Nimimerkkihäpeä ja bloggaamisen (omat) hölmöt säännöt

Elo puoliksi ylivilkkaan ja mielikuvitusrikkaan, puoliksi erittäin analyyttisen nuppinsa kanssa on toisinaan hyvinkin antoisaa. Ja toisinaan (sekä itsensä että kanssaihmiset) liki hulluuden partaalle ajavaa. Bloggaaminen on oma taiteenlajinsa, josta onnistuin heti alkuunsa luomaan itselleni stressiä ja painetta, vaikka tarkoitus oli juuri päinvastainen.

Ylianalyyttine ja ahdistukseen taipuvaine
Jonku mielestä vaa onnekas paskiaine
Mut ne ei tiiä kaikkee, yeah

Hyvä blogi, paha blogi (eli ”bloggaamisen säännöt”)

Aloitin bloggaamisen hiljattain. Tunnollisena puurtajana tutkin ensiksi, millainen on hyvä blogi. Nimen täytyy olla aihetta kuvaava, keskittyä tiukasti tiettyihin valittuihin aiheisiin, olla napakasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu, helposti silmäiltävissä, sisältää sopivasti kuvia, hakusanat kohdillaan, SEO-analyysi vihreällä… Minusta tulee ihan paska bloggaaja, ajattelin kaiken tuon luettuani.

Perustin blogin pitkän harkinnan jälkeen. Halusin kanavan, jossa käsitellä hankalia asioita, joista en ole voinut puhua terapiaa lukuun ottamatta kunnolla muualla. Yritinkin heti ensimmäisessä postauksessani noudattaa noita yllä lueteltuja ”sääntöjä” ja määritellä raamit, mitä blogini käsittelee. Mutta pari viikkoa ensimmäisen postaukseni (jonka pusersin itsestäni irti uupuneena puoliväkisin) jälkeen minua alkoikin harmittaa: en halua blogini sisältävän pelkkää uikutusta elämästäni tai syvällisiä pohdintoja mielenterveydestä ja erityisherkkyydestä. Haluan kirjoittaa myös muista asioista.

Murehdin, että hyvän bloggaajanhan tulisi perustaa useita blogeja, joista jokainen käsittelisi omia aiheitaan. Jos haluan kirjoittaa puutarhanhoidosta, minun olisi perustettava puutarha-aiheinen blogi. Jos haluan kirjoittaa kuuntelemistani äänikirjoista, minun olisi perustettava kirja-aiheinen blogi. Uuvuin jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisin pitämään useita blogeja, jos haluan kirjoittaa muustakin kuin omaan kuuppaani liittyvistä asioista.

Kuva: ElisaRiva / Pixabay

Mistä saan blogata ja ketä varten?

Aloin siis pohtia uudestaan, miksi ja mistä haluan blogata. Päätin että tulen jatkossa kirjoittamaan sellaisista asioista, jotka minua itseäni kiinnostavat tai mistä minulla on sanottavaa.  Kaikki aiheet ovat sallittuja. Jos haluan kirjoittaa mieleni liikkeistä, suosikkiresepteistäni, koiranpentujen kasvatuksesta tai kannanottoja sähkönhinnasta ilmastokriisiin, voin tehdä niin. Saan blogata niin säännöllisen epäsäännöllisesti kuin haluan. Heitän siis yllä olevat ”bloggaamisen säännöt” romukoppaan ja teen tästä itseni näköisen blogin. Ehkä pääsen blogillani joku päivä malliesimerkiksi, kuinka blogeja ei kuulu pitää, mutta that’s fine. (Kukaanhan ei ole hyödytön – aina voi olla edes varoittava esimerkkinä!) Kirjoitan blogia itseäni varten. Yritän siis pitää tasoni mahdollisimman matalalla (oman mittapuuni mukaisesti) ja ensisijaisesti viihdyttää itseäni. (Sori mahdolliset lukijat, jos huumorini on luokattoman huonoa!)

Muistutan itseäni, että harva on mestari heti aloittaessaan. Sama pätee bloggaamiseen. Noudatan toki yleisiä sääntöjä (mm. Lilyn säännöt, oikeus kuviin ja lähteiden merkitseminen), mutta muuten teen juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.

Nimimerkkihäpeä – vain #HSP-jutut?

Toinen viimeaikainen ahdistuksen aiheeni koskee nimimerkkiäni. Tunnustan kokeneeni nimimerkkihäpeää. (WTF?!) Eli sitä, kun ensimmäistä kertaa johonkin sivustoon kirjautuessasi on pitänyt keksiä nimimerkki/käyttäjätunnus ja jälkikäteen katunut valintaansa. Onnistuin saamaan itselleni aikaan lievän identiteettikriisin (olenko Lukossa, Prinsessalilja vai jotain ihan muuta ja mitä??) ja häpeän tunteen sivustolla näkyvän nimimerkkini suhteen. Etukäteen ajattelemani käyttäjätunnus olikin jo varattu ja jouduin keksimään itselleni toisen. Päätin heti alkuun piiloutua blogini nimen taakse.

(Mahdollinen) lukija saattaa pyöritellä silmiään ja ajatella, että ihanko oikeasti jaksan vaivata päätäni tällaisella asialla. Jostain syystä ajattelen, että nimimerkit kuvastavat jollain tavalla henkilöä nimimerkin takana. Olenko minä siis jokin ”prinsessa”? Voinko olla lainkaan vakavasti otettava, jos käytän tuollaista nimimerkkiä? Tällaisen kuvan pelkäsin itsestäni antavani – varsinkin, kun kirjoitin heti ensimmäisessä postauksessani olevani HSP (eli erityisherkkä).

Hiljattain Rouva R julkaisi blogissaan Sopivan tiukkaa elämää postauksen Osaatko pelata niillä korteilla, jotka sinulla on? Tämä sai minut pohtimaan moniakin asioita ja yksi niistä (erittäin monen aasinsillan ja monimutkaisen ajatusjuoksun kautta) oli oma nimimerkkini. Tosiasiat kannattaa tunnustaa ja hyväksyä – myös se, että nimimerkki on mikä on. Miksi minun tarvitsisi hävetä omaa korttiani eli tässä tapauksessa nimimerkkiäni?

Irti ahdistusta aiheuttavasta ajatusvinoumasta

Nimimerkkini tarkoittaa tiettyä kaunista kukkaa, joka on yksi suosikkikukistani.  Tarkemmin ajateltuna sanan ”prinsessa” yhdistäminen erityisherkkyyteen ei ole huono asia. Jokainen varmaan tietää sadun prinsessasta ja herneestä, jossa prinsessa ei saa nukuttua patjan alla olevan herneen vuoksi. Tällaista ”prinsessamaista” käytöstä erityisherkkyys voi olla – tunne- ja aistiherkät ihmiset huomaavat herkemmin joitain asioita. (Itsellä aistiherkkyys ilmenee siinä, että ruoan suutuntuma ei saa olla epämiellyttävä.) Herkkä ”prinsessa” voi jäädä myös vatuloimaan juuri tällaisia asioita kuin minä eli mitä muut ajattelevat nimimerkistä.

Kun olin pohtinut asiaa aikani aivojeni järkevällä puolella, tulin siihen tulokseen, että nimimerkkini kertoo itsestäni oman määritelmäni mukaisesti aika paljonkin. Pääsin yli tästä ajatusvinoumastani, täysin tyhjänpäiväisestä häpeäntunteesta. Vaihdoin nimimerkkini blogini nimestä käyttäjätunnuksekseni.

Tämä saattaa kuulostaa naurettavalta ja ylimitoitetulta ongelmalta, mutta tällaiselle ylianalysointiin ja -ajatteluun taipuvaiselle erityisherkälle tämä oli aika merkittävä asia. (Kyllä, vaikka kyseessä on pelkkä nimimerkki.) Vaikka olenkin melko hyvä suhtautumaan itseeni ja kömmähdyksiini huumorilla, joskus tällaiset asiat valtaavat aivan liikaa kaistatilaa aivoista. Tietenkään jokainen erityisherkkä ei ahdistu siitä, jos nimimerkkivalinta ei mene nappiin. Uskallan väittää, että moni (useilla vahvoilla tunnelukoilla varustettu) HSP tunnistaa tilanteen, jossa aivojen raksutus täysin turhaan on ottanut vallan.

Kuva: Gerd Altmann / Pixabay

Jatkossa blogini tulee sisältämään kaikenlaisia omaan elämääni tai mielenkiinnonkohteisiini liittyviä postauksia. En anna blogin nimen rajoittaa aiheita. Olen aina halunnut pitää puutarhapäiväkirjaa, joten muun muassa kukka- ja kasviaiheisia postauksia on tuloillaan. Joten kiitos ja anteeksi mahdollisille lukijoille – blogini voi olla melkoista aiheiden sekamelskaa. Mutta toisaalta, tällöinhän blogini kuvastaa minua erinomaisesti!

♥:llä Prinsessalilja

Pst! Mikä on sinun tarinasi nimimerkkisi takana?

Lainaus: Ed Sheeran – 2step feat. Ellinoora

hyvinvointi mieli oma-elama hopsoa
Kommentit (6)
  1. Taisin valita nimimerkkini aikanaan melko tylsästi: minähän vain OLEN rouva R ihan oikeastikin. 🙂 Joku psykologi tai keittiö- sellainen voi halutessaan analysoida, mikähän minua vaivaa, kun juuri sitä rouvuutta haluan korostaa. 😀

    Mitä noihin bloggaamisen sääntöihin tulee, olen itsekin sellaisiin joskus törmännyt ja niitä lueskellut. Selvähän se, ettei tuontyyppisiä sääntöjä ylipäätään ole pakko noudattaa. Nehän ovat lisäksi aina suhteessa bloggaamisen tavoitteisiin. Jos haluaa blogin, jolla on suuri kaupallinen potentiaali, tai jos itselle on tärkeää saada tosi paljon seuraajia, varmaankin voidaan osoittaa lainalaisuuksia, jotta auttavat näihin tavoitteisiin pääsemisessä. Jos taas omat tavoitteet ovat toisenlaiset, silloin moiset säännöt eivät oikeastaan ole voimassakaan.

    Vaikka arvostan hyvin kirjoitettua ja harkittua tekstiä, olen sitä mieltä, ettei postausten julkaisukynnystä kannata kenenkään asettaa ihan taivaisiin. Jos vaatii itseltään sellaista, että julkaisee vain aivan täydellisesti kirjoitettuja tekstejä täydellisistä aiheista, blogi voi olla turhan hiljainen. Kirjoittaminenkin vaatii hiukan rohkeutta. 🙂

    1. Kiitos kommentistasi!

      Sinulla on ollut suora ja käytännönläheinen lähestymistapa nimimerkkisi suhteen. 😊 Lueskelen blogiasi ihastellen, koska tekstisi ovat juurikin hyvin kirjoitettuja ja ajatuksella mietittyjä. Tekstejäsi on mukavaa ja helppoa lukea. Pidän. 👍🏻

      Tällaisella pikkuperfektionistilla kuin minä on usein pitkät päänsisäiset neuvottelut siitä, mille tasolle rima milloinkin asetetaan. Jos täydellisyyttä tavoittelevan puoleni antaisi voittaa, blogini olisi täysin hiljainen. Tämä on siis hyvää harjoitusta itselle: oman epätäydellisyyden sietämistä ja rohkeutta omien tuotosten julkaisuun. 🙂

      1. Kiitos! <3

        Jos se yhtään auttaa perfektionismista yli pääsemistä, kannattaa joskus katsella tarkalla silmällä ammatikseen ja rahasta kirjoittavien tuotoksia – nimittäin niissäkin on ihan suoranaisia virheitä. Ehkä tämä auttaa asettamaan harrastepohjaisen bloggaamisen riman järkevämmälle korkeudelle. 🙂

        Myös tämä ajatus voi auttaa kamppailussa perfektionismin kanssa: usein ne omat epätäydellisyydet pistävät omaan silmään paljon kipeämmin kuin muiden silmään. Sellainenkin teksti, jossa itse näkee paljon puutteita, voi olla lukijoiden keskuudessa oikein tykätty. 🙂

  2. Sinulla on hyvä blogin nimi ja nimimerkkikin. Kuten kerroit niin nimimerkissäsi on monta tasoa, se tuntuu kivalta. Millaista blogia haluaisin lukea, no sinunlaista tietenkin, aiheet juuri niitä mitkä ovat mielessäsi. Sitäpaitsi puutarhajutut kiinnostaa minuakin, syvällisien pohdintojen ja mielen ihmeiden lisäksi.
    Minun blogi on jo niin pitkällä että sillä on nimi, ajatusten meri. No kaikenlaista sitä tulee pienessä päässäni pohdittua, merellinen ajatuksia. Nimimerkki on jälkikäteen mietitityttänyt että menköhän ihan nappiin, mutta Mie kans… On osallistuva , mie kans sanoisin, mie kans osallistisi , mutta siinäkin nimimerkissäni on tasoja, voi ymmärtää hieman erilailla eri tilanteissa.
    HSP on minulle suht uutta tietoa muutamien vuosien takaa , olen erityisherkkä mutten vahvasti, tunnistan itsessäni herkkyyteen liittyviä asioita ja tunteita, huomaan että olen tavallaan ns. Tavisten ja erityisherkkien välissä, ymmärtäen molempia. Eli tuikitavallinen puskapsygoloni keittiöpsygologin oppiarvon alapuolella 🤔😊
    Mutta , kirjoita silloin kun tuntuu, kun mieli pohdituttaa tai tuntuu vaan siltä, ei blogin tarvitse olla mikään julkaisukilpailu. Uteliaana seuraan mitä on tulossa, tähän mennessä olen tykännyt ja lisää haluaisin kuulla vähän kaikesta 😊

    1. Blogisi nimi kuulostaa hyvältä! Se antaa paljon mahdollisuuksia aiheiden suhteen. Minusta on hienoa, että nimimerkki voi sisältää useita tasoja tai tarkoittaa monia asioita – kuten sinun.

      HSP ei ollut itsellekään tuttu termi vielä muutama vuosi sitten, mutta auttanut ymmärtämään – ja hyväksymään – itseäni paremmin. Itsekin siis olen todella noheva keittiöpsykologi. 😆

      Tämä oli juuri itselle se tärkeä oivallus, että blogin kirjoittaminen ei ole todellakaan mikään ”kilpailu”. Toki haluan kehittyä paremmaksi tässäkin, mutta teen tätä omaksi ilokseni ja omien ajatusteni käsittelemiseksi. Oma tyylini ei ehkä miellytä kaikkia, mutta olen sujut sen asian kanssa. 😊

      1. Kaikkia ei luulukkaan miellyttää , blogeja on kumminkin tuhansia, joten kukin lukee ja kemmentoi niitä jotka jotenkin koskettavat, ole siis oma itsesi ja kirjoita sitä mikä mielessä on, se jäsentää omia ajatuksia ja vastaukset vahvistaa sitä että ajatus on ainakin jäljillä tai pahimmassa allikossa. Jotenkin tuntuu että herkälle erityisesti kirjoittaminen on oiva tapa ilmaista itseään ja pohtia asioita 😊

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa