Päiväkotiin tutustumassa

IMG_7577.JPG

Tänään tarhalle käveli kaksi jännittynyttä tyyppiä. Isompi tyyppi (eli äiti), taisi jännittää poikaa enemmän, sillä poika huuteli koko matkan iloisesti:

”Taahaan! Mennään! Joo!” 

 

Päiväkodin pihalla meidät otti vastaan hyväntuulinen ja mukava nainen, joka tiesi heti, keitä olemme. ”Gabrielko se sieltä tulee? Hei, tervetuloa!”

 

Kun muut pikku-ryhmäläiset olivat tulleet ulos, me menimme rauhassa tutkimaan sisätiloja. Gabrielin omahoitaja (harhaanjohtava nimitys, sillä juuri hän auttaa vain ruokailussa, muuten kaikki vastaavat kaikista yhtä lailla) näytti meille paikkoja ja kertoi yleisiä juttuja päiväkotielämästä (tässä vaiheessa G oli jo kadonnut leikkihuoneeseen) ja kyseli tarkemmin tulevasta hoitoajasta ja muuta vastaavaa.

Noin puolen tunnin päästä, päätimme siirtyä ulos, jossa kaikki tulevat kaverit olivat. Pyysin Gabrielia keräämään lelut koreihin, että lähtisimme ulos -Ja suureksi yllätyksekseni, hän alkoi välittömästi keräämään leluja paikoilleen! Tätä EI tapahdu kotona. Ikinä.

 

Pihalla Gabriel löysi heti kaksi ystävää, jonka kanssa hän laski liukumäkeä, leikki hippaa ja vähän piilostakin. Tämä oli hyvä hetki tarkkailla ulkoilua ja sitä, miten hoitajat ja pikku-ryhmäläiset toimivat ulkona. Ihan pienimmät keinuivat ja muut päiväkodin lapset (myös isojen ryhmä, eli 3-5v) leikkivät pihalla sekaisin ja sulassa sovussa. Vaikuttaa kivalta paikalta, aidosti.

 

Tämä oli ensimmäinen vierailumme ja tutustumiskäyntimme päiväkotiin, joten saimme mukaamme nivaskan ohjeita, mm. päivärytmistä, vaatteiden nimikoinnista, päiväunista ja ruokailusta. Lisäksi toiseen paperiin kirjataan lapsen tottumukset, päivärytmi ennen tarhaa, mahdolliset ruoka-aineallergiat ja vaikkapa vessatavat (vaippa/potta/pöntto) jne.

 

Oikeastaan mitään yllättävää ei selvinnyt. Paitsi, että edellisenä päivänä pitää jo ilmoittaa jos/kun laspi saapuu jo aamupalalle (klo 08), että tiedetään tilata oikea määrä annoksia, joka sinänsä on erittäin järkeenkäypää. Päiväkoti on avoinna 06.30-17.30, joten mitään ongelmia ei pitäisi tulla meidän aikataulujemme kanssa. Varuiksi päiväkodille voi nimetä muita aikuisia, jotka saattavat joskus hakea pojan tarhasta, mutta heistä pitää olla koko nimet ja yhteystiedot annettuna nyt tarhan aloittaessamme ja lisäksi, kertoa henkilökunnalle etukäteen, vaikka että ”Mummi hakee tänään/huomenna pojan poikkeuksellisesti, jo klo 14.”

 

Vaikuttaa todella hyvälle.

Itseäni ei mietitytä tällä hetkellä mikään muu kuin se, miten saan kyyneleet pysymään sisälläni, kun ensimmäisen kerran hänet oikeasti jätämme hoitoon… En nimittäin edelleenkään voi jättää Gabrielia edes mummille yöksi, ilman että kotimatkalla, tai oikeastaan, välittömästi ulko-oven takana alan itkemään. Ja mitään luottamusongelmaa ei ole mummeja tai muitakaan kohtaan, enkä myöskään pelkää hänelle sattuvan mitään. En vain kestä ajatusta, että jätän lapseni toiselle hoitoon. (Jotain omia lapsuuden traumoja?!)

 

Huh.

 

No, tästä se lähtee. Viimeiset viikot kotihoidossa rullaavat as we speak. Täältä tullaan ruuhkavuodet!

 

 

Translation: We visited today our future-day care and everything looked very nice and good. The staff seemed very friendly and motivated and what I liked the most was the general atmosphere that was warm and pieceful among all the children and adults. I’m relieved 😉

Kommentit (7)
  1. Blogistani löytyy sinulle pieni haaste :).

  2. Sniif. Täällä alkaa jo herkistyttää pelkkä ajatus oman pojan (jonka nimi on muuten myös Gabriel ;)) viemisestä tarhaan. No, onneks ei oo vielä sen aika (poika on 9kk), mutta varmasti se tulee eteen  ennemmin tai myöhemmin. Nauttikaahan nyt vielä viimeisistä kotihoitoviikoista! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *