Farkkupostaus, josta tulikin vastuullisuuspostaus

20140504_194756.JPG

 

Vaatevallankumouksesta on kulunut jotakuinkin viikko, ja tässä minä nyt seison, uusissa riistofarkuissani.

Eilen olin vain onnellinen, että olin löytänyt vihdoinkin superjoustavat farkut, jotka mahtuvat megapohkeisiini, mutta ovat lyhennettyinäkin vielä tositosi kapeat lahkeet. Skinnyt.

-Ja tänään tunnen kulutuskrapulaa. Kaksista farkuista, henkkamaukalta.

 

20140505_084736.JPG

 

Kyse on valinnoista, joita teemme joka päivä. Vaikka olenkin ostanut viime vuosina todella harvoin mitään uutta (itselleni tai lapselle), en siltikään ole puhtoinen. Kukapa meistä olisikaan?

Ruoassa emme aina valitse lähiruokaa, koska lähikauppamme on Alepa eikä Anton&Anton.

Edullisia JA vastuullisia vaatteita ei ole olemassakaan.

En ollut valmis etsimään farkkuja montaa päivää, vaan halusin ne heti. Pehmeät, mukavat, joustavat, kapeat, siniset ja mielellään vielä edullisetkin, koska tarvitsin kahdet työkelpoiset farkut. Aika paljon kriteerejä, joista yksikään ei ollut vastuullisuus.

 

Palautin juuri yritysvastuuraportin, jossa totesin, etten usko täysin vastuullista vaateyritystä olevankaan. Kyse on vain siitä, mihin he panostavat eniten ja kuinka se tuodaan asiakkaalle esiin. Korostetaanko ympäristö-, sosiaalista- vai taloudellista vastuuta, vai vähän niitä kaikkia? Esimerkiksi henkkamaukkahan lanseerasi taas kovin vastuullisen malliston, joka on ehkä ympäristölle parempi, mutta kukas ne edelleenkään ompelee?

Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Olen päättänyt osallistua kotimaisen talouden kohentamistalkoisiin, jossa panostetaan kymppi enemmän kuussa, nimenomaan suomalaisiin tuotteisiin ja palveluihin. Valitettavasti en ole vieläkään löytänyt kotimaista vaatevalmistajaa, joka miellyttäisi yksinkertaista (tylsää?) omaa tyyliäni. Panostamme siis muihin asioihin:

Ostamme (edelleen) vain kotimaista ruokaa, joista tietenkin poikkeuksena hedelmät. Pieni synninpäästö tässäkin asiassa, nimittäin kesällä korjaamme mm. mansikat, karhunvatukat, mustikat, puolukat, kurkut, kesäkurpitsat, porkkanat, tomaatit, salaatit ja herneet äitini pihalta. Taattua luomua ja oikeaa lähiruokaa.

Puhelimeni on aina ollut Nokia. Nyt sillä ei taida olla enää senkään vertaa merkitystä, Microsoftin kauppojen myötä?

Pojan synttärikakku tilataan samalta bloggarilta kuin viimeksikin.

Jne.

 

Onko ihminen rakennettu toimimaan näin: Valitaan hetkeen sopivat periaatteet ja joustetaan muista? Harmitellaan sitten jälkeenpäin, että ”Kyllä minä tiedän, ettei näin saisi toimia, mutta…”

20140504_195513.JPG

 

Translation: Yesterday I felt really happy because I found these perect super stretch-super skinny-jeans from H&M, but today I just feel like crap. So much about social responsibilities when doing shopping…

 

Kommentit (11)
  1. Ääääh, mä olisin halunnut kirjottaa tähän jonkun kommentin, jonka sisältö olis ollut jotain eettiseen kuluttamiseen rohkaisevan ja muuten vaan yleisestä maailmantilasta johtuvan harmitituksen aiheuttamaan maailmantuskaa lohduttavan, mutta kun tämä on niiiiiin vaikea aihe. Mä oon (valitettavasti) kyllä tosiaan yhtä mieltä siitä, että pelkkä kuluttajan toiminta ei ainakaan ihan lyhyellä aikavälillä vielä ongelmia ratkaise, mutta kyllä varmasti jotain voidaan saada aikaiseksi. Musta tuo 10€/kk enemmän kotimaiseen on todella hyvä kampanja, joka on helppo toteuttaa, vaikkei Kroisos olisikaan. 

    Mutta kyllä rehellisyyden nimiin on sanottava, että ei mulla ole aikomustakaan maksaa kahtasataa Nomon farkuista ihan vaan siitäkin syystä, että mä saan parhaimmillaan farkut puhki parissa kuukaudessa. Ja kyllä ostan myös lapselleni vaatteita H&M:lta,  niissä on nimittäin todella hyvä hinta-laatu -suhte. 

    Mä itse en vaatteissa niinkään jahtaa kokonaan kotimaista, olkoonkin, että mun makuun moni kotimainen, esim. Vuokko kyllä on. Mun mielestä plussaa on lähialuetuotanto  (Viro, Latvia, Liettua) tai muuten valvottu, eurooppalainen (esim. Noshin toiminta Portugalissa) tuotanto on jo iso plussa. 

    Ootko muuten vilkaissut Noshin uutta naistenmallistoa? Ei ole ainakaan mun mielestä retro, mutta toisaalta, mähän käynkin leikkipuistossa Iloisessa Takissa 🙂

    1. No tuota, Nomon farkkuja ei suinkaan tehdä kotomaassamme, vaan muistaakseni Kiinassa. Harmi, sillä heidän liikeideansa oli kyllä varsin lupaava, mutta some-arvostelut kertovat sen vielä hieman vaativan lisähiomista…

      Kiitos tuosta Nosh-vinkistä! Pitääkin käydä katsomassa!

      Ja P.S. Iloinen Takki on kiva 😉

       

  2. Kaikkia ihmisiä ei kiinnosta muoti tai vaatebisnes jonka takia he eivät ole kiinnostuneita vaatteiden alkuperästä, kuka sen on designanut tai mistä materiaalista vaate on tehty… joka tapauksesssa niin kauan kun vaatebisnes on länsimaalaisten käsissä ei mullistavia muutoksia parempaan ole luvassa, näin itse ajattelen.. ahneus taitaa tässäkin olla suurin syy muiden ihmisten kärsimykseen.. mielestäni peruskuluttajaa syytetään liikkaa, jos yrittämistä esim. suomessa tuettaisiin paremmin olisi kotimaista tarjollakin enemmän…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *