”Olette saaneet päivähoitopaikan”

Kauan odotettu tieto saapui: Gabriel on saanut hoitopaikan.

Tunteet hyppivät riemun ja kauhun välimaastossa, vaikka tähän muka on valmistauduttu jo kauan. Varmaan jokaisesta vanhemmasta tuntuu tältä, tajutessaan, että kotivuodet ovat nyt ohi.

Olemme olleet onnekkaita, että olen voinut ja saanut olla näinkin kauan kotona: kaksi ja puoli vuotta. Tai oikeastaan, kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta, jos kesäloma ja äitiysloma ennen lapsen syntymää lasketaan mukaan. Aika kauan, joka tapauksessa.

1024x768_bestfit – kopio (11).jpg

Tarramonsterit ovat lojuneet laatikossa jo kuukausia, ja nyt kun pitäisi alkaa niitä silittelemään vaatteisiin, en saakaan itseäni liikkeelle. Jännittää liikaa.

Ehkä tämä on vielä sitä shokkitilaa ja huomenna olo on jo energisempi. Hassua, miten joku näin odotettu tieto voikin lamauttaa ihmisen aivan täysin. Tämähän on hieno asia!

 

Saimme päivähoitopaikan yhdestä listaamastamme ja toivomastamme päiväkodista, joten olemme tyytyväisiä. Oikeastaan, enemmän kuin tyytyväisiä. Lähiviikkoina menemme vierailemaan ja tutustumaan tarhaan, henkilökuntaan ja muihin lapsiin, ja tavoitteena on pehmeä lasku uuteen arkeen.

 

Aloitamme harjoittelun pikkuhiljaa ja muutaman saamamme vinkin mukaisesti:

  • Ensin tutustumme tarhaan yhdessä. Ehkä parina päivänä käymme leikkimässä muiden ulkoillessa ja lähdemme kotiin syömään ja päikkäreille. (Hoitosopimus ei ole tällöin vielä alkanut virallisesti, joten lasta ei voi vielä jättää sinne yksin.)
  • Sitten jätämme lapsen leikkimään yksin sinne aamupäiväksi ja haemme kotiin syömään ja leikkimään. (Varsinainen hoitosopimus alkaa, Viikko 1)
  • Parin päivän päästä haemme lapsen ruoan jälkeen kotiin nukkumaan päiväunia ja
  • parin päivän päästä siitä, noin viikon jälkeen harjoittelun aloittamisesta, jätämme hänet sinne jo päiväunien ajaksi.
  • Hoitoaikaa siis on tarkoituksena kasvattaa pikkuhiljaa niin, että lapsi tottuu uuteen arkeen ja ympäristöön, sekä siihen, että hänet tullaan hakemaan sieltä aina pois.
  • Toisella viikolla lapsen voi (usein) jo jättää hoitoon tarpeen mukaan, mutta jos on mahdollista, pitää hoitopäivät vielä suht lyhyinä. Oma tavoitteemme on, että noin kahden-kolmen viikon päästä, Gabriel olisi tottunut päiväkotiarkeen jo niin hyvin, että hän viihtyy siellä hyvin 5-8h ajan, päivittäin.

 

Nyt siis kokeneemmat ja viisaammat: kokemuksia kehiin:

 

Miten teillä harjoiteltiin tarhaa ja kuinka nopeasti jätitte lapsen kokonaiseksi päiväksi (5-8h)?

Tuliko takapakkia tai kiukuttelua, ja millä aikavälillä?

 

Olen kuullut monelta, että ensimmäinen kuukausikin saattaa mennä loistavasti, kunnes ikävä ja itkut tulevatkin yllättäen päivittäiseksi. Olisi siis mielenkiintoista tietää, millä helpotatte lapsen mahdollista eroahdistusta? Onko vanhempien valokuva hyvä vai todella huono idea? Tuttu pehmolelu tai muu tärkeä esine?

 

 

 

Translation: An end of an era: Our son has received a day care place and will start at kindergarten soon. 

 

 

 

Kommentit (26)
  1. Aivan mahtava uutinen, onnittelut teille! Onneksi pitkä odotus päättyi toivotulla tavalla. Toivottavasti meitäkin lykästää maaliskuussa ja Lumi saisi paikan tuosta naapuripäiväkodistamme, tai ainakin toiseksi lähimmästä… 😉

    1. Kiitos IidaR!

      Olen varma, että teilläkin käy keväällä tuuri ja saatte paikan toivomastanne paikasta. Joskus nimittäin ihmeitä tapahtuu -Näköjään!

  2. Voi miten jännittävää! Hyvin se menee, mutta ymmärrän äidin paniikin. Itsellä on sama edessä vielä. Onnea ja tsemppiä koko perheelle! P.s. Meillä on samat kisupökät, ostin jäähallin kirppikseltä eurolla. 

    1. Kiitos Aino B.!

      Mekin ostettiin kisupökät kirppikseltä 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *