Muksuni kärsii matkapahoinvoinnista

Olimme matkalla parinsadan kilometrin päähän ristiäisiin, jossa minusta tulisi kummitäti, pienelle pikkumiehelle. Olimme ajaneet jo reilun tunnin, aurinko paistoi ja kaikki oli hyvin. Olimme kovin ylpeitä, että olimme kerrankin päässeet matkaan jo puoli tuntia ennen suunniteltua, kunnes yhtäkkiä taapero alkoikin valitaa ja kitistä. Isi yritti viihdyttää takapenkillä istuvaa taaperoa, joka vääntelehti ja valitti istuimessaan. ”Ihan kohta pysähdytään, kulta. Seuraavalle huoltoasemalle on enää viisi kilometriä. Koita jaksaa vielä hetki.” Ja sitten ymmärsimme, ettei tyytymättömyys johtunutkaan tylsyydestä istua paikoillaan, vaan huonosta olosta.

Minä ajoin, joten isi koppasi oksennukset käsiinsä ja alkoi paniikissa kyselemään. ”Millä mä pyyhin tämän??” Kurkkasin takapenkille ja näin molemmat pojat oksennuksessa. Oh Lord…

Pääsimme huoltoasemalle ja huomasimme, että vaihtovaatteita ei ollut mukana. Juhlavaatteet olivat siis kätevästi kaikilla meillä jo päällä.

Siinä sitten pyykkäsimme ABC:n vessassa taaperoa, taaperon ja isin vaatteita, sekä yritimme rauhoitella itkevää taaperoa. Pikapuhelu kastettavan perheelle: ”Älkää ihmetelkö, jos myöhästymme vähän. Tässä nyt on pieni tilanne päällä.”

Saimme huoltoasemalta pesuaineet ja -välineet, jolla sain auton ja turvaistuimen puhtaaksi. Mutta nyt istuin oli siis märkä. No, äitini (puhelimessa) neuvoi, että ostakaa muovipusseja, jolla vuoraatte istuimen ja heitätte siihen päälle sitten paperia tai jotain pehmustetta. Näin siis teimme. Olimme huoltoasemalla ihan rauhassa ja kokeilimme, maistuisiko taaperolle vesi tai jokin naposteltava. Hain suolakeksejä viereisestä kaupasta (ja paperipyyhkeitä, puhdistuspyyhkeitä ja hedelmäsosetta), joita Gabriel alkoi innoissaan napostelemaan. Kasseista löytyi PUMAn verkkapuku, joka oli tarkoitus antaa vauvalle eteenpäin. ”Ei ole muita vaatteita kuin tämä, joten kokeillaan.” Jonkin aivan käsittämättömän hyvän onnen saattelemana, huomasimme, ettei verkkapuku ollutkaan vielä pieni. No, okei. Lahkeet olivat pari senttiä liian lyhyet, mutta se ei nyt paljoa kiinnostanut. Kunhan vaan pääsisimme paikalle. Ja kenties vielä ajoissakin.

Sitten vaan odotellaan toistuuko pahoinvointi. Ei toistunut, joten uskalsimme jatkaa matkaa.

Loppumatka meni hyvin, taapero nukkui tyytyväisenä, muovipusseilla vuoratussa istuimessaan, samalla kun me vanhemmat tarkkailimme häntä silmä kovana. ”Onkohan sillä vielä huono olo?” Ilmaistointi kylmälle, jotta lämpö ei ainakaan toisi huonovointisuutta takaisin.

Huh, pääsimme perille!

Kastetilaisuuden jälkeen, jaksoimme jo hieman vitsaillakin asialla. ”Oli meillä hienot juhlavaatteet pojallekin! Ihan rusetti kaulassa ja silitetty smokkipaita! -Mutta eipä ole enää. Tai siis on: muovipussissa auton takakontissa. Haluatteko nähdä?”

 

Olen itse kärsinyt koko lapsuuteni aika pahasta matkapahoinvoinnista, joten osasimme liittää tämän siihen. Tottakai tarkkailimme Gabrielia koko päivän ja pieni vihje kerrallaan, uskalsimme huokaista helpotuksesta: Tämä ei ole vatsatautia. Hän söi kaksi lämmintä ateriaa, välipalan ja joi paljon vettä, eikä tullut huonovointiseksi. Vatsa toimi normaalisti ja virtaa riitti. Huh. Huh ja vielä kerran: HUH.

 

No mitä tästä siis opimme?

  • Juhlavaatteita ei ikinä pueta matkalle
  • Vaihtovaatteita aina mukaan (mieluiten parit kappaleet)
  • Autoon pyyhe, joka laitetaan taaperon syliin tai johonkin viereen, josta sen saa helposti vetäistyä suojaksi, jos pahaolo vaikuttaa taas iskevän.
  • Muovipusseja, paperia, pesuaine ja -välineitä autoon
  • Ikkunoihin on hankittava aurinkolipat. Ihan sama, kuinka rumat, kunhan ne vaan estää suoran auringonpaisteen taperoon
  • Ilmastointi pidetään aina viileällä ja pidetään pikkupeittoa mukana, joka estää pojan paleltumisen
  • Matkoilla on pysähdyttävä tasaisin väliajoin, eikä odotettava sitä kitinää (pahaa oloa)
  • Mitä tahansa voi tapahtua, kun on lapsen kanssa reissussa. Vaikka ihan pienessäkin reissussa!

 

Onko kohtalontovereita? Kärsitkö itse tai lapsesi matkapahoinvoinnista?

Onko sinulla jotain hyviä vinkkejä, kuinka selvitä mahdollisimman pienellä sotkulla, jos oksu yllättää automatkalla?

 

Kommentit (11)
  1. Kain istuu myös kasvot menosuuntaan, kun saatiin istuin sukulaisilta. Olinkin täysin unohtanut tuon koko suuntaongelman!

  2. Niinpä, pääasia että syö edes jotain!

    Tuolta löytyy istuimista tietoa: http://www.lastenturva.fi/info/turvaistuimen-osto-opas/24/

    Ostettiin meidän istuin tuolta ja luotettiin siihen että se on turvallinen! Turvallinen ajotapahan se on kaiken a ja o,mutta aina kaikki ei ole itsestä kiinni. Järkyttävää kuinka paljon liikenteessä on esim. huume- ja päihdekuskeja. Välillä pelottaa olla pienen kanssa liikenteessä,mutta kotiin linnoittautuminen ei ole vaihtoehto 🙂 koskaanhan ei voi tietää mitä missäkin sattuu, oli sitten liikenteessä milloin milläkin. Ironisinta on että eniten tapaturmia sattuu kotona ja varsinkin kylppärissä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *