Lisää liikuntaa

Kirjoitin tästä samaisesta aiheesta jotakin jo kuukausi takaperin, mutta näin juuri aamulehden sivuilla jutun liikkumisesta, ja se sai vereni jälleen kiehumaan. Joten oli pakko päästä kirjoittamaan. Otsikko kuului sanasta sanaan näin: “Harrastatko riittävästi liikuntaa? Testaa visassa ja vertaa tulostasi muihin.”

En normaalisti lukisi tällaista uutista, mut nyt halusin nähdä mitä siinä sanotaan. Ennen kaikkea siksi, että annoin juuri noin viikko sitten oman esimerkkini MeNaisten juttuun käytettäväksi. Kyse oli tekstistä, joka käsittelee ongelmallista liikuntasuhdetta, millainen löytyykin yllättävän monelta suomalaiselta.

He olivat siis pyytäneet ihmisiä avautumaan suhteestaan liikuntaan, ja kertomaan mikä siitä tekee ongelmallisen. Vastauksia tuli kuulemma todella suuri määrä, mikä ei toisaalta yllättänyt ainakaan minua. Kuinka monen suhde liikuntaan voi ylipäänsä olla hyvä ja terve, kun meitä oikein kannustetaan vertailemaan suorituksiamme?

Ja siitä pääsemmekin yhteen suurimmista ongelmista: suoritus. Liikuntasuoritus. Koko sana kuulostaa siltä, kuin kyse olisi pelkästä testistä. Sellaisesta, josta jokaisen tulisi yrittää suoriutua mahdollisimman hyvin arvosanoin. Ja samaa kantaa ajaa myös tuo mainitsemani Aamulehden uutinen, jossa puhuttiin siitä, miten liikkuminen harvenee ihmisten iän myötä.

Ymmärrän kyllä, että liikunta tekee hyvää ja että sitä kannattaa harrastaa, mutta ne keinot joilla siihen pyritään, ovat mielestäni usein täysin vääriä. Nykyaika kannustaa ihmisiä lähes ortoreksiseen käyttäytymiseen, ja liikuntaa arvotetaan eri mittareiden mukaan. Kuinka monta askelta saat päivässä? Kuinka monta välipäivää pidät? Harjoitatko lihaskuntoa vai jotain muuta? Kuinka kauan liikut kerrallaan?

Ei ihme että ihmiset voivat huonosti, kun liikunnasta saatava hyvä olokin mennään pilaamaan tällaisella toiminnalla. Eikö olisi parempi kannustaa kokeilemaan erilaisia lajeja? Sellaisiakin, jotka eivät ehkä polta suurta määrää kaloreita, mutta joista kipinä urheiluun saattaa silti syttyä?

Vaikka oma suhteeni liikuntaan onkin parantunut vuosien myötä, vaikuttaa taustalla silti aina se nuorempana kokemani syömishäiriö, jonka myötä liikunta ylipäänsä tuli elämääni. Joten luonnollisesti kun näen tällaista uutisointia, tulen vain miettineeksi sitä kuinka moni muukin menee metsään tavoitellessaan liikkumisella jotain yhteiskunnan määrittelemää asiaa – oli se sitten hoikempi ulkomuoto tai vaikkapa ykkössija maratonissa.

Muiden sanelemat tavoitteet eivät todellakaan motivoi kaikkia parempiin urheilusuorituksiin, ja sen takia toivonkin, että kilpaurheilu jätettäisiin vain ammattilaisille, eli niille jotka sen ovat itse valinneet. Meidän muiden osalta luulisi senkin riittävän, että käy vaikka edes satunnaisesti lenkillä. Itse en nimittäin koe hyötyneeni kertaakaan siitä tiedosta, että jaksoin joskus peruskoulussa juosta cooperin testissä 1800 metriä (luku heitetty täysin hatusta, en todellakaan muista enää oikeaa tulosta). Joten miksi edes mitata sellaista?

hyvinvointi uutiset-ja-yhteiskunta liikunta terveys
Kommentit (1)
  1. Minä liikun liikkumisen ilosta hyötyliinuntaa unohtamatta, kaikenlainen mittailu ja kilpailu vie innon hyvinkin nopeasti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *