Tiedätkö sen tunteen, kun yrität sopia ystäväsi kanssa lounastreffejä ensi viikolle tai vaikkapa yhteistä festariviikonloppua tulevalle kesälle, mutta hänen kanssaan on mahdotonta päästä sopuun asiasta?

Enkä nyt tarkoita mitään valinnan vaikeutta, vaan ylipäänsä asian lukkoon lyömistä.

Niinpä. Mikäli toinen osapuoli tykkää elää spontaanisti eikä halua suunnitella asioita liian pitkälle, ei itsellä ole muuta mahdollisuutta kuin alistua tuohon tahtoon.

Parhaimpina päivinä tällainen hetkessä eläminen voi toki tuoda elämään ripauksen vaihtelua sekä lisäjännitystä, mutta pidemmän päälle huomaan näiden tilanteiden pikemminkin puuduttavan sekä turhauttavan itseäni. Pahimmillaan siitä tulee jopa syrjitty olo.

Eikö minun mielipiteelläni ole mitään väliä, kun aina pitää tehdä niinkuin toinen haluaa?

Jos on itse tottunut sopimaan kaiken hyvissä ajoin, tuntuu kohtuuttomalta joutua odottamaan toisten päätöksentekoa ja asian vatvomista jopa viikkokaupalla. Se on vähän sama asia kuin toinen pitäisi mykkäkoulua, vaikka itse haluaisi saada riidan heti sovittua.

Näissä tilanteissa valta on aina sillä toisella osapuolella, ja pahimmillaan tämä saattaa johtaa kokemuksiin henkisestä väkivallasta tai jopa koko ihmissuhteen päättymiseen. Oli kyse sitten kumppanista tai ystävästä, niin mielestäni ei ole reilua, että asiat etenevät pelkästään toisen osapuolen tahtiin.

Loppujen lopuksi maailma sattuu kuitenkin pyörimään kellojen ja kalenterien ympärillä.

Mikäli haluaa liput Coldplayn keikalle, ne täytyy ostaa ennakkoon. Ja sama pätee esimerkiksi juna- tai lentolippuihin. Varsinkin, jos ne haluaa saada halvemmalla. Niin se vain menee.

Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan osaa sisäistää tätä asiaa, ja se saa vereni välillä kiehumaan. Sillä vaikka olen puhunut asiasta joidenkin ystävieni kanssa, ei muutosta ole yleensä ollut havaittavissa. Kyse on kuitenkin luonne-eroista. Jotkut vain ovat ilta-, ja jotkut aamuihmisiä.

Näin ollen ainoa asia, mitä voin toivoa, on se että tällaiset carpe diem -tyypit heräisivät myös minun todellisuuteeni. Eli siis siihen, että minä tarvitsen aikatauluja elämääni. Piste.

Joten jos tunnistit itsesi tästä tekstistä, ja koet olevasi ystäväni, niin haluan muistuttaa, että tämä ei ole julkinen loukkaus ketään kohtaan. Sillä mikäli en arvostaisi teitä ystäviäni juuri sellaisina kuin olette, en jaksaisi taistella tästä samasta asiasta kerta toisensa jälkeen.

Yritän kirjoituksellani vain sanoa, että koska minäkin yritän ymmärtää teitä ja teidän aikatauluttomuuttanne, niin olisi kohtuullista, jos tekin tekisitte silloin tällöin jonkin vastapalveluksen. Ostetut liputkin kun saa usein myytyä eteenpäin seuraavalle, ja pöytävarauksen peruutettua.