvasti sen ympärillä, joten töihin keskittyminen tuntuu haastavalta. Enää kaksi viikkoa Nha Trangissa! 

Ladataan...

Pages