Ladataan...

Arki on viime aikoina imaissut täysillä pyöritykseensä. Huomaan, että oli elämäntilanteeni mikä hyvänsä, niin ennen pitkää kalenterini täyttyy töistä ja erilaisista menoista ja kuin huomaamatta uppoudun arjen rutiininomaiseen pyöritykseen. Kiirettä ovat aiheuttauneet mm. alati muuttuvat työaikataulut. Suomessa tietääkseni sekä opettajat, oppilaat että vanhemmat saavat tietää jo hyvissä ajoin ennen lukuvuoden alkua koko lukuvuoden aikataulut. En ole varma, mutta luulen, että Vietnamissa aikatauluja ei edes tehdä, joten niistä ei voi myöskään informoida opettajille ja oppilaille. Uuden vuoden loman kestoa muutettiin moneen kertaan ja nyt loppukokeiden ja kesäloman ajankohtaa ollaan siirrelty edes takaisin. Luulin aikaisemmin, että lukukausi loppuu 31.5., joten olin suunnitellut tuntini sen mukaan. Nyt kuitenkin tuli uusi päätös, jonka mukaan kesäloma alkaa jo 19.5. ja lopulliset arvosanat pitää antaa 12.5. mennessä. Nyt joudun siis tiivistämään yhdeksän viikon asiat kuuteen viikkoon sekä suunnitella kokeet ja labrademot nopeammalla aikataululla.

Todellisuudessa kiire on lähinnä omassa päässäni ja pienellä organisoinnilla saa jo paljon helpotusta arkeen. Onneksi Nguyenin elämänfilosofia on se, että töistä ja kiireistä huolimatta arjesta pitää nauttia ja sen rutiineja pitää rikkoa pienillä irtiotoilla. Irtiottojen ei tarvitse olla isoja, tärkeää on se, että tekee jotain mitä ei yleensä tee tai menee paikkaan, jossa ei yleensä käy. Nguyen on siis pitänyt huolen siitä, että käymme säännöllisesti pienillä retkillä ja uusissa paikoissa.

Meidän on vaikea löytää välillä tarpeeksi yhteistä aikaa pidemmille reissuille, sillä molemmilla on vaihtelevat työajat ja Nguyen saa tietää seuraavan päivän työaikansa vasta edellisenä iltana puoli kymmeneltä. Spontaanius onkin todella tärkeää näiden irtiottojemme toteutumiselle. Jos minulta esim. peruuntuu tunti tai Nguyen pääseekin lähtemään töistä hieman aikaisemmin, ei saa pohtia liian pitkään vaan pitää vain lähteä. Monesti hyppäämme ensin skootterin selkään ja lähdemme ajamaan ja rupeamme vasta sitten miettimään minne olemme menossa.

Viime aikoina olemme käyneet mm. vesiputouksella, maaseudulla kalastusravintolassa sekä ostoskeskuksen pelihallissa. Vesiputousreissu oli hyvin spontaani, mikä aiheutti sen, että päädyimme rämpimään hyvin vaikeakulkuista ja jyrkästi nousevaa polkua varvassandaalit jalassa. Huonosta kenkävalinnasta huolimatta, viidakossa kulkeminen ja kallioilla kiipeily oli ihanaa ja palkinnoksi pääsimme upottamaan jalat viileään ja kirkkaan turkoosiin veteen. Myös puolen tunnin ajomatkan maisemat olivat upeat. Emme päässeet näkemään varsinaista vesiputousta, sillä polku oli suljettu väliaikaisesti. Alkureitti vesiputouksen alajuoksulla pienine koskineen ja altaineen oli kuitenkin ehdottomasti myös kokemisen arvoinen. Tänne on pakko päästä uudestaan paremmin valmistautuneena! 

Vietnamissa on suosittua lähteä rentoutumaan maaseudulle "kalastusravintoloihin". Näissä ravintoloissa on pieniä bambulaitureita lammen ympärillä ja yksi seurue saa aina oman laiturinsa. Laiturille levitetään matto, jonka päällä istutaan ja tarjoilijat tuovat laiturille haluamaasi juomaa ja ruokaa ja samalla voi yrittää kalastaa viereisestä lammesta. Näissä paikoissa on mun mielestä aina ihana käydä. Matkalla pääsee aina ihailemaan vietnamilaista maaseutua riisipeltoineen ja vesibuffaloineen ja ravintoiloissa on yleensä todella rentouttavaa. Muutaman kerran on kuitenkin käynyt niin, että naapurilaiturin seurue on tullut paikalle bilettämistarkoituksessa ja on tuonut mukanaan valtavan kaiuttimen, josta sitten huudatetaan vietnamilaista bilemusiikkia täysillä. Näissä tapauksissa rentoutuminen on jäänyt vain haaveeksi.

Vesiputousretkellä

 Kalastamassa maaseudulla

Käymme usein myös lapsille mieluisissa paikoissa Nguyenin 8-vuotiaan pojan kanssa. Joskus mukaan lähtee myös pojan samanikäinen serkku. Viime viikonloppuna kävimme nelistään Nha Trang Center -ostoskeskuksen pelihallissa. Itse pelihalli oli hieman pettymys, sillä suurin osa peleistä joita koitimme, olivat todella vanhoja ja jollain tavalla rikki. Löysimme pelihallin perukoilta kuitenkin lapsille suunnattu leikkialueen, jossa tekemistä riitti myös meille (lapsenmielisille) aikuisille. Leikkialueella pääsi mm. pallomereen, rakentamaan jättikokoisilla pehmolegopalikoilla ja pelaamaan iPadeilla. Meillä oli todella hauskaa, ja parin tunnin riehumisen jälkeen sekä lapset että aikuiset olivat hyvin viihdytettyjä ja valmiina petiin.

Kesä lähenee hirveää vauhtia ja odottelen vieläkin tietoa Suomen kesätöistä. Seurailen kauhulla nousevia lentolippujen hintoja, mutta en uskalla varata mitään, ennen kuin työpaikka Suomesta varmistuu. Vaihtoehtoinani on siis mennä Suomeen kesäksi töihin ja palata sitten Vietnamiin syksyllä tai jos ei työpaikkaa tule, jään kesäksi Vietnamiin, yritän löytää täältä lisää töitä ja rahatilanteesta riippuen teen ehkä pienen lomareissun Suomeen. Vielä menee kuulemma ainakin viikko, ennen kuin saan kuulla työpaikasta, en kestä tätä jännitystä! 

Pelihallissa

Ystävien häissä

 

Ladataan...

Ladataan...

Olen aina pitänyt juoksemisesta ja lenkkeilystä, mutta ennen Vietnamiin muuttoa juostut aamulenkit ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Nyt olen kuitenkin jo usean kuukauden ajan löytänyt itseni lenkkipolulta ennen aamuseitsemää monta kertaa viikossa. Mitä tapahtui? 

Vietnamilaiset heräävät yleensä todella aikaisin, sillä aamun raikkaat ja viileämmät tunnit halutaan käyttää hyödyksi, keskipäivän kuumudessa kun ei jaksa tehdä juuri mitään. Puoli seitsemältä rannalla onkin jo kova kuhina, kun Nha Trangilaiset tulevat aloittamaan päivänsä juoksemalla, uimalla, meditoimalla, tanssimalla, pelaamalla sulkapalloa tai kuntoilemalla ulkokuntosaleissa. Tämä on yksi syistä, miksi olen täällä rakastunut aamulenkkeilyyn, rannalla on niin hyvä tekemisen meininki ja ihmiset ovat niin iloisia, että siitä saa itsellekin todella paljon energiaa.

Nyt jo maaliskuussa lämpötilat kipuavat keskipäivällä 30:neen asteeseen ja kesää kohti ilmat vain lämpenevät. Keskipäivällä on siis aivan liian kuuma juoksemiseen. Aamulla ja auringonlaskun aikaan ilma on kuitenkin vielä viileämpää ja raikkaampaa ja täydellistä lenkkeilyyn. Olen käynyt välillä juoksemassa myös auringonlaskun aikaan, mutta silloin tunnelma on mielestäni hyvin erilainen verrattuna aamuun. Aamulla ihmiset hymyilevät ja kannustavat toisiaan, mitä ei juurikaan tapahdu illalla, minulle tuntemattomasta syystä. 

Pakko kuitenkin myöntää, että suurin syy aamulenkki innostukseeni on se, että herään aikaisin viemään Nguyeniä töihin joka tapauksessa. Nguyenin työt alkavat lähes joka aamu kello 6.30, joten heräämme kummatkin kuudelta. Meillä on vain yksi skootteri, joten vien Nguyenin joka aamu töihin, että pääsen hänen työpäivänsä aikana kulkemaan omiin menoihini. Nguyenin toimisto on lähellä rantaa, missä on kaupungin parhaat lenkkipolut, joten kun kerta joka tapauksessa herään aikaisin ja ajan rannalle, niin miksen samalla jäisi hetkeksi lenkkeilemään. Jos en valmiiksi heräisi aikaisin viemään Nguyeniä töihin, valitsisin luultavasti sängyn lenkkipolun sijaan paljon useampana aamuna. Tässä siis vinkki kaikille kaltaisilleni aamulenkkeilystä kiinnostuneille laiskureille: Kehitä joku pakko aikaisin heräämiseen ja liikkelle lähtemiseen! Sitten kun lenkkarit ja trikoot on vielä laitettu jo illalla valmiiksi sängyn viereen, on vaikea keksiä aamutokkurassa tekosyitä lenkin väliin jättämiseen. 

Nyt olen myös vihdoin saanut kokea sen aamulenkin tuoman energisen fiiliksen, mistä kaikki aamulenkkeilijät aina puhuvat. Ja parasta on, että se fiilis kestää koko päivän! Joskus lenkille lähtö ei millään huvittaisi, mutta viimeistään muutaman minuutin hölkkäilyn jälkeen hymy alkaa nousta kasvoille ja lenkin jälkeen on aina voittajaolo. On ihanaa, kun treeni on tehty jo aamusta ja loppupäivän voi vain nauttia energisestä olosta ja keskittyä töihin tai rentoutumiseen. 

Pilvisen aamun lenkkimaisema

Aamulla löytyy vielä vapaita rantatuoleja

Lotus square

Iloinen aamulenkkeilijä

Rannan useissa puistoissa pääsee hetkeksi pakoon suoraa auringonpaistetta

 

Ladataan...

Ladataan...

Visual Diary:n Saara kirjoitti mielenkiintoiset postaukset siitä, mitä ostaa kaupasta ja mitä saa 20 eurolla ja inspiroidun itsekin kirjoittamaan mitä me ostamme kaupasta täällä Vietnamissa. Ruokakulttuuri kun on täällä hyvin erilainen verrattuna Suomeen tai muuhun Eurooppaan. Harva vietnamilainen syö kaikkia ruokiaan tai edes joka päivä kotona. Katuruoka on täällä niin hyvää ja halpaa ja sitä on kaikkialla, että on normaalia syödä suurin osa tai jopa kaikki ateriat ulkona. Me kuitenkin tykkäämme kovasti ruuan laittamisesta ja kokkaammekin kotona aina kun sille vain löytyy aikaa.

Täällä kaikki tuoretarvikkeet ostetaan markkinoilta (pieni kadunpätkä täynnä ruokakojuja) ja ne pitää ostaa aamulla ennen kahtatoista, muuten tuoreus kärsii tai tuotteet loppuvat kesken. Lihaa, kalaa tai kasviksia ei voi myöskään ostaa valmiiksi edellisenä päivänä vaan ne tulisi valmistaa mahdollisimman pian ostamisen jälkeen. Aina kun meillä on siis vapaa aamu, käymme markkinoilla, yhdessä tai erikseen. Sieltä lähtee yleensä mukaan kasviksia, tofua, kalaa tai katkarapuja. Joskus ostamme mustekalaa, jos haluamme herkutella. Rakastan markkinoilla käymistä, parhaiden näköisten tuotteiden valitsemista ja ystävällisten markkinatätien kanssa juttelua. Meillä ei tietenkään ole yhteistä kieltä, mutta osaan jonkun verran ruokasanastoa vietnamiksi ja jotenkin aina ymmärrämme toisiamme. Jos olemme markkinoilla yhdessä, eikä ole kiire, saatamme istahtaa hetkeksi mehukojuun. Nguyen ottaa aina avokadosmoothien, kun taas minä vaihtelen mangon ja papaijan välillä. Kuvassa olevat ostokset (yrttejä, ituja, pala ananasta, kilo kalmareita ja yksi kananjalka) maksoivat noin 200 000 dongia eli noin 8 euroa. 

Nha Trangissa on paljon markkinoita, mutta jostain syystä meidän markkinoilla ei ole kovin hyvä hedelmävalikoima. Hedelmät ostetamme siis toisilta markkinoilta, aina samasta kojusta. Yleensä ostamme mangoja, dragon fruiteja (tälle ei mun mielestä ole suomenkielistä nimeä), passionhedelmiä ja appelsiineja. Hedelmien hinnat ovat kuulema nousseet kovasti muutaman viime vuoden aikana, mutta mielestäni hinnat ovat vielä ihan kohtuullisia. Kaksi kämmenenkokoista mangoa ja dragon fruitia maksaa yhteensä noin 80 000 dongia eli 3 euroa ja kilo passionhedelmiä tai appelsiinejä noin euron. 

Dragon Fruit! <3

Niinkuin kerroin aikaisemmin, asumme aivan ison ja modernin supermarketin vieressä. Kaupasta löytyy myös tuoreruokia, mutta ne ovat Nguyenin mukaan niin huonolaatuisia, että emme osta koskaan esim. kalaa tai kasviksia supermarketista. Käymme Lottemartissa kuitenkin pari kertaa viikossa ostamassa kokista, kaljaa, suklaata, juustoa, jugurttia ja kaikkia kodintarvikkeita, mitä Suomessa kävisin ostamassa Prismassa tai Citymarketissa. Lottemart on korealainen ketju, joka tuo maahan useita ulkomaalaisia merkkejä. Sieltä siis voi ostaa joitain tuotteita, kuten sveitsiläistä suklaata, hyviä juustoja ja länsimaisia keittiötarvikkeita, esimerkiksi paistilastoja, mitä ei juuri löydy muualta. Suurimmaksi osaksi syön täällä vietnamilaista ruokaa, mutta välillä on kiva tehdä jotain länsimaista vaihtelun vuoksi ja silloin Lottemart tulee yleensä avuksi.  Joitain itsestäänselviä tuotteita, kuten vehnäjauhoja, en kuitenkaan löytänyt Lottemartista tai muista supermarkeiteista. Lettuja varten pitikin käydä erillisessä leivontakaupassa ostamassa jauhoja. :D

Alla kuva meidän tyypillisestä jääkaapin sisällöstä. Juustoa, jugurttia, limsaa, kaljaa ja vettä. Myös suklaat ja suolakeksit pitää säilyttää jääkapissa, koska jääkapin ulkopuolella muurahaisarmeija hyökkäisi välittömästi niiden kimppuun. Tuontituotteet, kuten se sveitsiläinen suklaa ja oikeat juustot ovat lähes Suomen hintatasoa tai jopa kalliimpia, mutta kaikki Vietnamissa tehdyt tuotteet ovat todella halpoja. Yllätyksekseni Vietnamilainen jugurtti on todella hyvää ja syönkin sitä lähes joka aamu. Se on myös todella edullista, neljän purkin pakkaus maksaa 6000 dongia eli noin 25 senttiä. Harmikseni tätä herkkua kuitenkin myydään vain desin purkkeihin yksittäispakattuina, joten roskaa tulee paljon. 

Meidän pikkiriikkinen jääkaappi, alakerrassa pala kallista hollantilaista juustoa.

Vinamilkin ihanaa jugurttia, suolakeksejä, M&M:jä, tölkkejä ja pekonia 

Täällä asuessa on tottunut siihen, että kokkaamiseen shoppailuineen saa varata lähes koko aamupäivän. Markkinoilla kuluu aina paljon aikaa parasta parsakaalia valkkaillessa ja monesti joutuu käymään ensin markkinoilla, sitten jossain pikkukaupassa ja lopuksi vielä supermarketissa. Varsinaiseen kokkaaminen ei yleensä vie hirveästi aikaa, mutta kaikkien kasvisten, salaattien, yrttien ja itujen pesemiseen ja pilkkomiseen vie sitäkin enemmän. Aamupäivän uhraaminen ruualle on kuitenkin sen arvoista, kun palkaksi saa herkullista, edullista ja varmasti tuoretta ruokaa. 

Ladataan...

Pages