Kun päivähoitopaikkaa ei kuulu, ei näy

Muutama kuukausi sitten sen teimme. Täytimme luottavaisina, joskin jännityneinä, päivähoitohakemuksen pojalle. Paikallisessa asukaskokouksessa oli varhaiskasvatuksen ilta, jossa tapasimme monien eri päiväkotien johtajia ja muista perheitä samoista elämänvaiheista. Päiväkodinjohtajien sanoma oli selkeä: Tällä alueella on niin hyvä tilanne, ettei tarvitse pelätä. ”Hoitopaikan kyllä saa.”

IMG_7576.JPG

Laitoimme aloituspäivämäärän neljän kuukauden päähän (kuten minimi on) ja jäimme odottelemaan. Viime viikolla aloin jo laskeskelemaan: Nyt on kuukausi siihen hakemukseen laittamaamme aloituspäivämääräämme. Eikös silloin pitäisi jo joku päätös asiasta saada?

Soitin päiväkodinjohtajalle, joka käsittelee hakemustamme. Kyselin tilannetta ja kerroin, että olemme valmiita ottamaan myös osa-aikaisen hoitopaikan vastaan, jos se helpottaa tilannetta. Ei kuulema helpota. On täyttä. Ihan täyttä.

Vähäsanaisesta ja vaivautuneesta puhelusta jäi tyhmä ja outo olo. Kutsun tuota oloa ”Emme tule saamaan hoitopaikkaa hakemistamme päiväkodeista” -tunteeksi. Aivan kuin hänkin olisi ollut neuvoton? Puhelu ei sisältänyt yhtään kannustavaa tai edes puolirohkaisevaa klisettä. Ei mitään.

Päiväkodinjohtaja kuitenkin lisäsi, että päätöshän on tehtävä nyt aivan pian, joten palaamme palaverin jälkeen teille heti asiaan. Tuosta puhelusta on nyt toista viikkoa, eikä puhelua ole edelleenkään tullut.

Tässähän siis kävi juuri niinkuin en olisi halunnut. Roikumme byrokraattisen organisaation jonossa, emmekä yhtään tiedä, miten (ja koska) tässä tulee käymään. Tämä on juuri se, mitä en toivonut. Vaikka olenkin kuullut kaikenlaisia kokemuksia ja niksejä, kuinka päivähoitopaikka saadaan -Vaikka ensin ei-muka-saadakaan. Olen niin kypsä kaikenlaiseen kikkailuun, etten todellakaan haluaisi uskoa, että myös lapsen päivähoitopaikkaa hakiessaan, pitäisi olla jonkinlainen toimintastrategia mietittynä valmiiksi.

Aaargh!

 

”Äidit töihin aikaisemmin”

 

Translation: It is relly important that all mothers could get back in business after children as soon as possible, but isn’t it a bit ironic that even these days (when we have the opportunity to stay home until child is 3years) you can’t get the day care place for them. Just wondering.

Kommentit (14)
  1. Meidän päivähoito-tarina päättyi onnellisesti! 🙂 Mites teillä? Kai teillä nyt jo on joku hoitopaikka tiedoksi?

  2. Meidän 1 -vuotiaan piti aloittaa perhepäivähoidossa lokakuun alussa. Hoitohakemuksen laitoimme jo maalis-huhtikuussa, syyskuun alussa soitettiin ettei ainuttakaan paikkaa noin pienelle ole vielä tiedossa. Viikko ennen aloituspäivää saatiin hoitopaikka joka meiltä peruttiin parin päivän päästä koska emme voineet tarjota omaa kotia varahoitopaikaksi. Samalla tarjottiin uusi paikka jossa kävimme tutustumassa perjantaina, maanantaina oli tarkoitus aloittaa hoito. Paikka vaikutti ihanalta ja perhepäivähoitajan kanssa kemiat tuntui pelaavan hyvin. Viikonloppuna saatiin ilmoitus että perhepäivähoitaja oli telonut jalkansa ja joutu jäämään muutaman viikon saikulle. Päätimme hoitaa sukulaisten ja kavereiden avulla ipanan kotona saikun ajan ettei tarvinnut vieraassa paikassa hoitouraa aloitella. Saikku venyi viideksi viikoksi.. Lopulta saimme päiväkodista paikan (toiselta puolelta kaupunkia tietenkin) ja yhä odotellaan perhepäivähoitajan jalan paranemista. Päiväkoti on toki mukavan pieni ja poika on viihtynyt siellä hyvin.. mutta kyllä noin pienelle mieluummin soisin perhepäivähoidon.

    Meillä hoidon aloitus on siis ollut sekoitus toimimatonta päivähoitojärjestelmää ja melkoisen huonoa tuuria. Melkoinen romaani tästä tuli mutta ihanaa avautua edes jonnekin 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *