Novelli: Kippis!

“Mitä sinä sanoit?” Anna sopertaa järkyttyneenä, silmät suurina ja suu auki kuin kalalla.

Pasi tuijottaa häntä vaiti, huulet yhteen puristettuina kuin hän yrittäisi estää itseään sanomasta mitään typerää. Myöhäistä. Anna tuntee, kuinka hänen pulssinsa kiihtyy ja kasvot lehahtavat punaisiksi.

“Kuulit kyllä”, Pasi toteaa huokaisten.

“Et voi olla tosissasi… Onko tämä taas yksi niistä huonoista vitseistäsi?” Anna nauraa väkinäisesti. “Tiedät etten ikinä tajua niitä. Et ole mikään koomikko, Pasi-rakas.”

Hetken aikaa näyttää siltä kuin Pasi aikoisi lyödä häntä, mutta Anna tietää että väkivaltaisuus ei kuulu tämän luonteeseen – varsinkaan keskellä hienoa ravintolaa, missä moni on jo alkanut vilkuilla heitä paheksuvasti.

“Pidä nyt saamari soikoon vähän pienempää ääntä”, Pasi murahtaa ja vilkuilee ahdistuneen näköisenä ympärilleen.

“Miksi? Etkö halua muiden kuulevan kuinka olet dumppaamassa minua kesken ystävänpäivän illallisen?” Anna kivahtaa.

“Älä nyt viitsi olla noin dramaattinen. Ehdotin vain että olisimme viikon erillään, miettisimme asioita…” Pasi sanoo ja hieroo niskaansa vaivaantuneena. “Haluaisin keskustella tästä kuten normaalit, aikuiset ihmiset. Ilman ylimääräistä draamaa.”

Anna nauraa, vaikka tilanteessa ei ole mitään hauskaa. “Mitä jos en halua keskustella kuten normaalit ihmiset, Pasi? Mitä jos haluan käyttäytyä kuin kissa? Miau! Miau! Katso nyt Pasi, olen kissa. Miau!”

Pasi katselee tyrmistyneenä, kun Anna imitoi naukumista ja nuolee kämmenselkäänsä kuin kissa.

“Lopeta tuo! Vaikutat ihan sekopäältä!” Pasi huudahtaa ja yrittää tarttua Annan käsiin pöydän yli.

“Miau, miau…!”

“Anna! Olen tosissani!

“Miau.”

“Lopeta!”

“Miau.”

“Nyt riittää!” Pasi huutaa ja nousee seisomaan tuoli kirskuen. Koko ravintola tuijottaa heitä kuin kahta hullujenhuoneelta karannutta potilasta. Pasi hengittää raskaasti, sisään ja ulos. Lopulta hän istahtaa lannistuneen näköisenä takaisin samettipäällysteiselle tuolilleen ja hautaa kasvot käsiinsä.

“O-onko täällä kaikki hyvin?” tarjoilija kysyy ilmestyessään heidän viereensä kuin tyhjästä. Hänellä on kädessään lyijykynä ja pieni ruutuvihko. Anna ja Pasi tuijottavat toisiaan hölmistyneinä, eikä kumpikaan saa sanaa suustaan.

“Haloo? Kaikki kunnossa?” Tarjoilija heiluttelee vapaata kättään naamansa edessä kuin yrittäisi herätellä heitä jonkinlaisesta transsista.

“Neiti? Herra? Onko kaikki hyvin?”

“Ei tässä mit…” Pasi aloittaa, mutta Anna keskeyttää hänet. 

“K-k-kyllä! Kaikki hyvin!” Anna huudahtaa ja tajuaa heti äänensä olevan aivan liian kimeä ja epäuskottava. Hän vääntää naamalleen irvokkaan hymyn ja yrittää näyttää mahdollisimman normaalilta. “Ei tässä mitään, hieman erimielisyyksiä vain. Tiskivuoroista ja sellaisesta. Hah hah.”

Tarjoilija katsoo Annaa häkeltyneenä ja kallistaa päätään kuin ei ymmärtäisi mitä tämä on sanonut. “Okei… Kaikki on siis varmasti kunnossa?”

Anna nyökkää ponnekkaasti. “Tietysti, ei tässä ole mitään hätää. Kunhan vain pelleilimme vähäsen. Hah hah…” Hän tarttuu viinilasiinsa ja kumoaa sen sisällön nopeasti kurkkuunsa.

“Selvä. Tuota… tiedättekö jo mitä haluatte tilata?” Tarjoilija kysyy ja kohottaa muistiinpanovälineitään.

“Toki!” Anna sanoo ja nostaa ruokalistan kasvojensa eteen.

“Miten vain…” Pasi tokaisee harteitaan kohauttaen.

Hetken mietittyään Anna tilaa kummallekin uunilohta ja juureksia, ja Pasi suo tälle pienen hymyn tyytyväisenä siitä, että Anna muisti hänen suosikkiannoksensa.

“Voisimme myös ottaa toisen pullon viiniä!” Anna huikkaa juuri kun tarjoilija kääntyy lähteäkseen.

“Tietysti. Tuon sen aivan tuota pikaa.”

Tarjoilijan poistuttua Anna tuijottaa Pasia mietteliään näköisenä ja pyörittelee tyhjää viinilasiaan. “Meninkö liian pitkälle?” hän kysyy varovaisesti ja rypistää otsaansa.

Pasi kääntää katseensa hitaasti Annaa kohti, ja puhkeaa yllättäen nauruun.

“Voi luoja, Anna. Olet todellakin ihan omaa luokkaasi” Pasi ulvoo päätään pudistellen. “En voi uskoa että leikit juuri kissaa keskellä ravintolaa! Olet niin outo!”

“No, minäkään en voi uskoa että huusit minulle kurkku suorana niin että kaikki kääntyivät tuijottamaan meitä” Anna heittää takaisin hymyillen.

“Olen melko varma että he tuijottivat meitä jo valmiiksi” Pasi myhäilee ja kohottaa sitten lasiaan ilmaan maljan merkiksi.

“Otetaanko vaikka sekopäille? Ainakaan meille ei tule tylsää keskenämme.”

“Sekopäille”, Anna toistaa virnistäen ilkikurisesti, ja kohottaa lasinsa Pasia kohti. “Kippis!”

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *