Mitä loppuvuonna?.

Lusikoita kiitos.

Marraskuu saapuu ensi viikolla, vuoden toiseksi viimeinen kuukausi. Joten kahden kuukauden kuluttua on aika jättää hyvästit tälle vuodelle. Muutamassakin postauksessa olen kertonut, kuinka olisin voinut vain loikata tämän vuoden yli, astumatta jalallanikaan tammikuuhun 2016. Mutta silti on vuosi mennyt eteenpäin. On tältä vuodelta vielä asioita kirjoittamatta, kuten siitä, millaista on olla kaksi kuukautta sairaalaosastolla.

Koska vuotta on vielä hivenen jäljellä, en juuri nyt katso taakse, vaan kirjoitan mitä vielä tulossa tälle vuodelle on. Samalla niin paljon, ja niin vähän.

Aion käydä kuntoutuksissa useamman kerran viikossa.

Käyn vuosittaista paperisotaa eri instanssien kanssa.

Rekrytoin uuden vakinaisen henkilökohtaisen avustajan.

Käyn luennoimassa Mielenterveysmessuilla, sekä TAMKissa.

Kuvaan jakson kivusta ajankohtais tv-ohjelmaan.

Valmistan piparkakku-korvapuustijäätelö sandwicheja.

Leikin siskontyttöni kanssa monenlaisia leikkejä.

Yritän saada ylimääräistä rompetta kaapeista siivotuksi.

Täytän 29 vuotta.

Otan uuden tatuoinnin.

Valmistan hyvää kahvia.

Yritän opetella taitoja hyvinvointiani varten.

Valokuvaan ystäviä, tai keitä kameran eteen nyt saankaan.

Ja paljon muuta...

 

 

 

Kommentoi