”Ensin on kaikilla hirveet paineet, että mitä tehdään, minne mennään, kenen kanssa, mitä syödään, millainen sää, kuka järkkää, miten kuljetaan? Matkalla Marjuli-Kirsikan vanhempien mökille pysähdytään automarkettiin hakemaan vielä ne viimeisimmät jutut. Varmuuden vuoksi ostetaan myös viisi lavallista Lapin kultaa, koska ainahan on riski juomien loppumisesta. Krapulavissyt ja -buranat pakataan erilliseen pussiin, jotta kukaan ei vahingossakaan niitä ennen todellista tarvetta kurkustaan alas heittäisi.

Kun mökkitieltä on eksytty viisi kertaa ja kahteen autoon on tullut jotain vikaa, päästään perille. Kaikillehan on toki aluksi ihan sama missä tulevat yöt nukkuu, mutta kas kummaa, yhtäkkiä piirrelläänkin jo korkeakoulun tasoisia kaavioita nukkumisjärjestelyistä.

Sitten hermostutaan säästä ja täytetään Insta ja Snäppi hashtageilla #FinnishWeather, jonka jälkeen pohditaan oliko jouluna lämpimämpi, kuin mitä nyt. Kun vesisade rummuttaa peltikattoa ahtautuvat kaikki sisälle mökkiin, jossa ensimmäiset alkavat viritellä WiFi-tukiasemia pystyyn, jotta Netflixin voi laittaa pyörimään.

Yksi uhrautuva pukee Rukan keltaisen sadetakin päälleen ja lompsii kollareissa grillin luo. Siinä hän sitten juoksuttaa Kabanossia sisällä istuville, kun joku huomaa, että kauppavastaavat ovatkin ostaneet eri merkkistä sinappia, kuin oli tarkoitus. Nurkassa istuvat päivittävät Woltin sijaintitietoja, mutta kyynel valuu poskea pitkin, kun huomataan ettei kotiinkuljetusta ole tällä hetkellä saatavilla. Tulee ottaa Kabanossi kiltisti vain käteen ja salaa huokailla ahneesti sipsikaljavegaanin herkulliselta näyttäviä omia eväitä, jotka hänen tuli itse hankkia, koska ei kai nyt Matti-Pekka maksa mistään sellaisesta, mitä ei itse voi syödä.

Lähes kaikkien vinkuessa saa mökinomistaja idean lautapeleistä. Innostus laskeutuu nopeammin, kuin varpaille tiputettu keilapallo, kun huomataan jokaisesta pelistä puuttuvan jotain. Stadilainen ei voi pelata Monopolya, jos Eiran kortti puuttuu, eikä nuorisopoliitikko pelaa Trivial Pursuitia, jossa on vain 34 kysymystä Kekkosesta.

Siinäpä sitten vietetään iltaa, odottaen että joku uhrautuisi lämmittämään saunaa. Illan viimeisenä huutona kajahtaa, oi niin viisaasti: ”Kuka tulee uimaan kilpaa, kuka pääsee pisimmälle?!”

Fysioterapeuttini katsoo minua silmiin, ja tokaisee:

”Sä et taida olla ihan juhannusihmisiä.”

Ei, en minä taida olla. Olen niitä, jotka katsovat juhannusintoilijoita ja sanovat: