Haastetta elämään: otettiin pinnasängystä reuna pois

Gabriel on nukkunut nyt useita viikkoja vuorotellen pinnasängyssään ja meidän sängyssä. Selkeästi häntä ahdistaa pinnasängyn laidat ja jatkuvasti hän yrittääkin kiivetä niiden yli. Koska pienessä makkarissamme ei turvallinen tai pehmeä pudotus pinnasängystä ole mahdollinen, päätimme irroittaa pinnasängyn laidan kokonaan, ennen kuin mitään sattuu.

img_5968.jpg

Käännämme sängyn meidän sänkyä vasten, koska emme ole vielä ostaneet siihen erillistä turvalaitaa (joka estää kierähtämisen unissaan lattialle), joten tavallaan palaamme taas perhepetiin 😉

Nukkumaanmenot saivatkin heti ihan uudenlaisen haasteen: Miten ihmeessä hän on nukahtanut meidänkin sänkyyn ihan kiltisti, mutta nyt kun laita otettiin pois hänen sängystään, niin alkoi se jatkuva ravaaminen sängystä ja makkarista pois ja takaisin. Ensimmäiset päikkärit tiistaina, ilman pinnasängyn laitaa, ja saldona viisi kertaa sängystä pois ja takaisin ravaaminen.

Jostain kumman syystä Gabriel kyllä ymmärtää, ettei sieltä saisi enää nousta pois, koska hän tulee vähän kuin kiusoitellen eteiseen ja alkaa huhuilemaan: ”Äitiii!” ja kun saan häneen katsekontaktin, niin hän kipittää takaisin sänkyyn, minkä pikkujaloistaan pääsee. Söpöä (vielä toistaiseksi. Kysykää parin kuukauden päästä uudelleen..).

img_5969.jpg

Kovinkaan kauaa ei tämä sänky varmaankaan enää pituutensakaan puolesta riitä, joten otamme tämän hyvänä harjoitteluna, matkalla oikeaan taaperosänkyyn.

Kysymys kuuluukin: Koska oikea taaperosänky tulisi hankkia ja kuinka kauan tämä ravaamisrumba tulee jatkumaan?

Onko kokemuksia? Kerro ihmeessä!

Kommentit (5)
  1. Kiitos kommenteistanne Liv, Vierailija, phocahispida ja ande!

    Koska Gabriel nukkui monta viikkoa kiltisti meidän sängyssä (ilman pois ravaamista), niin elämme toivossa, että tämä todellakin olisi vain ohimenevää.

    Toiset päikkärit ilman laitaa: unta 0,5h ja loppupäivä armotonta kiukkua ja raivoa.

    Kolmanne päikkärit ilman laitaa: ravaamista vähintään viisi kertaa pois sängystä ja sitten lopulta parin tunnin päikkärit.

    Ihaninta tässä on se, kun hän herää aamuisin ja kömpii suoraan isin kainaloon: ”Issii!” tai päikkäreiltä herätessään, kipittää makkarin ovelle ja koputtaa sieltä: ”Äittii!” (tule avaamaan, olen herännyt).

    🙂

  2. Ystäväni muksu siirtyi pinnasängystä ”isojen poikien” sänkyyn, eli taaperosänkyyn ollessaan suunnilleen vuoden ikäinen. Kuulemma helpotti öitä todella paljon, kun ei poika huutanut naama punasena jos ei päässyt itse sängystä pois aamuisin 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *