Miten pelko lähtee?

Ma-material Girl

Kohtasin eilen pahimman pelkoni. Tai siis olosuhteiden pakosta, jouduin kohtaamaan pahimman pelkoni. Kyseessä ei ole mikään "Iik, pelkään hämähäkkejä"- tyyppinen inhotus, vaan oikea, totinen, fobia, joka on myös aiheuttanut vuosien varrella minulle paniikkikohtauksia ja perheelleni paljon ylimääräistä työtä.

Jälkeenpäin tilanne tuntuu kuin hidastetulta: Kaikki on ohi parissa minuutissa, mutta verkkokalvoilleni on tallentunut kuva puolivuotisesta pojastani, jonka silmistä loistaa järkytys. Kumpikaan meistä ei itke, ei sano mitään. Molemmat vaan tuijottavat toisiaan ja minä rutistan poikaani sylissäni. Tunnen kuinka kyyneleet nousevat silmiin. Pakotan ne alas, koska en tahdo "tartuttaa" pojalleni tätä fobiaa. Saan kasattua itseni ja rauhoitettua pojan, kuin ihmeen voimalla.

Äitiys näköjään todellakin kasvattaa naista.

 

 

Kommentoi