Mistä häiden suunnittelun pitäisi oikein alkaa?

 

IMG_20131224_112544.jpg

 

Kun jouluna 2013 mies vihdoinkin kosi, päätimme skipata suosiolla vuodet 2014- 2015, koska tiedossa oli muita haasteita ja kiireitä. Nyt, kun vuosi on jo ”menetetty”, tuntuu vähän jopa hullulta, ettemme ole todellakaan saaneet mitään konkreettista päätettyä. Emme edes hääpäivää! Ehkä siitä olisi hyvä aloittaa? Alkukesä vai loppusyksy? Ostettu vai teetetty puku? Missä?

Ja taas kerran: Milloin?

 

20131223_134003.JPG

 

Sain jo vuosi sitten meilejä, joissa kaverit ja tutut kehoittivat varaamaan juhlatiloja, sillä ne varataan Pääkaupunkiseudulla jopa pariksi vuodeksi etukäteen. Minua tämä ajatus hieman huvitti, sillä miten muka tietäisimme, minkä tilan haluaisimme, jos emme edes tiedä, mihin kirkkoon pääsemme?! (Niinpä emme siis ajatelleet sitäkään asiaa sen enempää.)

 

Nyt kaipaisinkin hieman neuvojanne: Mistä ihmeestä pitäisi aloittaa? Ja jos on antaa jakoon  ihan konkreettisia vinkkejä, koskien hääpukua, -paikkaa, valokuvajaa, tai oikeastaan, koskien ihan mitä tahansa häihin liittyvää, niin otan kaikki innolla vastaan.

Tiedossa suunnitelmissa on ainoastaan:

  • Kirkkohäät
  • Majoitus halukkaille suht lähellä juhlapaikkaa
  • Helsinki
  • Pitopalvelu, joka sallii
  • mieluiten omat juomat ja kakun
  • Rento ja lämmin tunnelma

 

Ei siis mitään pröystäilevää, tai överiä. Luonnokukkasia kenties, rentoa oloa varmasti, mutta kuitenkin (suht) perinteinen hääpuku. Mahdollisuus olla myös ulkona? Lapset?!

 

Apua.

 

 

 

Kommentit (27)
  1. Jännää! Onnea!
    Pukua ei mielestäni kannata ostaa ellette ole varmoja siitä minkä tyylinen juhlapaikkanne on. Esimerkiksi kartanossa voisi kai liihottaa vaikka missä juhlamekossa, isommassa tai hillitymmässä, mutta luulen että rennommissa juhlapaikoissa voi tulla vähän hölmö olo jos vaappuu vanteen ja korsetin kanssa rennosti pukeutuneiden vieraiden joukossa. Itse valitsin pitkän mutta kevyen mekon sekä kaikki hörsötykset, mutta en esim piikkikorkoja ja jättihuntua. Tämä siis juhlapaikkamme takia joka oli todella rento, luonnonläheinen ja aika tosi maalainenkin vaikka sijaitsikin stadissa. Tämä mekko vs. juhlapaikka -näkemykseni on tietty puhdas makuasia ja hääpäivänä kukin laittaa päälleen mitä haluaa, ympäristöstä huolimatta 🙂

    Paikka ja catering sekä musiikki-puoli kannattaa tosiaan varata ajoissa, Helsingissä just 2 vuotta etukäteen. Koristelua, pukua, detskuja, kutsuja, kukkia ja muita ehtii miettimään kyllä. Itselleni ja miehelleni se oli jotenkin selkeää ja edes mahdollista vasta kun paikka ja päivä oli sovittu. Tiedettiin sitten minkä ruoan, juhlapaikan ja vuodenajan ympärille suunnitella. Kannattaa panostaa valokuvaukseen. Hyvä kuvaaja maksaa mutta on jokaisen euron arvoinen. Tätä ei voi tarpeeksi painottaa!
    Ja sitten, jos rahat ei meinaa kaikkeen tarpeelliseen (!) riittää, pyytäkää sitä lahjaksi pentikin pyyhkeiden sijaan. Me saimme lahjaksi pieniä ruskeita kirjekuoria ja vaikka hassuahan se on (raha pyörii ympyrää yhden päivän aikana), on rahalahja monelle vieraalle iso helpotus. Kuorien sijasta pyysimme ja saimme lahjaksi myös tanssi- ja lauluesityksiä jotka tekivätkin sitten häistämme vieraillekin ainutlaatuiset. Lahjojen vuoksi isot häämme, joista ei mitään puuttunut, tulivat maksamaan meille muutaman tonnin. Ja mitään rahamiehiä ei suvuissamme siis todellakaan ole!

  2. Järjestettiin häät 3 kk:ssa. 

    Ensin suurinpiirtein budjetti, karkea arvio ihmismäärästä. Mahtihäitä ei ollut varaa järjestää, joten pikkuserkut ja lapset ja isotädit ym. jäivät kutsumatta. 

    Toinen asia oli mahdolliset ajankohdat, n. 4 eri lauantaita. Kolmas ja tärkein olivat osaavat ja avuliaat bestman ja kaaso, joiden suurin työ oli juhlapäivänä varmistaa, että kaikki sujuu hyvin, koska sen ei kuulu olla juhlaparin vastuulla. 

    Kirkko oli itsestäänselvä valinta. Juhlapaikka ei, mutta löytämämme paikka oli loistava, siellä huolehdittiin vuokran hinnalla kukat pöytiin ja pöytäliinat ja paikka oli kaunis. Ei tarvittu koristeita erikseen. Värimaailmasta keskusteltiin paikan pitäjän kanssa, kynttilät ja kukat oli valittu väritoiveiden mukaan. Kun kirkon ja juhlapaikan lauantait sopivat yhteen, se päivä valittiin. Tämä helpotti meillä päivän valintaa. Otimme melko varhaisen vihkiajan, ja siitä laskimme aikatauluja summittaisesti.

    Ruoka piti ottaa juhlapaikasta, mutta alkoholit haettiin naapurimaasta. Yhteensä 40 ihmisen kaikkiin ruokiin ja juomiin sekä juhlapaikan vuokraan ja työvoimaan meni n. 3000. Saimme toki varsin edullisen paikan. Meillä oli seisova pöytä, mutta tyhjät lautaset kerättiin pois ja boolipöytää täydennettiin ja kahvia käytiin kaatamassa pöytiin myös. Menua sai muokata.

    Järjestimme kyydin kirkolta juhlapaikalle ja juhlapaikalta keskustaan halukkaille, hintaa tälle tuli parisataa euroa kun monella oli oma kuljetus. Vaihtoehdot kyseltiin etukäteen.

    Musiikkivaihtoehtoina olivat bändi, dj tai itse etukäteen valittu musiikki + konservatorion pari kamarimusiikkia soittavaa soittajaa. Pienessä paikassa bändille tulee ahdasta, ja ulkona voi olla huono ilma. 

    Ulkona on kiva olla, mutta jos juuri tärkeänä viikonloppuna sataa kaatamalla, on pystyttävä olemaan sisällä.

    Meillä puvut olivat halvat. Toki frakille voisi olla myöhemminkin käyttöä, mutta perinteiselle häämekolle ei. 

    Teimme kutsukorteista yksinkertaisia, mutta informatiivisia. Niihin tuli myös nettiosoite, jossa oli lahjalista ja vaihtoehtoisesti tilinumero. Kutsut eivät olleet mitään painettuja juttuja, vaan itse printattiin. Osoitetiedot on hyvä olla ajoissa jossain excelissä.

    Varasin meikin ja kampauksen, jotta ne varmasti pysyvät juhlapäivänä. Kuvaus varattiin lähelle kirkkoa ja siellä kävimme ennen vihkimistä, koska juhlaparia on tylsää odotella paikalle. Koska pelkäsimme huonoa keliä, emme järjestäneet ulkokuvausta. Ystävillä oli järjestelmäkameroita mukana juhlissa ja oma järkkärini kiersi ihmisillä, joten sain juhlapaikaltakin mahtavia kuvia.

    Sormus oli yksi kalleimpia yksittäisiä hankintoja. Lisäksi piti ostaa kengät. Laukun sain lainaan. Harkitsin uusien alusvaatteiden hankkimista, mutta se olisi ollut vähän turhaa.

    Kukkakimppu on yllättävän kallis menoerä, vieheet maksoivat 8-10 € kpl. 

    Mutta sitten.. Kun kaikki muu on tehty, niin pitäisi tehdä pieniä asioita vielä: sisääntulomusiikki kirkkoon, ulosmenomusiikki. Virret, mitä pitää laulaa ja lukeeko joku jotain juhlassa? Laulaako joku? Hääauto.. Puhalletaanko saippuakuplia tai heitetäänkö ohraa (riisi on ilmeisesti vaarallista pikkulinnuille ja joidenkin suosimat muovihileet ovat varsin epäekologinen vaihtoehto).

    Ohjelmaa emme juhliimme halunneet, kielsimme ehdottomasti morsiamen ryöstöt ja tuolileikit. Sen sijaan aika meni nopeasti ihmisten kanssa seurustellessa, syödessä, tanssiessa ja kimpun heitossa, puheissa ym. Jätimme myös hääkarkit tekemättä. 

    Jotkut nauttivat pitkistä valmisteluista, itselleni sopi juuri tämä. Ei tarvinnut askarrella, ei tarvinnut stressailla, kunhan suurimmat jutut oli hoidettu ja juhlapäivänä kaaso ja bestman hoitivat ihmisten paimennuksen ym. Alkuillasta jännitti vielä juhlien sujuminen, sitten ei enää. Parasta oli, kun ihmiset olivat hyvällä tuulella. 

    Lopuksi vielä häämatka/hotelli hääyöksi ja kiitoskortit. Pääsimme helpolla, koska lapsille ei tarvinnut miettiä menua ja ohjelmaa.

    huh kun pitkä sepustus. Meitä helpotti tiukka aikataulu. Pidemmällä suunnittelulla olisin törmännyt turhaan rahaa härpäkkeisiin, joilla ei olisi ollut suurta merkitystä päivän onnistumisen kannalta. Toisaalta ihailen esteettisesti kauniita ja hyvin suunniteltuja häitä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *