Pitääkö vanhempainvapaalla kehittää itseään? (Ajatuksia lapsellisen työnhausta)

20131011_113111.JPG

 

Koska olen lorvinut vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla jo kaksi ja puoli vuotta, on ajatuksissa väkisinkin: Miksi ihmeessä en tehnyt sitä ja tätä ja tuota samalla, kun olin kotona?!

 

Kuinka paljon pitäisi kotona ollessaan suorittaa kursseja tai avoimen opintopisteitä, että olisi vielä vuosienkin päästä haluttua tavaraa työmarkkinoilla?

 

Miten todistaa tuntemattomalle, että vaikka on ollut kotona vuosia, olisi motivoitunut ja halukas palaamaan työelämään?

 

Onko perheellinen nainen  (tai varsinkaan pienen lapsen äiti) missään tapauksessa rekrytoijan unelma?

 

IMG_20131010_150114.jpg

 

Olemme keskustelleet paljon lähipiirissä tästä ja valitettavan moni tuntuu ajattelevan, että työnhaussa ei pieni lapsi ainakaan auta asiaa. Voiko se todella jarruttaa työnhakua, muuten pätevältä hakijalta?

Itse en ihan vielä ole tehnyt tätä, mutta olen kuullut jopa naisista, jotka eivät mainitse lapsia lainkaan perhesuhteissaan, kirjoittaessaan hakemusta.

Aika surullista, eikö?

 

Pliis, sanokaa, ettei tämä ole totta.

 

 

Kommentit (11)
  1. Olet taas niin samoissa mietteissä kuin minä! Kun toinen vanhempainvapaani viime keväänä päättyi ja olin ollut kotona kaksi vuotta, olin vähän jännittynyt työnhakuasioiden suhteen. Olisin hyvin voinut vielä olla kotonakin niin, että kuopus olisi kasvanut ainakin puolitoista vuotiaaksi. Toisaalta pelkäsin, että kotiäitiyden musta aukko venyy liian pitkäksi. Ja täytyy myöntää, että työhakemuksia laatiessa ja ansioluetteloa päivittäessä oli tarve selitellä katkoa jotenkin. Mutta en selitellyt. Ja sain töitä. 🙂 Toki asia nousi esille haastatteluissa. 

  2. Lapsen, perhetilanteen, iän tai sukupuolen ei tietenkään pitäisi vaikuttaa rekrytoinnissa – merkitystä pitäisi olla vain sillä, onko hakijalla tehtävän kannalta sopiva osaaminen ja muita työn kannalta tärkeitä ominaisuuksia. Silti ns. parhaassa synnytysiässä olevat naiset ovat heikommassa asemassa työmarkkinoilla kuin miehet (esim. joutuvat useammin tyytymään määräaikaisiin työsuhteisiin). Mielestäni kertoo työnantajien lyhytnäköisyydestä, jos sopivat hakijat sivuutetaan rekrytointiprosessissa vain siksi, että he _saattavat_ jäädä joskus perhevapaalle.

    Mutta, perhesuhteet eivät minusta kuulu hakemukseen tai cv:hen, eihän sitä perheen kanssa mennä niitä töitä tekemään ;). Eikö niissä pitäisi mainita työn kannalta merkittävät asiat? Tietysti jos on perhevapaiden takia ”aukkoja” cv:ssä, siitä kannattaa mainita, mutta ei minusta lasten määrä tai varsinkaan siviilisääty kuulu mahdolliselle työnantajalle.

    1. Ei niitä perhesuhteita tosiaan tarvitse erikseen mainita, mutta tuon cv:n aukon vuoksi on varmaankin luontevaa mainita.

      1. Jep, juurikin näin Piipo79! Kiitos, samaa mieltä olen 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *