Kesämenoja vauvan kanssa

Olemme pohtineet viime aikoina kovasti sitä, minkälaisia suunnitelmia ja menoja kesälle voi tehdä, kun mukana kulkee noin vuoden ikäinen poika. Road trip on epäilemättä liikaa aktiivisesti liikkuvalle pojalle, kun aikuisenkin on joskus hankalaa malttaa istua autossa tunteja, mutta entäs mökkireissu, jos kyseessä on 400km päässä sijaitseva alkeellinen tupa, ilman mitään nykyaikaisuuksia? Taitaa olla sekin liian haastavaa?

Puolisolla on 6 viikkoa lomaa, jonka aikana olisi kiva tehdä jotain arjesta poikkeavaa, mutta mitä se olisi?

Huvipuistot, vesipuistot ja elämyspuistot taitavat jäädä aika pienelle arvostukselle vielä tänä vuonna ja onhan se niin, että lapsi arvostaa kuitenkin aina eniten yhteistä aikaa perheen kesken, eikä varmaankaan olennaista ole lainkaan ympäristö. Vai mitä luulet?

En malta odottaa oikeasti lämpimiä säitä, jolloin voimme viettää rentoa perhepäivää vaikka Stadikalla, mutta olisiko aikuiselle hyväksi maisemanvaihdos, edes pariksi päiväksi….? Iskeekö parisuhdekriisi ja mökkihöperyys?

Auttakaa kokeneemmat! 

 

Kommentit (9)
  1. Hei wau!

    Kiitos paljon Dalmi, LinaS, Vierailija, Ananas, Muikku_ ja PäiviR, paljon hyviä pointteja ja vinkkejä!

    Mökille haluaisin itsekin, koska sinne lähtisi suurimmalla todennäköisyydellä myös apukäsiä. Vaikkakin siellä ei ole sisävessaa, juoksevaa vettä tai edes sähköä kuin aurinkokennolla (!?). Se saattaa siis oikeasti olla liian haastavaa.. Mutta harkitsemme. Yritän olla open minded.

    Automatkat on viime aikoina olleet aika mielenkiintoisia, koska Gabriel ei nuku enää autossa, eikä oikeen viihdy turvakaukalossaan, mutta on edelleen liian pieni uuteen turvaistuimeensa, jossa kasvot saisi menosuuntaanpäin (rattaissa tämä kikka toimi hyvin!).

  2. Minä olen tehnyt lasten kanssa reissun Sipoo-Rautavaara pari kertaa. Ajoitus on ehkä oleellista. Lapsen ikä ja vuorokauden aika, ainakin meillä. Ekan reissun tein 2 lapsen kanssa, iät olivat 3v ja 6kk. Toinen reissu oli kun kolmas oli muutaman viikon. Perillä odottivat appivanhemmat, joten aivan yksin en olisi reissuun lähtenyt. Tieto siitä että perillä on apukäsiä oli siis tärkeä. Pelkästään oman perheen kanssa reissu olisi ehkä.. no, samaa mitä kotonakin mutta eri maisemissa. Reissu oli siis lomaa itsenikin kannalta. 🙂
    Ekalla kertaa lähdettiin joskus 6 aikaan aamulla ja matka meni tosi kivuttomasti kun lapset nukkuivat lähes koko matkan. Nuorinta syötin kerran tai pari ja vanhimmalle annoin evästä takapenkille. Isomman pissatuksetkin kävi samoilla pysähdyksillä. Toinen reissu meni vähän hitaammin, kun lapset olivat tosiaan muutaman viikon, reilu 2v. ja 4,5v. Isommat ei jaksaneet istua, keskimmäiselle ei mennyt läpi ”laske rekkoja” leikki, ja vauvan parhaat uniajat oli jo aamupäivällä ja lähtö vasta iltapäivällä. Perille päästiin kuitenkin kohtuullisen kivasti.
    Nyt nuorimmaisen ollessa pian 9kk en tiedä miten lähtisin. Ehkä klo 21-22, silläkin pitkällä miinuksella että itse olisi todella väsynyt pari päivää yön ajamisen jälkeen. Nuorin kun ei päivällä pitkiä pätkiä nuku ja autossa ei viihdy yhtään hereillä ollessa.
    Perillä omat haasteensa toivat mökkiolot ulkovessoineen, mutta paikkakunnalla asuu sukua niin vaate ja kestovaippa pyykkäyksetkin hoituivat.

    Kyllä se siis onnistuu, varsinkin jos autossa on ilmastointi ja varautuu että matka voi olla hidas. 🙂 Elämys ja vaihtelua arkeen löytyy toki lähempääkin, ja tärkeintä on tietty yhdessä rennosti vietetty aika. Kuten sanoit. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *