girl and the city

Sunday Blondie

Saavuin Helsinkiin yli kolme vuotta sitten.

Olin kaksikymmentä, ja riemuitsin muutosta unelmieni kaupunkiin. Honey, I'm home! Minulle Helsinki oli kuin New York 1800- ja 1900-lukujen elämännälkäisille siirtolaisille: täynnä mahdollisuuksia, täynnä uusia ihmisiä, täynnä unelmia.

Katselin bussista Mannerheimintien molemmille puolille kohoavia arvokkaita kivitaloja, ja ajattelin, että jonain päivänä. Jonain päivänä minä asun tuolla, ylimmässä kerroksessa, Mannerheimintiellä. Se oli hienointa, mitä saatoin kuvitella.

Silloin en tiennyt, että jo yksiöiden vuokrat liitelevät niin korkealla, että voisin ensimmäisinä opiskeluvuosina vain unelmoida Manskulla asumisesta. En tiennyt, kuinka pieni kaupunki Helsinki lopulta on. Maailman mittakaavassa hyvinkin pieni.

Se ei kuitenkaan estänyt unelmien tavoittelua. Aloitin opinnot journalismin parissa, ja olin onnellinen, että pääsin työskentelemään kirjoittajana. Ensimmäiset puoli vuotta kuluivat kahdeksan hengen solussa, jaetussa huoneessa toisen tytön kanssa. Koko ajan tuli uusia ihmisiä, uusia tuttuja, uusia ystäviä. Välillä hengästytti, mutta elin kaupungin sykkeen mukana, annoin sen viedä uusiin paikkoihin.

Ja tässä sitä nyt ollaan: viittä vaille valmiina medianomina, edessä kesä toimittajana varsinaisessa unelmien työpaikassa, syksyllä vastassa tuntematon tulevaisuus.

Sellainen on oma tarinani. Mutta mitä kertoisin itsestäni?

Helsingin lisäksi rakastan kirjoja, elokuvia, musiikkia, hyvää ruokaa ja loputtomilta tuntuvia lauantaipäiviä. Viikonloput vietän yleensä poikaystäväni tai ystävieni kanssa kokkaillen, kahviloissa lehtiä lukien, kaupungilla kierrellen ja toisinaan ravintoloissa. Rakastan ystäviäni, joista jokainen on ihanan erilainen omalla tavallaan. Rakkaiden ihmisten kanssa vietetyt hetket ja kauniit kokemukset tekevät ihmisen onnellisimmaksi.

Hassu höpöttelijä. Vähän blondi toisinaan. Positiivinen, elämäniloinen, seurallinen. 

Sellainen on tyttö kaupungin takana. 

bloglovin / instagram / pinterest

Kommentoi