Miksi psykologilla käyntiä häpeillään?

Olen itse käynyt psykologilla, monta ystävääni käyvät jonkinsortin terapiassa As we speak ja jenkkileffoissa kaikilla on oma kallonkutistajansa. Miksi täällä siis asiaa tunnutaan häpeilevän? Mietitäänpäs asiaa hetki:

  • Psykologille saa kipata kaiken shaissen, jolloin oma lähipiiri säästyy siltä kuormalta.
  • Psykologilla käyminen osoittaa, että ymmärrät omat voimavarasi, etkä häpeile pyytää apua, jos sitä tunnut tarvitsevan.
  • Lähtiessäsi esim. pariterapiaan, osoitat haluavasi parantaa nykyistä tilannetta/ selvitellä solmuja suhteessa jne.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Eikö ole vähän pölyttynyt ja ahdasmielinen ajatus, että ”Terapiaa tarvitsevat vain hullut”? Vai onko kyse siitä, että ihmisen ajatelleen tehneen jotain väärin, jos hän käy psykologilla? Niinkuin se olisi oikeuden määräys? Vai mistä on kyse?

Miksi henkinen sairastuminen (masennus tms) on nolompaa kuin fyysinen sairastuminen, kuten flunssa tai oksennustauti?

 

 

Kommentit (8)
  1. Ja jos saan vähän mainostaa omaa palstaa, niin ihan jo tämän takia kannattaa harkita terapiaa, jos sellaiselle kokee pienintäkään tarvetta 🙂 Ei olisi mahdollista ilman terapiaa, uskon :

    http://www.lily.fi/juttu/onnen-komponentit

  2. Heippa! ja kiitos kivasta blogista!

    keskusteluun haluan osallistua myös sanomalla, että suosittelen psykologilla käymistä! ei se ole sen kummempaa tai mystisempää kuin mikään mukaan palvelu, jossa voi hetken tuuletella turvallisessa ja luottamuksellisessa ympäristössä kaikenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia.

    psykologit on yleensä mukavia tyyppejä ja myös he käyvät useimmiten omassa terapiassa, mikä onkin vaatimuksena myös esim psykoterapiakoulutuksessa.

    🙂

    t. psykologi, kohta psykoterapeutti

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *