Minkä vuoksi äidit suuntaavat kauppan rattaiden kanssa juuri ruuhka-aikaan

Lause Poikarakkaus palstalla, ”Homot pysyköön omilla leireillään”, josta tämä juttu sai kipinänsä :

 ”En minäkään huuda ruuhka aikaan Stockmannilla ”ryntäys rattailla” kauppaan touhottaville perheen äideille, että painukaa hiiteen! Vaikka ajattelen mahdollisesti mielessä huonolla hetkellä kauppa jonossa, että minkä vuoksi nämä äidit suuntaavat kauppaan juuri ruuhka aikaan”

 

Tämä kohta sai minut ajattelemaan suomalaista käytöstä, kaupoissa, kävelyteillä, suojatiellä, (Herra siunatkoon!) ravintoloissa ja oikeastaan kaikkialla julkisilla paikoilla. Miksi ihmeessä rattaat ja vaunut ärsyttävät?

Ihan hiljattain saimme kokea ystäväni kanssa, kuinka arviolta viisikymppinen nainen, heti sisään kauppaan tullessaan, alkoi tuuppimaan ystäväni rattaita ja lopulta heivasi ystäväni kauppakorin lattialle, hänen kädestään. Nainen käyttäytyi avoimen agressiivisesti meitä ja varsinkin lapsia ja vaunujamme kohtaan, seuraamalla meitä jokaisen kaupan käytävän läpi, johon yritimme mennä häneltä sivuun. Ilman ärsyttäviä vaunuja, olisi paikalle varmaankin kutsuttu vartijat tai jopa poliisit? Vaunut eivät tukkineet yhtään kulkuväylää ja kaikki muut asiakkaat kyllä mahtuivat hienosti ohi.

Toinen tapaus sattui rauhallisella puistoalueella. Kolmekymppinen nainen ajaa pyörällään huomattavan kovaa vauhtia, alas mäkeä, meitä kohti, joten pysähdymme juuri ennen risteystä. Tarkoituksenamme se, että nainen pääsee pyörällään kääntymään/ajamaan suoraan (ilman vilkkuja on vaikea ennustaa toisen määränpäätä), ilman että me tungemme alle. No, mitä kävi? Jo hyvissä ajoin ennen meidän kohdalle tullessaan, oli suun liikkeestä erotettavissa v-alkuisia voimasanoja ja pään kiivasta pudistelua. Meidän kohdallamme nainen sitten tyhjensi keuhkonsa ja avautui arvatenkin kaikesta sinä päivänä harmittaneesta asiasta. Hyvään paikkaan pysähdyitte! No, mielestämme se oli juuri sitä. Sori hei, vaunullinen virhearvio.

Edes Rossoon ei saa mennä syömään pizzaa, ettei naapuripöydästä ala mulkoilu ja nurina: ”Toiset ovat tulleet tänne hei syömään.” Niin no, saattaa tulla yllätyksenä, mutta myös äidit syövät ruokaa ja ravintolaan tullessaan, he useimmiten syövät eikä juovat.

Bussista jäin pois, koska olin unohtanut pojan tutin kotiin ja uni ei meinannut tulla millään ilman sitä. Noin viiden minuutin itkua eivät kestäneet 58:n matkustajat klo 14.30, joten vihaisten mulkoilujen siivittämänä jäimme pois 6-7 pysäkkiä ennen kotiamme, ennen kuin tilanne kärjistyy ja kävelimme. Mutta mehän emme edes maksa matkastamme.

Olen enemmän kuin harmissani. Pieniä kohtauksia, mutta tekee minut erittäin surulliseksi. Mitä kun Gabriel on vähän isompi ja alkaa ymmärtämään näitä tilanteita? Lapsi varmaankin ihmettelee, miksi tuntemattomat aikuiset suuttuvat hänelle, jos hän vain istuu rattaissaan, tekemättä tuhmuuksia, vai mitä? 

Minä päästän kaupassa aina edelleni jonon henkilön, joka tulee sen ”vain tämän yhden asian kanssa nopeasti” jonoon jälkeeni. Ei minua haittaa puolen minuutin viivästys kauppareissullani. Mene vaan ensin.

Onko siis todellakin niin, että luulen omaavani hyvät käytöstavat, mutta edelleen teen jotakin todella väärin, kun joudun ilkeisiin tilanteisiin jatkuvasti?

Miksei vaunuja saa tuoda julkisille paikoille? Mitä sitten, jos ne ovat joskus edessä? Meuhkaatko pyörätuolissa istuvillekin samoin? Sillä lapsien kuljetukseenhan vaunut ovat  yhtä tarpeelliset, kunnes lapsi oppii liikkumaan. 

Kommentit (18)
  1. Kyllä se on niin, että vaunuilla liikkujat ärsyttävät koska lähes jokainen on törmännyt tapauksiin jotka ovat ”etuoikeutettuja”.
    Kuljen itse usein vaunujen kanssa ja ymmärrän täysin miksi toiset suorastaan vihaavat vaunuilijoita. Bussissa ei anneta tilaa vaan seistään tukkeena, toiselle vaunuilijallekaan ei anneta tilaa. Bussista pitää päästä ruuhka-aikaankin ensimmäisenä pois, mutta kenellekään ei mainita että ulos tahdotaan, vaan se pitäisi jotenkin aavistaa.
    Useammin kuin kerran olen hävennyt toisten vaunuilijoiden käytöstä ja merkinnyt itselleni muistiin miten EI toimita.

  2. Lapsen itku on myös tapa kommunikoida, vaikkakin taisit puhua tuossa ylempänä vain ihan pienistä (sanotaan 3kk ja alle) lapsista? (: 

    Mua henk. koht. ei ärsytä lasten huuto käytänössä ollenkaan, PAITSI kun se on semmoista ylimääräistä kitinää ja kätinää. Että kunhan nyt vaan kiukutellaan suotta. Että jos se huuto on oikeesti semmosta ”hätä”huutoa, että on kylmä/kuuma, nälkä, märkä vaippa, ei saa tarpeeksi huomiota/syliä ym., ni heeeei sehän vaan särkee sydämen, mut siinä vaiheessa kun lapsella on kaikki ok ja kuulee jo äänestä, että ihan sama mitä se vanhempi tekee, lapsi kiukuttelee silti, se se on ärsyttävää. Ja silloin ärsyttää myös ne äidit/isät, jotka passaa ja lässyttää sille lapselle ja käytännössä opettaa, että kun hän kiukuttelee -> hän saa huomiota. 
    Kyllä mä mieluummin vilautan sen nopeen tsemppaavan hymyn niille vanhemmille, jotka jaksaa kuunnella ja ottaa vastaan sen turhan kitinän ja huudon enempiä reagoimatta, kuin rupeaisin mulkoilemaan ja näyttää ärsyyntymistäni. 
    ^Tuosta hyvänä esimerkkinä kaupassa yks päivä nuori nainen (ehkä oman ikäinen, joku parikymppinen->ylös päin) oli lapsensa kanssa tietty siinä karkkihyllyllä, lapsihan toki halus kaiken ja heittäyty lopulta klassisesti sinne lattialle ulvomaan. Mitä teki tää nuori äiti? Ilmoitti pariin kertaan, et eipä onnistu ja seiso vaan siinä vieressä pysyen kovana SIITÄ HUOLIMATTA, että muut ihmiset tuijotti ja mulkoili. Musta se oli tosi hienoa ja osotti tasan sille lapselle, että kun äiti sanoo ei, se tosiaan on ei. Ei sitä kiukkua kestänyt kun muutama  minuutti (jokainen äiti silti tietää, miten pitkältä ajalta se muutama minuutti tuntuu huutavan lapsen kanssa), kunnes lapsi totes ettei sen käytös johda mihinkään ja lähti nätisti äitinsä perässä ulos. (: Ja mää tietty tsemppasin sillä hymyllä 😉 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *