Tervetuloa virtuaalikierrokselle kotiimme

Tervetuloa virtuaalikierrokselle kotiimme! Täällä, noin viidenkymmenen neliön kerrostalo kaksiossa, asuu kaksi aikuista ja pian 2-vuotias taapero. Tilaa ei siis ole liikaa, joten sisutus on pidetty vaaleana ja aika simppelinä. Perhe ja sukulaiset ovat meille tärkeitä ja se näkyy myös siinä, että sisutukseen on valittu elementtejä menneiltä vuosilta ja joitakin kalusteita on saatu ”perintönä” sukulaisiltamme.

IMG_6777.JPG

Olohuoneen seinää kiertää kuvajana, jossa on Gabrielin kuvia ensimmäiseltä vuodelta, yksi jokaiselta kuukaudelta.

IMG_6766.JPG

Yksi asuntomme parhaimmista puolista on sen valoisuus. Iso parveke toimii kesäisin lisähuoneena, jossa on mm. leikitty taaperon kanssa sadepäivinä. (Saa raitista ilmaa, mutta ei kastu.)

Tuolit ovat edesmenneen ukkini vanhat, jotka olen aikoinaan verhoillut uudelleen. 

IMG_6768.JPG

Vanhempien rentoutumispaikka iltaisin; muhkea ja iso sohva. Rahi piilottaa sisäänsä Gabrielin pehmoleluja ja muuta ”jemmassa” olevia leluja.

IMG_6782.JPG

IMG_6783.JPG

Kirjahyllyssä on sulassa sovussa keskenään kaikkien meidän kirjat, värikoodattuna toki 😉

IMG_6781.JPG

Olohuoneen matto on yksi harvoja värikkäitä sisustuselementtejä kotonamme. Sillä on myös tunnearvoa äärettömästi (mummiltani), joten se tulee tuskin ikinä väistymään hallitsevasta osastaan, keskellä olohuonettamme.

IMG_6778.JPG

Yksinkertaista ja paikoin jopa liiankin minimalistista sisustusta rikkoo kristallikruunut ja lampetit. Vain eteisestä löytyy kirkkaat halogeenit. Tämä on puolisoni sukulaisilta.

IMG_6774.JPG

IMG_6779.JPG

Seinään kiinnitetyt viinipullotelineet toimivat mainiona lehtihyllynä. Taulu on vanha vaateliikkeen markkinointielementti, edellisestä työstäni. Keittiön verhot toistavat taulusta löytyvää violettia. (Muut verhot ovat valkoisia.)

IMG_6776.JPG

IMG_6775.JPG

Tauluissa ja peileissä on rustiikkia, mahtipontisuutta ja menneen ajan henkeä. Tämä taulu on lahja puolisoni isältä meille.

IMG_6784.JPG

IMG_6785.JPG

Makuuhuone on pyhitetty perheelle ja kaikille tärkeille läheisillemme:

Enkelikokoelma on pääosin kummitädiltäni. Ensimmäisen enkelin sain aikoinaan äidiltäni, kun muutin pois kotoa. ”Suojelusenkeliksi”, hän sanoi.

Kipsinen jalanjälkin on Gabrielin, joka tehtiin puolisolle ensimmäiseksi Isänpäivälahjaksi, vuonna 2011.

IMG_6786.JPG

Makuuhuoneen toinen seinä on täynnä kehyksiä ja tauluja, joissa on kaikissa kullan/pronssin/keltaisen väriset ja näyttävät kehykset. Tuo piirretty tyttö olen minä ja se on muisto ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltani (noin v.1986), jonne pääsin kummitätini ja -setäni kanssa. Kanariansaarille tietenkin!

Taulut ovat edesmenneen ukkini maalaamia ja niitä löytyy kaikilta sukulaisiltamme. Taitava maalari, joka kuoli aivan liian nuorena.

Pikkukuvissa on kummityttömme, ja kädenjäljet ovat vuoden takaa, minun ja pojan.

 

 

Siinäpä se.

Kiitos, kun kävitte! Hei, hei!

 

 

Kommentit (7)
  1. Mukavan kodikasta! Kiinnostaisi tietää matosta enemmän, onko sillä jokin tarina? 🙂

    1. Kiitos kommentistasi!

      Matolla olisi moniakin tarinoita kerrottavana, onhan se mummini kanssa elänyt vuosia 😉 , mutta kerrottakoon, että erityisen rakas se on siksi, että se muistuttaa joka päivä rakkaasta äidinäidistäni, joka asuu valitettavan kaukana meistä.

      Olemme aina olleet läheisiä mummini kanssa ja minua lämmittää ajatus, että juuri oikeanlainen  matto löytyi viime vierailullamme, tarpeettomana, mummin vierashuoneesta. Kun mummi kysyi, että olisiko meillä tarvetta matolle, meinasin pillahtaa itkuun, onnesta. ”Juuri tällaista olemme etsineet!”

      Matto on epäilemättä arvokas myös euroissa, mutta korvaamaton se on tunnearvonsa puolesta.

  2. Ihanan näköistä teillä! Nuo kirjat kirjahyllyssä värikoodeineen on just hyvä, sehän on ihan passeli sisustus elementti, hauskan näköinen 🙂

    1. Kiitos jjonaa.

      Kunniaa kirjojen värikoodauksesta en kuitenkaan voi ottaa itselleni, sillä luin sen aikoinaan tästä blogista:

      http://www.lily.fi/blogit/pelkkaa-valoa/kirjat-varijarjestykseen

      🙂

      1. Jep! No mutta kumminkin, itse ensi kertaa tajusin tuollaisen asian 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *