Äitiverho alkaa jo hieman raottumaan

Pari vuotta olen nyt keskittänyt suurimman osan sosiaalisesta elämästäni tuonne lähileikkipuistoomme. Ensimmäisen vuoden jutut keskittyivät selvästi vain lapsiin ja heidän kehitykseensä: Kuka on oppinut ryömimään, konttaamaan tai seisomaan ja koskas teidän murusenne oppikaan kävelemään? Hienosti kiipeilee tuo teidän Pertsa ja Osaako Lassi nyt jo ajaa potkupyörällä? -tyyppisesti. Viimeisen vuoden aikana, olen kuitenkin huomannut hienoisen muutoksen puheenaiheissa: Vanhemmat tuntuvat keskustelevan enemmän jo omasta itsestään, työprojekteistaan ja tulevaisuudensuunnitelmista. Kaikki vaihtavat kuulumisia ja tuntevat vanhemmatkin nimeltä. Miten hienoa onkaan huomata, että kaikilla vanhemmilla on jo oma nimi aktiivikäytössä, eikä kukaan ole enää vain lapsensa äiti tai isi -Tätäkään roolia siis yhtään väheksymättä.

(”Hei, Gabrielin äiti!”)

Eilen illalla aloin pohtimaan sitä, miten en osannut lainkaan olettaa/ odottaa, että meidän leikkipuistomme vanhemmista löytyisi mm. syöpätutkijaa ja lasten ja nuorten mielenterveystyötä tekeviä naisia. Myös markkinoinnin ammattilaisia sekä toimittajaa ja erilaista sosiaalityöntekijää löytyy saman hiekkalaatikon reunalta. Miksi?

Kuinka helpottunut olenkaan siitä, että voin kertoa näille samoille henkilöille, että Moi, olen Minde ja olen tehnyt mm. sitä ja tätä ennen raskauttani. Tuntuu kuin oma elämä alkaisi taas nivoutumaan ja selkenemään. Kuin joku olisi antanut minulle luvan, että nyt saan olla taas oma itseni, enkä pelkästään se henkilö, joka vastaa osaltaan lapsemme pyykkihuollosta, vaipanvaihdosta ja ruokkimisesta.

Kiitos siitä.

20130903_140141.jpg

Tällainen uunituore teos osui käsiini meidän hiekkalaatikolla. Leikkipuistossamme käy myös siis toimittaja, joka on työskennellyt lasten ja nuorten parissa viidentoista vuoden ajan.

 

Ja älkää nyt ymmärtäkö minua väärin: Minä rakastan olla äiti. Mutta seuraavan kerran kun näen uuden perheen leikkipuistossamme, aion rohkeasti puhutella lapsen sijaan vanhempaa (tai vanhempia): Mikä sinun nimesi on?

Kommentit (9)
  1. Enpä ollut huomannutkaan ennen tämän kirjoituksen lukemista, mutta totta – vauvavaiheen vauvapuheet on alkaneet omissakin kerho- ja puistopiireissä väistyä muidenkin puheenaiheiden tieltä. Olen MM:n kanssa samaa mieltä siinä, että on myös kivaa kun on ihmisiä kenen kanssa puhua vain siitä vauvasta/lapsesta – se kun pyörii ajatuksissa ylivoimaisesti eniten, ainakin aluksi. Ja nyt kun on pikkuhiljaa saanut oman itsensä vauvakuplasta takaisin, voi parhaimpien uusien äitikavereiden kanssa jutella jo paljosta muustakin. 🙂

  2. Leluteekin Emilia
    5.9.2013, 09:28

    Hyvin sanottu! Mua ihan harmittaa, että mun puistoiluni loppuu, kun nyt siitä on ruvennut tulemaan itsellekin kiinnostavampaa. Mutta samaa mieltä kyllä myös MM:n kanssa tuossa, että on kiva lähteä puhtaalta pöydältä – kunhan ei sitten jäädä siihen ”mä olen se noiden kaksosten äiti” -vaiheeseen ihan liian pitkäksi aikaa.

    1. Mitä? Meinaako meidän puiston ”se kaksosten äiti” mennä jo töihin? Kenen kanssa mä sitten kahvittelen MLL:n perhekahvilassa? 😉 

      Sinä olit, Emilia, myös seuraavaana kohteenani, keneltä alan utelemaan työkuvioista seuraavaksi. Heh.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *