Meikkaamisesta & meikittömyydestä

Netti on pullollaan kuvapareja julkkiksista, joiden meikitöntä ja huolittelematonta olemusta ruoditaan välillä todella rajustikin. Kaksiosaisen kuvaparin toisella puolella komeilee usein suoraan punaiselta matolta tai lehden etusivulta napattu otos, jossa esimerkiksi Mila Kunis saattaa vaikuttaa lähes virheettömältä, kun taas toiselta puolelta löytyy aina paparazzin salaa ottama kuva, missä tuo samainen ihmisraasu on niin sanotusti normaalissa tilanteessa, kuten esimerkiksi matkalla ruokakauppaan. Olen itsekin kasvanut tällaisten kuvien ympäröimänä ja osittain jo tottunut niihin, mutta en ole ikinä aiemmin tullut ajatelleeksi sitä, miten tuo kaikki on vaikuttanut omaan käytökseeni tai minäkuvaani.

Aloitin itse meikkaamisen siirtyessäni ala-asteelta yläasteelle, eli noin 13-vuotiaana. Olin aina ollut kiinnostunut meikeistä, vaatteista ynnä muista ”tyttömäisistä jutuista”, mutta vasta silloin niistä tuli oleellinen osa arkeani. Koulun vaihtuessa tunsin yhtäkkiä oloni pieneksi ja lapselliseksi, ja siirtymä vanhimmasta luokasta yhtäkkiä nuorimpaan kastiin juuri murrosiän kynnyksellä oli yllättävän raskasta. Halusin kuumeisesti kuulua joukkoon ja olla kuten kaikki muutkin, joten aloin myös meikata säännöllisesti.

Aluksi se olikin pelkästään hauskaa ja uutta. Nautin siitä todella paljon. Muistan kuinka rakastuin siihen fiilikseen, kuinka täydelliseltä sain ihoni näyttämään pelkästään meikkivoiteen avulla – kunnes lopulta finnit alkoivat puskea läpi, ja tajusin että aikani siloposkena olivat ohi. Se oli todella musertavaa, ja kirjoitin päiväkirjaanikin kuinka haluaisin vain repiä ihoni irti. Inhosin sitä välillä ihan suunnattomasti. Koin olevani ruma pelkästään noiden finnien takia, vaikka niitä on lähes kaikilla jossain vaiheessa elämää. Olin tottunut siihen miltä näytin ennen niitä, ja ajattelin että niitä kuuluukin inhota.

En itsekään tiedä missä vaiheessa muutos tapahtui, mutta yhtäkkiä huomasin ettei meikkaaminen ollutkaan enää hauskaa ja vapaaehtoista, vaan melkeinpä pakollista. Tuntui etten kehtaa enää lähteä kouluun ilman meikkiä. Minuahan voitaisiin vaikka kiusata punaisesta sekä läikikkäästä ihostani, joka tuntui paljon pahemmalta kuin mitä se todellisuudessa edes oli. Ja pitihän ihastukseenkin yrittää tehdä vaikutus, mikä oli huomattavasti helpompaa pienellä avituksella ja feikkauksella. Meikki tuntui antavan itsevarmuutta, koska sen avulla pystyi häivyttämään omia ”virheitään”.

Söin loppujen lopuksi e-pillereitäkin vuosia vain pitääkseni ihoni mahdollisimman sileänä, kunnes vihdoin jaksoin alkaa selvittää miten ihoa kannattaa oikeasti hoitaa, ihan ilman hormoneja. Ja vaikka olenkin nykyään melko sinut meikittömän naamani kanssa, niin koen sen edelleen olevan huomattavasti hankalampaa aina kun finnejä on yhtään enempää kuin yksi kerrallaan. Raskaat silmäluomet tai lyhyet ripset eivät koskaan ole haitanneet minua läheskään yhtä paljon kuin huono iho, ja uskon että suurin syy siihen juontaa juurikin mediaan.

Noita julkkisten kuvaparien arvosteluja katsellessa tulee nykyisin ajatelleeksi, että olisinkohan osannut olla itselleni armollisempi, mikäli ihmisten normaalia ulkonäköä ei olisi aina ruodittu sillä tavalla. Instagram on nykyään täynnä materiaalia, joka auttaa meitä näkemään miten eri poseeraukset ja filtterit vaikuttavat ihmisten ulkomuotoon kuvissa ja jopa videoissa, mutta tilanne oli hyvinkin toisenlainen vielä 20 vuotta sitten.

Kaikista surullisinta on kuitenkin se, että vaikka kaikki nuo kauneuskikat ja huijaukset osaakin jo tiedostaa varsin hyvin, niin vanhoja ajatusmalleja on silti vaikea muuttaa. Uskon kuitenkin, että siihen voi onneksi itsekin yrittää vaikuttaa, ja sen takia tykkään ainakin itse seurata somessa ihan tavallisen näköisiä ihmisiä. Täydellisyyttä idolisoivat Kardashianit ja muut kierrän jo kaukaa, sillä tiedän että sen tyyppiset tilit eivät ole hyväksi itselleni. Kimin 319 miljoonaa seuraajaa ovat ehkä asiasta eri mieltä, mutta siinähän ovat. Eikö kauneus ole muutenkin vain katsojan silmässä?

kauneus ajattelin-tanaan meikki
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *