”Äiti katso, pikku-koira nuuhkii lumikasaa!”

Olimme viikonloppuna serkkuni lakkiaisissa, joissa monet ihmettelivät pojan sujuvaa puhetta. Missä vaiheessa se on alkanut puhumaan noin paljon? Jäin pohtimaan asiaa, ja tajusin, että puhe alkoi vuodenvaihteessa kehittymään niin hurjaa vauhtia, ettemme itse enää edes tajunneet ihailla ja kummastella asiaa.

 

Syksyllä Gabriel puhui vain kahden-kolmen sanan lauseita: Äiti, anna ruokaa. Isi menee töihin. Ja muuta sen tyyppistä. Talvella hän kuitenkin aivan yllättäen sanoi minulle tuon otsikon lauseen, jota en unohda varmasti ikinä. Niin yllättynyt ja iloinen siitä olin:

”Äiti katso, pikku-koira nuuhkii lumikasaa!”

Sain nyökättyä innoltani vain iloisesti: ”Nii-in, niinpäs nuuhkiikin!”, koska olin aivan järkyttynyt tuosta pitkästä (ja hienosta) lauseesta! Noin monta sanaa! Ja aivan oikein taivuteltuina! (Voi, sitä ylpeyttä!)

20140524_181923.JPG

Siitä lähtien, sanavarasto ja puhe on kehittynyt joka viikko aivan uskomattoman nopeaa vauhtia, ja vähän jopa harmittaakin, etten ole tajunnut kerätä niitä yleisimpiä lauseita ylös, että olisi huomannut jälkikäteenkin sen merkittävän eron, esimerkiksi lauserakenteissa ja taivutusmuodoissa.

Meidän lapsi ei muuten kummemmin puhu kirjakieltä, vaikka ilmeisesti lapsen pitäisi niin tehdä? Hän sanoo mun piha, sun kännykkä, spora tulee, katotaan telkkarista piirrettyjä ja Äiti, tuu leikkimään mun kanssa! 

-Ja minä menen.

Kommentit (3)
  1. Leluteekin Emilia
    5.6.2014, 08:27

    Hauskaa. 🙂 Ei ne tosiaan kaikki taida puhua kirjakieltä – mä en kyllä tiedä, mistä se niille kirjakielisille tuleekin, koska ei nyt kenellekään _niin_ paljon lueta (tai näytetä Muumeja, joista sitä kuulemma myös oppii).

  2. Kyllä se on ihanaa seurata taaperon jutusteluja ja niiden juttujen kehitystä 🙂

    Meilläkään ei oikeastaan puhuta kirjakieltä, ihan samaa puhekieltä mitä itsekin puhutaan.

    Minäkin harmittelen etten ole kirjannut mitään juttuja ylös. Neiti on kyllä semmoinen papupata nykyään, että onneksi materiaalia tulee päivittäin. Nyt vaan kynä käteen ja muistoksi kirjankansien väliiin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *