Pääsiäisviikon luetut

Pääsiäinen on itselleni yksi rakkaimmista juhlapyhistä sen vuoksi, että se merkitsee minulle virallisesti kevään alkua ja siten sisältää jo lupauksen tulevasta kesästä. Tänä vuonna en ole niinkään keskittynyt pääsiäisen kristilliseen tarkoitukseen (niin kuin en muinakaan vuosina), vaan olen hiljentynyt töistä lomaviikon turvin rauhoittumisen ja lepäämisen äärelle lataamaan akkuja tulevien viikkojen ja kuukausien varalle. Kristillisyyden sijaan voinkin sanoa viettäneeni pääsiäistä enemmänkin pakanallisissa merkeissä eli nauttien valon lisääntymisestä luonnossa – sen verran ainakin, kun aurinko pilkahteli pilvien välistä ulkoilun lomassa.

Lukemisen saralla pääsiäinen sujui vallan loistavasti ja sainkin sukellettua neljään hienosti kirjoitettuun tarinaan lomaviikkoni aikana. Viikon saldoksi tuli kolme luettua printtikirjaa ja yksi kuunneltu äänikirja. Luettujen kirjojen laatu oli myös poikkeuksellisen korkea ja lukemani kirjat ansaitsivatkin tähtiä kolmesta neljään.

Viikon ensimmäisenä kirjana tartuin Stuart Turtonin Evelynin seitsemän kuolemaa -trilleriin, jonka saapumista olin jo useamman kuukauden ehtinyt kirjastosta odotella. Kirjan aikana koin useita fiiliksiä alkaen alun hämmennyksestä täyteen tarinakoukutukseen ja jännitykseen! Luin kirjaa kodin lisäksi niin bussissa kuin metrossakin, mikä kertoo minun kohdallani siitä, että luettu kirja on niin koukuttava, etten malttaisi millään jättää sitä kesken.

Evelynin seitsemän kuolemaa kertoo kiehtovan ja monikerroksisen tarinan miehestä, joka herää muistinsa menettäneenä keskellä metsää kauhunsekavin tuntein muistaen menneestään vain yhden asian – naisen nimeltään Anna. Kaiken kukkuraksi hän todistaa heräämisen jälkeen murhan sekä joutuu pakenemaan murhaajaa metsän halki läheiseen kartanoon. Jos tarinaan koukuttuminen ei olisi tapahtunut jo noiden ensimmäisten kohtausten aikana (rakastan Agatha Christietä ja olihan tätä trilleriä verrattu lukemani mukaan runsaasti hänen tuotantoonsa), niin se tapahtui viimeistään silloin kun tarina paljasti sen poikkeuksellisen rakenteensa – kyseessä ei olekaan vain jo todistetun murhan tapahtumien selvittäminen, vaan kyseessä onkin jotain paljon jännittävämpää! Tarinan päähenkilö sinkoutuukin haluamattaan keskelle karmaisevaa aikasilmukkaa, jossa hän joutuu elämään saman päivän yhä uudelleen ja uudelleen selvittääkseen kartanon tyttären Evelynin murhan ! En halua paljastaa tarinasta kovin paljon enempää, sillä nautin siitä suunnattomasti nimenomaan sen vuoksi, että en ollut tietoinen tarinan koukeroista! Sen verran voin kuitenkin luvata, että mikäli rakastat trillereitä ja dekkareita Agathan hengessä, on tämä ehdoton luettava opus! Toisaalta – mikäli et yleensä tartu tämän tapaisiin kirjoihin, niin suosittelen lämmöllä tähän tarttumista – voin luvata, että pettymystä ei ole tiedossa!

Viikon toiseksi kirjaksi valikoitui varma valinta eli Donna Leonin uusin Guido Brunetti -sarjan dekkari Perintöprinssi. Ihastuin ja löysin Leonin sarjan vasta muutama vuosi sitten ja olen sen jälkeen lukenut vähintään kymmenen sarjan teosta ja pitänyt niistä kaikista! Perintöprinssi ei pettänyt tälläkään kertaa ja ahminkin kirjan muutamassa tunnissa, tosin en aivan yhdeltä istumalta. Mikäli jollekin Guido Brunetti -sarja on vielä tuntematon, niin se kertoo sarjan nimen mukaisesti komisario Brunetista, joka tutkii eteensä tulevia murhia ja rikoksia Venetsian upeassa miljöössä. Italia-fanina Venetsian kuvaus on toki ehdoton sarjaan ihastumiseni edellytys, mutta pidän sarjassa sen lisäksi herkullisista ruokakuvauksista ja kirjallisuusintoilusta – Brunettin kautta olenkin saanut aimo annoksen oppeja esimerkiksi Antiikin Kreikan kirjallisuuden klassikoista. Brunetti ja muut sarjan henkilöt ovat myös miellyttäviä ja heidän väliset suhteensa ja tapansa elää mielenkiintoista luettavaa.

Tällä kertaa Perintöprinssissä Brunetti ajautuu tutkimaan appiukkonsa parhaan ystävän adoptointiprosessia, joka herättää huolta ja hämmennystä ystävän lähipiirissä sen vuoksi, että adoptoitava henkilö on aikuinen mies ja ystävä varsin varakas. Kirjan tarina eteni tuttuun tapaan sopivalla tahdilla pitäen jännityksen ja aprikoinnin yllä tasaisesti läpi kirjan. Mikäli siis Brunetti ei ole vielä sinulle tuttu ja nautit maltillisen jännittävistä dekkareista höystettynä upeilla Italian maisemilla ja kuvauksilla, niin suosittelen lämpimästi Brunetti-sarjan mukaan hyppäämistä!


Kolmanteen kirjaan tarttuessani olin aiempien kirjojen vuoksi niin kovan lukuinnon pauloissa, että odotukset Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa -romaania kohtaan olivat huipuissaan! Mainio onneni kuitenkin ilokseni jatkui ja luin yhdeltä istumalta parissa tunnissa (lempparipunaviinilasillisen kera) tämän teoksen ja ihastuin valtavasti!

Evelynin seitsemän kuolemaa ja Perintöprinssi -kirjojen jälkeen matkustin romaanin kautta Englannin ja Italian sijaan Suomen Turun 1800-luvun maisemiin ja tunnelmiin. Puuvillatehtaan varjossa aloittaa uuden kirjasarjan, joka kertoo itsenäisen nuoren leskirouva Jennyn elämästä säätyläisyhteiskunnan muutosten keskellä ja kirja käsitteleekin vahvasti tasa-arvo- ja työnväenliikekysymyksiä. Näiden käsittely kirjassa oli mielestäni kuitenkin luontevaa ja jos näin voi kuvailla – kevyttä –  mikä tuntui itsestäni kirjan kokonaisuuteen nähden sopivaksi. Yhteiskunnallisten teemojen käsittelyn lisäksi kirjan isona teemana olikin romantiikka, mikä lisää kepeyden tunnetta kirjan isojen teemojen rinnalla. Kirja olikin kokonaisuudessaan kevyttä, nopeaa ja viihdyttävää lukemista – juuri sopiva lauantai-illan viettoon sohvan nurkassa viinilasin kanssa. Jään ehdottomasti odottamaan sarjan seuraavia osia!


Luen, tai oikeastaan kuuntelen, säännöllisesti äänikirjoja, mutta en ole niiden suurkuluttaja. En koe pystyväni keskittymään äänikirjoihin printtikirjojen tavoin, vaan ne toimivat itselläni enemmänkin taustana erilaiselle kotipuuhastelulle tai koiran kanssa lenkkeilylle (pois lukien luontolenkit, jolloin haluan tietoisesti kuunnella vain luonnon ääniä). Kuuntelutahtini äänikirjojen kanssa onkin hitaanpuoleinen ja kuuntelen kuukaudessa useimmiten vain enimmillään muutaman äänikirjan.

Pääsiäisviikolla sain loppuun kuitenkin jo muutama viikkoa sitten aloittamani Jane Harperin Luonnonvoimat-dekkarin, joka on ollut lukulistallani jo pitkään Nexstoryssa. Dekkari on toinen osa kirjailijan Aaron Falk -sarjaa ja huomasin noin kolmasosan kuunneltuani, että minun olisi pitänyt aloittaa sarjan kuuntelu/lukeminen sarjan ensimmäisestä osasta. Agentti Aaron Falk ei henkilönä avautunut minulle osittain sen vuoksi, että en ollut lukenut tuota ensimmäistä osaa, mutta myös sen vuoksi, että äänikirjaa kuunnellessa keskittymiseni herpaantuu ajoittain sen verran, että en pysy tarinassa samalla tavalla perässä kuin printtikirjaa lukiessa. Kirjan tarina oli kuitenkin aivan kelvollinen ja siinä kerrotaan tarina naisporukan matkasta Australian villiin luontoon osana yrityksen virkistysohjelmaa. Matka ei kuitenkaan mene aivan kuin Strömsössä ja kohta huomataankin yhden naisen kadonneen. Tarina kerrotaan sekä Falkin että naisten näkökulmasta, mistä pidin ja mikä itselleni toi jännitystä katoamisen selvityksen etenemiseen. Kirja piti jännityksessä loppuminuuteille saakka, mistä myös pidin.

Tämä kirja oli ainoa viikon kolmen tähden teos ja uskon, että se olisi voinut saada minulta korkeammat pisteet, mikäli olisin lukenut sen printtikirjana. Aionkin lähitulevaisuudessa tarttua sarjan ensimmäiseen osaan ja lukea mahdollisesti sen jälkeen tämän teoksen vielä uudemmin printtinä.

Viikon luetut printtikirjat:
Stuart Turton – Evelynin seitsemän kuolemaa (Otava, 2020) ****
Donna Leon – Perintöprinssi (Otava, 2021) ****
Ann-Christian Antell – Puuvillatehtaan varjossa (Gummerus, 2021) ****

Viikon luetut äänikirjat:
Jane Harper – Luonnonvoimat (Tammi, 2020) ***

Viikon lisävinkit:

Loistava tietopaketti pääsiäisen historiasta ja perinteistä Ylen  sivuilla Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä (Hoikkala, Kallio & Björkstrand, 2013)

Taivaallinen sitruunajuustokakku sitruunan ystäville toimi loistavasti viikonlopun illallisten jälkiruokana. Sovelsin Valion ohjetta sen verran, että tein pohjan dominokekseistä ja murensin päälle reilusti Kinder-munia, nam!

Neljän evankelisluterilaisen papin loistava trubuutti Erika Vikmanin Syntisten pöytä -kappaleelle yllätti ja ilahdutti – tällaisia tempauksia lisää, kiitos!

Kommentit (2)
  1. Ooh, kylläpäs alkoi Evelynin seitsemän kuolemaa kuulostaa tällä perusteella kiinnostavalta! Pomppaa heti lukulistan kärkeen.

    1. Kiitos kommentista! Kirja oli aivan loistava, suosittelen lämpimästi!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa