Miten sujuu päikkärit tarhassa?

Jännittävintä tarhan aloituksessa on ehdottomasti ollut päikkärit. Poika on kesästä lähtien ollut vähän On-Off- nukkuja ja päikkäriaikaan hän yleensä keksii kaikki mahdolliset temput, joilla niistä saattaisi luistaa. Parhaimmillaan olemme taistelleet pari tuntia unien kanssa, lopputuloksena kiukkuinen äiti ja taapero sekä unisaldo nolla. Olemme huomanneet, ettei Gabriel jaksa vielä koko päivää ilman unia, ellemme ole nukkuneet jotenkin poikkeuksellisen myöhään aamulla. Viimeistään viiden-kuuden aikaan alkaa aivan tajuton kiukuttelu/raivoriehuminen ja yöunille nukahtaminen kahdeksan aikaan menee aivan överiksi, sillä poika on jo yliväsynyt.

 

Päivähoidon aloituskeskustelussa nimesimme päikkärit ehdottomasti jännittävimmäksi asiaksi, joten päätimme ottaa niihin todella kevyen aloituksen. Alkuviikon ajan poistuimme tarhasta aina lounaan jälkeen niin, että poika nukkuisi kotona päiväunet. Ensimmäisenä päivänä uni ei tullut lainkaan, toisena ja kolmantena tuli hyvinkin nopeasti ja neljäntenä päivänä, jäimme tarhaan yhdessä kokeilemaan unia -Äiti aika skeptisin mielin, myönnän.

 

IMG_8113.JPG

 

Lounasaikaan aloimme juttelemaan lähestyvistä päikkäreistä ja kun ensimmäiset lapset juoksivat kikatellen ja innoissaan unihuoneeseen, alkoi Gabrielkin lämpeämään ajatukselle: ”Joo! Päikkäreille!”

(Ennenkuulumatonta)

Kun olimme syöneet, käyneet vessassa ja peseytyneet, otimme unilelun kainaloon ja marssimme unihuoneeseen. Ovella poika löi jarrut vastaan.

”Ei,ei,ei, nukkumaan!”

”Äiti, EI!”

(Reaktio, jota olin odottanutkin)

 

Mutta mitä:

Sanoin Gabrielille, että ”Mehän sovimme, että tänään nukumme päikkärit tarhassa ja nyt on päiväuniaika. Mennään etsimään sinun oma sänky ja katsomaan, missä kaikki kaverit nukkuvat.”

Poika nyökkäsi ja marssi huoneeseen mukisematta.

(Ennenkuulumatonta)

Hän kömpi sänkyynsä ja laittoi pään tyynyyn. Veti peittoa päälensä ja alkoi välittömästi rauhoittumaan. Hetken pidettyään minu kädestä kiinni ja halailtuaan kovasti, hän sanoi: ”Äiti pois.”

Ja minä menin.

 

Sinne se jäi nukkumaan. Ja minä poistuin tarhasta kahville.

 

 

***

Translation: Our biggest fear about our son going in to a communal dare care ( or it’s routines) has been naptime. We’ve been thinking that it must be hard to get him to sleep in a dark (fear of it), small and new location where all the kids are at the same time. Lots of crying at least, we thought. Oh boy, how wrong we were.

-It went great from the first try. I don’t have any doubts about this subject anymore.

 

 

Kommentit (12)
  1. Leluteekin Emilia
    10.1.2014, 14:56

    Mahtavaa! Meillä esikoinen ei ensimmäiseen pariin kuukauteen nukkunut hoidossa, mikä tarkoitti ihan järkyttävän hirveitä kotimatkoja ja iltoja, mutta kaksosest sen sijaan on nukkuneet ihan mukisematta ja hyvin heti ekasta päivästä, vaikka kotona välillä on ollut melkoista showta päikkäreiden kanssa. Jospa tän uuden nukkumistyylin voisi myydä Gabrielille kotioloihinkin ”kun kerran päiväkodissakin”? Tosin aina ne ei tohon halpaan mene. 😉

    1. Tänään ainakin nukkuu 🙂

      Ja onneksi, sillä itse parantelen (tarhasta napattua?) kovaa kuumetta ja vaihdan illan kemut sohvaan ja Finnrexiniin.. Blaah.

  2. Mä ole aivan varma, että päiväkodeissa leijuu jotain lapset hypnotisoivaa ja arjen sujuvuutta vahvistavaa keijupölyä 😀

    1. Saattaa hyvinkin olla totta, sillä eihän siellä päikkärihuoneessa kukaan enää mölise tai riehu…

      😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *