Lapsen kasvatuksen (kuvitteellinen) ABC

Kohta vuoden vanhempina olleina, tajusimme äsken, että nyt se työ oikeastaan vasta alkaakin. Tähän mennessä Gabriel on oppinut lähinnä motorisia taitoja, joihin olemme varmasti voineet häntä kannustaa, ohjata ja rohkaista, mutta varsinaisia opetuksia emme ole lapselle vielä päässeet antamaan.

Yksivuotissyntymäpäivää varjostaa moni kiistelty ja varmaan myös hankalaksi pian huomattavakin asia:

  • Saako lapsemme syödä kakkua, nameja tai muita herkkuja?
  • Entäs pillimehut?
  • Entäs, kun juhlissa joku kuitenkin antaa pojalle jotain herkkuja?
  • Lahjatoiveet lapselle, jonka kaapit pursuavat vaatetta ja lelua jo nyt, aivan liiallisina määrinä? Eli kuinka sanoa, että mitään ei oikeasti tarvitse ostaa? Onko rahalahjatoive (tili?) epäkohteliasta tai itsekästä? Lapsihan ne lahjat saa, emme me.
  • Vaipat ja pottaopettelu.

1-vuotispäivän hujakoilla se työ siis oikeasti alkaa. Pitäisi olla kasvatusmetodit ja yhteinen sävel selvillä, jotta lapsi ei saa ristiriitaisia ja hämmentäviä viestejä meiltä. Näytämmekö rakkauttamme nyt varmasti tarpeeksi, jotta Gabrielista kasvaa onnellinen ja tasapainoinen poika? Listaa voisi jatkaa loputtomiin..

 

Mitä kaikkea siis pitää päättää jo etukäteen vai voiko kasvatuksen yksityiskohdat setviä sitten matkan varrella?

 

Kommentit (5)
  1. Kiitos kommenteista!

    susa k. Niin itsekin ajattelen suurimmasta osasta, että matkalla sitten setvitään, mutta on varmasti olemassa myös tilanteita, joita pitäisi pystyä myös ennakoimaan. Mitä ne sitten on? En tiedä -Vielä. Lähinnä luulen niiden olevan sellaisia itsetuntoa ja minäkuvaa vahvistavia, sekä hyvän esikuvan antavia asioita. Esimerkiksi tupakointi. Lapsi oppii matkimalla, joten esimerkiksi esikuvan (äiti, isä, joku muu tärkeä aikuinen) tupakointi saattaa altistaa lasta ihannoimaan tupakointia tai jotain muuta haitallista toimintaa. Näitä haluaisin välttää, parhaani mukaan. En todellakaan tavoittele täydellisyyttä, mutta mitä lähemmäksi sitä mennään, sitä tyytyväisempi olen 😉

    Miiu: Ei pidä, jos ette ole sitä mieltä. Jokainen vanhempi tosiaan toimii oman lapsensa kohdalla, kuten haluaa ja/tai parhaaksi näkee. Me ajattelemme, ettei lapsen tarvitse oppia parina ekana vuotenaan oikeastaan lainkaan sokerin ja herkkujen maailmaan. Miksi pitäisi? Ikuisesti niitä ei kuitenkaan pysty välttämään, mutta jos nykyhetken mukaisten tutkimusten mukaan esim. karies kehittyy kahden ensimmäisen vuoden aikana, niin ei herkkujen välttämisestä haittaakaan voi olla. Puhumattakaan sokerihumalasta ja kiukkukohtauksista, ruokahalusta jne. Saatan vaikuttaa tiukkapipolta, mutta yritän ajatella vain Gabrielin parasta. Kyllä hän on saanut jo maistaa perinteistä pullapitkoa ja vähän jätskiäkin, mutta jo ne harmittavat meitä nyt jälkeenpäin!

    SemiVierailija: kiitos. Paras kommentti blogiini ikinä. Kiitos!

    🙂

  2. SemiVierailija
    22.6.2012, 05:43

    Rennosti vaan, blogisi perusteella olen varma että olet hyvä äiti!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *