Orientaatio.

Heikka kaikille 🙂

Orientaatio. Jokaisen uuden työntekijän avain uuteen työpaikkaan.

Huh. Sanat eivät kerro kuvaamaan kuinka paljon täällä on käytetty aikaa ja vaivaa perehtymismateriaaleihin/ -luentoihin/ -aikatauluihin. Jokaiseen työtehtävään on palkattu tosin aina oma työntekijä, mutta jos on rahaa, niin huikeaa että sitä on käytetty kaikkien työntekijöiden, puutarhurista lääkäreihin, perehdyttämiseen niin, että lopputulos on myös erittäin onnistunut.

Kuvastamaan eroja muutama huomioni Suomesta. Suomessa saatat saada materiaalia työyksiköstäsi, saatat saada vihkon jonne merkkaat oletko suorittanut vihkossa lukevat työnkuvat sekä oletko itsenäisesti perehtynyt työn lomassa mm. paloturvallisuusoppaisiin sekä saatat saada perehdyttäjän.

Minun todellisuus on ollut ettei ketään kiinnosta merkkaanko vihkoon yhtään mitään ja eikun suoraan kentälle töihin- ”kato kyllä sä osaat ja oho hups saikkuja nii ei nyt ole perehdyttäjää, kysele muilta, kato kyllä sä osaat jo tän työn”.

Ei ihme että monissa medioissa ollaankin viime aikoina nähty paljon otsikoita uupuneista hoitajista. Olen varma että olemattomalla perehdyttämisellä ei paranneta työssäjaksamista. Jokaisessa kaupungissa, sairaalassa, työyksikössä on omat tavat toimia. Miten niitä voisi tietää ilman asianmukaista perehdytystä, tulisiko hoitajien olla vielä ennustajia?

Näin suljetussa maassa perehdyttämisen tärkeys nousee ihan omalle tasolle. Lukuisten kulttuurien kohdatessa toisensa on ennakoivalla työllä mahdollisuus estää haaksirikkoja.

Ensimmäiset kaksi päivää olimme kaikki tammikuussa sairaalan alueella aloittavat työntekijät yhdessä luennoilla. Lyhyissä tietoiskuissa esiteltiin kaikki oleellinen- mm. työterveyshuolto, turvallisuuspuoli sekä asumiseen liittyviä tietoja. Poikkeuksetta jokainen luennoitsija välitti kertomastaan ja kuulijalle tuli tunne että täällä halutaan juuri minun parastani, jotta viihdyn, koska olen kaukana kotoa, perhettä ja läheisiä.

Joistakin aiheet saattoivat olla turhaa jankkaamista, mutta uskon että paloturvallisuustieto esim. Aasiasta tulleilla on erilaista kuin eurooppalaisilla, mutta he taas saattavat tuntea paremmin uskontoa, joka meille länsimaalaisille on yleensä tuttua vain median ja kuulopuheiden tuomien päätelmien mukaan.
Sairaanhoitajille oli heti perään neljän päivän GNO eli General Nursing Orientation. Sairaanhoitajien ryhmä koostui meistä kahdesta suomalaisesta sekä irlantilaisista, USAlaisista, australialaisista, uusi-seelantilaisista,etelä-afrikkalaisesta, tsekeistä, malesialaisista, filippiiniläisistä, pakistanilaisista ja saudien omista hoitajista.

Ryhmä on reilun 30 hengen kokoinen, mutta heti alusta asti ryhmähenki on ollut erinomainen ja näitä tyyppejä voikin jo kutsua omaksi Saudi-perheeksi 🙂

 

gno2.jpg

Ensimmäisen tunnin alkuun jokaiselle annettiin kansio, jossa oli siististi ohjelma, sairaalan oma GNO kirja, lääkelaskutestiin varattu harjoitusmateriaali, pieni taskuun mahtuva sanakirja Arabiaa, kuusi erilaista työkalua hoitotyöhön, kuten kipuasteikko englanti-arabia, sekä taksihinnasto ja räätälilappu.

Aluksi jokainen luokassa huokaisi materiaalin määrästä, mutta kaikkien meidän pelastus on ollut perehdytysvastaava/opettaja, aivan uskomattoman sydämellinen, selkeä ja tarkka rouva. Hän varmisti että jokainen pysyy matkassa mukana, eikä todellakaan tyhmiä kysymyksiä ollut.

 

naama2.jpg

Orientaatioon kuului tietokonetestiä (jeiii osaan käyttää tietokonetta :D), lääkelaskutenttiä, lääketurvallisuustenttiä, sekä luentoja esim.sairaalassa toimivasta Rapid Response Team:istä (suomalaisille tutummin MET- tai elvytysryhmät). Minusta paras luento oli uskonnosta ja kulttuurista kertova. Nyt ymmärrän paikallisia paljon paremmin ja saimme kysyä aivan jokaisen asian mitä mieleen juolahti.

uskonto2.jpg

Saudeissa kaikki on tarkkaa, todistusta todistuksen perään (apua tätä paperinhukkaa), joten paikallisessa työterveydessä otettiin vielä labrakokeita, joilla varmistettiin puuttuvia terveystietoja sekä saimme päivitykset mahdollisiin puuttuineisiin rokotuksiin.

Työvaatteet. Jokainen sai neljä omaa pukua joita käytiin sovittamassa räätälillä kaksi kertaa!! Ei siis pitkiä lahkeita tai helmoja vaan juuri minulle tehty puku. Ei tule ikävä resorihousujen etsimistä tai -95 vuoden housuja josta näkyi lävitse 22 vuoden pesuhistoria 😀 ( nää on näitä #vainhoitsujuttuja, sori :D)

räätäli2.jpg

Viimeisellä tunnilla opettajamme varmisti että kaikilla on asiat kunnossa, on työvaatteet, rokotukset, mieleinen asunto. Saimme jokaiselle henkilökohtaisesti räätälöidyn jatkosuunnitelman seuraavalle kahdelle viikolle, kuinka tästä perehdytys jatkuu ( lukkariin on jopa jätetty tilaa itseopiskelumateriaalien suorittamiselle, joita ei siis tarvitse tehdä omalla ajalla tai töiden lomassa!!) sekä pääsimme viimein vierailemaan työyksiköissä. Se olikin jännä kokemus, pieninkin itseluottamus joka oli matkassa karisi juuri avatussa, valkoista marmoria kiiltävässä päivystyksessä, jossa selvästi kaikki oli uutta ja hienoa kiireen keskellä.

Alku tulee olemaan todella sekavaa ja stressaavaa työmaalla, joten tälläistä pehmeää, selkeää, työntekijöitä huomioonottavaa aloitusta arvostan todella paljon. Vieras maa, kulttuuri, kieli, aikaerot. Monta asiaa johon sopeutua, joten ihanaa, että sopeutumisprosessia on osattu tällä tavalla porrastaa.

Ensimmäiselle viikolle oli myös koottu vapaaehtoisten avustamana useampi kiva tutustumisretki Saudi-meininkiin 🙂

Ensimmäinen oli ostoreissu kauppakeskukseen Luluun. Sen supermarketista löytyy aivan kaikki mitä ihminen voi tarvita- ruuasta vaatteisiin, astioista elektroniikkaan. Kyllä maalaistytöllä meni pasmat sekaisin siitä tavaranmäärästä. Bongasin jopa Norjalaista lohta sekä Nutellaa, jota myydään ämpäreissä, nam… (Tavoitehan oli säästää sekä kiinteytyä, näinköhän onnistuu :D)

 

kauppa2.jpg


Kävimme ryhmämme kanssa myös perinteisessä Saudi- Arabialaisessa ravintolassa. Aloitimme Arabialaisella kahvilla sekä taateleilla oleskeluhuoneessa (kahvi oli hyvää jopa minusta joka ei juo kahvia). Siitä siirryimme omaan huoneeseen, jossa sai olla miehet ja naiset keskenään. Asetuimme lattialle katettujen herkkujen ympärille istumaan.

rafla2.jpg

Jokainen sai koota mieleisen annoksen ja ruokaa oli paaaaljon. Todella hyvää ja todella paljon hiilareita 😀 Lempparini oli suomalaiselta munkilta maistuva leipänen, joka muodoltaan oli kuin tortilla joka on ollut liian kauan aikaan mikrossa 😀

Pääruuan jakaminen ei Suomessa ole tyypillistä, mutta tässä huomasin miten luonnollista, helppoa ja hauskaa se oli. Puheen sorinalle ei meinannut tulla loppua:) Jälkkärille siirryimme takaisin odotushuoneeseen, saimme teetä ja jotain hyvin hyvin makeaa leivän tapaista herkkua.

 

 

ruokaa2.jpg


Vapaapäivänämme, eli lauantai- aamuna, kävimme naisten kesken Dhira Gold Sokissa. Sitä voisi verrata suomalaiseen torimeininkiin. Kojua kojun perään pulloon mitä kauneimpia vaatteita, kenkiä, abayoita, kultakoruja sekä arkisia tavaroita.

tori2.jpg

Onneksi oli paikallisille kylmä aamu, +17, joten ihan jokainen putiikki ei ollut auki 😀 Pari abayaa tarttuikin mukaan, ja voin vannoa että tuonne vielä palaan shoppailemaan.

vaatteet2.jpg

GNON jälkeen jakauduimme siis erikoisaloittain ryhmiin, joissa seuraavat viikot harjoitellaan oman alan taitoja. Kuulostaa kuin kävisi koulua uudelleen, jännää siis nähdä mitä toteutus tuo tullessaan 🙂 Reissuun on myös mahtunut jo aavikolla vierailu sekä kansalaisvelvollisuuden täyttäminen, niistä lisää ensi kerralla.

abaya2.jpg

 

Kommentit (1)
  1. Hei.
    Miten on reissu mennyt?
    🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *