Syksyn septetti

Hertta haastoi minut tiivistämään tämän syksyn seitsemään, mieleenpainuvimpaan asiaan, joten kelataanpas hieman taaksepäin ja katsotaan, mitä on jäänyt kirkkaimpana mieleen:

1. Adidasheimon päättyminen

Mahtava kesä takana, aivan mielettömän porukan kanssa! Pari sataa kilsaa tuli jolkoteltua adidasheimon tahdissa, joten uusien ihanien tyyppien lisäksi, tästä projektista jäi entistä parempi kunto ja aika mojova juoksukärpäsen purema. Nyt on talvivermeet hankittuna, tavoitteena ensimmäinen talvi lenkkipoluilla. Yleensä olen jättänyt lenkkeilyn lumien myötä, mutta nyt se saa muuttua. Juostessa ajatukset tuulettuvat, paha mieli ja väsymys katoaa, sekä tahdon ajatella, että lauleskellessani yksinäni Helsingin lenkkipoluilla, saatan tuoda jollekin toisellekin hymyn huulille 😉 Pakko muuten vinkata, että haku uuteen adidasheimoon alkaa huhujen mukaan tänään!!

AdidasHeimo_2013_06_10_132_Photo_PasiSalminen_Com.jpg

Kuva: Adidas/ Pasi Salminen

 

2. Tarhapaikan hakeminen

Hakemuksen jättäminen jännitti, mutta nyt koko aihe saa minut ärsyyntymään. Syynä tietenkin se, että huhupuheet pitivät paikkansa: Tarhapaikkaa pitää ruinata, kiristää ja jännittää. Ja kysymykseenne vastaus: Ei, emme ole vieläkään saaneet minkäänlaista päätöstä, koskien Gabrielin tarhapaikasta, alkaen joulukuusta 2013…

3. Työpaikan hakeminen

En ole ikinä ennen ymmärtänyt, kuinka vaikeaa voi työn saaminen olla. Kaikille teille, joilla on työpaikka: -Ja vaikkei olisi mieluinenkaan- älkää missään nimessä vaan irtisanoutuko! Hakemuksia tuli lähetettyä arviolta pariinkymmeneen avoimeen paikkaan, joista kahteen pääsin haastatteluun.

4. Blogi

Vihdoinkin blogi tuntuu omanlaiseltani ja siitä kehtaa kertoa ystäville ja perheenjäsenillekin. Kävijämäärä tuntuu käsittämättömältä, verrattuna jätettyihin kommentteihin, mutta jos 75% on aina vaan palaavia lukijoita, niin ilmeisesti teen jotain kuitenkin oikein. Suurkiitos siis tässä välissä teille kaikille, jotka blogiani luette!

Myös kaupallisten kampanjoiden tekeminen on ollut mieluisaa, enkä ymmärrä lainkaan, miksi sitä nykyisin pidetään huonona asiana, jos sellaiseen suostuu. Itse olen ainakin pystynyt rajaamaan yhteistyöt jo muutenkin blogin teemojen mukaisiksi.

 

20130914_102451 – kopio (2).JPG

 

5. Perhe-elämä

Syksyn aikana perheen ja koko suvun merkitys on korostunut entisestään. Tai oikeastan, on se ollut näin jo vuosia, mutta nyt sen on vasta tajunnut. Nykyisin ei mene viikkoakaan, etteikö tavattaisi perheen voimin edes yhtä sukulaista, tai ettei anoppi soittaisi minulle ”Mitä kuuluu?” -puhelua, vaikka olisimme toissapäivänä siellä juuri käyneet kahvilla. Tiivistettynä: Sekä omat että puolison sukulaiset tuntuvat omilta ja yhtä rakkailta.

6. Kuolema

Valitettavasti, elämä ei aina yllätä positiivisesti. Muutaman päivän päästä joudumme hyvästelemään rakkaan naisen ja tavallaan koko suvun matriarkan. Hautajaiset tulevat olemaan todella vaikeat ja vähiten ei jännitä se, miten 2,5-vuotias kokee kaiken sen.

7. Uudet haasteet

Tämä käsite on niin laaja, etten edes yritä mahduttaa sitä lyhyeen tiivistelmään kovin avaavasti. Sanonpahan vain, että mm. päätös avoimesta ammattikorkeasta liittyy vahvasti tähän. -En malta odottaa!

20130914_174527.JPG

Rakas Helsinkini. Ainakin kaksi pysyy muuttumattomana: perhe ja kaupunki. Eikä haittaa tippaakaan.

 

 

Translation: Seven things that had a huge impact on my fall: adidasheimo, applying day care and a new job, this blog, family, death of my grandmom-in-law and new challenges and opportunities, that I can hopefully share with you all soon. One step is starting at open university of appllied sciences in jan.

Kommentit (7)
  1. Tämäoli tosi kiva postaus♥ Mukavan kesäisiä ja aurinkoisia kuviakin tähän harmauteen 🙂

  2. Eksyin blogiisi tarhagooglailujen vuoksi. En tiedä koska teillä tarhaan meno tulee ajankohtaiseksi, oletettavasti vuodenvaihteen tienoilla tai näinä päivinä?

    Me laitoimme tammikuulle 2014 hakemuksen sisään toukokuussa 2013. Tiedän, ettei sillä ole väliä, koska laittaa hakemuksen, kunhan 4 kk ennen tarvittua aloittamishetkeä. Mutta pitäisikö sillä kuitenkin olla edes pienen pieni merkitys, jos pystyy suunnittelemaan elämäänsä hyvissä ajoin?

    No viime viikon perjantaina, kun tarhapaikan tarpeeseen oli se 1 kk (joka on jokin raja, missä vaiheessa paikasta viimeistään pitää ilmoittaa), tuli puhelu ja voi miten epätoivoiseksi se tekikään. Tarhapaikka tarjottiin meille Punavuoresta, jonne on ilmeisesti avattu jokin megalomaanisen kokoinen päiväkoti. Punavuori on varmasti ihan jees, jos asuu siellä tai olisi edes siellä päin töissä. Mutta kun asuu käpylässä ja on töissä pasilassa,tuo punavuoreen suuntautuva tarhakoukkaus työmatkaan tunnin lisää. En voi edes ymmärtää, miten puolitoistavuotiaan kanssa rattainemme päivinemme pystymme tunkemaan ruuhkajunaan tai -ratikkaan. Että sellaista se on tässä rakkaassa kotikaupungissamme tarhapaikkojen suhteen.

    No me odottelemme epätoivoisina, josko jokin parempi ratkaisu ilmaantuisi ja saisimme lapsen edes yhden kulkuvälineen reitille osuvaan hoitopaikkaan…Eikä tuota punavuoren paikkaa edes virallisesti ole meille vielä kaiketi tarjottu, kun puhelimella vain ensisijaisen hakukohteemme päiväkodinjohtaja siitä meille kertoi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *