sisuseni

Rakkain pieni tuhisijani, aiemmin tintiksi ja ötökäksi kutsuttu tapaus. Minun ja A:n rakkauden tuotos, mielestäni samalla maailman kaunein ja komein lapsi sai lauantaina kauniissa kastejuhlassa oman nimensä.

Koko nimeä en ala paljastamaan, mutta etunimekseen poika sai Sisun. Poika on nimensä näköinen ja veroinen. Pienen miehen fiilis menee nollasta sataan noin kolmessa sekunnissa, kiihtyvyys on siis ihan omaa luokkaansa. Päätä ja hartioita nostetaan kovaa tahtia. Valot ovat maailman eniten mielenkiintoinen asia ja tutuille kuuluu jokeltaa kun tavataan 😀

Aiemmista masuvaivoista ja kivistelystä ollaan päästy täysin eroon kun itse jätin maidon pois ruokavaliostani. Toki kahviin sitä tungen edelleen, mustana en onnistu sitä saamaan alas. Poika nukkuu kuin unelma. Yön aikana herätään kahdesti tankkaamaan ja aamulla herätään 8 aikaan. Meillä alkaa olla jo jonkinlainen rutiini ja aikataulu päivissämme. Tulevana perjantaina mennään 2kk neuvolaan tsekkaamaan kuinkas paljon sitä onkaan kasvettu. Ja voin valmiiksi sanoa, että paljon! Arvailisin että kuutta kiloa jo kolkutellaan..

Arki on ihanan kamalaa. Välillä väsymys puskee itkuna tai vtutuksena ulos, mutta itsestäni on kuoriutunut seesteisen rauhallinen lapsen saamisen myötä. Jotkut vanhoista tutuista ei varmaan enää edes uskoisi, koska olen ollut liiankin kovapäinen ja kovasuinen aikanaan. Päivän aikana yleensä käydään ainakin koiran kanssa ulkona joko rattaiden tai rintarepun kanssa ja yleensä moikataan lähellä asuvaa Mummua ja ehkä häiritään kotona töitä tekevän isoisä-Äijän työpäivää. Lisäksi nähdään kavereita(vielä äidin) ja no onhan osalla niistäkin lapsia joista toivottavasti tulee myös Sisun kavereita ja tehdään isille ruoka valmiiksi kun se tulee töistä.

Silti viikonloput ovat ihan parhaita. Perheen yhteinen aika on ihan maailman paras asia, vaikkei edes tehtäisi niin sanotusti mitään. Sisun parhaat hetket ovat yleensä aamulla kun on herätty ja viikonloppuisin isikin pääsee niistä kunnolla osalliseksi. Ja ah, ne ihanat sunnuntait. Muutamana sunnuntaina pojan synnyttyä pyysin isimiestä ottamaan ”aamuvuoron” eli olemaan Sisun kanssa sen muutaman tunnin aamuheräämisen ja ekojen päikkäreiden välillä. Nyt en ole sitä moneen viikkoon edes pyytänyt. Mutta olen joka sunnuntai saanut nukkua tuon välin. Pari tuntia lisää unta edes sen kerran viikossa ihan rauhassa on kuin taivaaseen pääsisi. Kiitos A <3. 

Ajattelin etten tätä jaa, mutta laitetaan nyt kaikkien kiusaksi kuitenkin. Sisu on ruvennut likaamaan noin 3-6bodya ja vaihtelevan määrän housuja päivässä. On aivotonta ruveta syöttämään poikaa (siis jos valmiiksi hereillä) jos vaippa on täysi. Silloin se tulee aina täyteen(lue yli). Mutta ai että kuin hienoa on kun käy vaihtamassa vaipan ja sen jälkeen syöttää. Syöttäessä alkaa kuulua hirveä rutina tai no solinaksikin voisi kutsua. Vaippa on tämän jälkeen enemmän tai vähemmän täynnä löysää liejua joka on vaihdettava asap. Monesti tätä tavaraa on jopa akselilla keskiselkä-niska ja joka kerta pesulle suunnataan.  Suorasuolisten sukua tämä jätkä kuulemma :D No, ainakin voi olla tyytyväinen että vatsa toimii :)