Tutti(pullo)vieroitus taaperolle

Joo-o, tiedetään, onhan Gabriel jo aika vanha juomaan maitoa tuttipullosta. Huomautuksena kerrottakoon, ettei suinkaan kaikkea juoda tuttipullosta, mutta tavoitteenamme olikin irtautua niistä viimeisistäkin (huonoista) tavoista, jotka käsittävät siis aamu- ja iltamaidot, sekä päikkärien jälkeiset imutukset.- Ja seuraavaana lähtee tutit.

Olin varautunut aiheeseen liittyvään jännitysnäytelmään ja oikeastaan kunnon draamaankin taaperon puolelta, mutta totuudella ei ollut mitään tekemistä noiden sanojen kanssa. Perjantaina päätimme puolison kanssa, että tämän viikonlopun aikana luovumme tuttipulloista kokonaan ja piilotimme ne keittiön pimeimpään (ja sotkuisimpaan) laatikkoon. Joku järkevämpi heittäisi ne pois, mutta me selvästikin epäilimme onnistumistamme ja päätimme vain jemmata ne.

Päiväunien jälkeen olisi vuorossa pullomaito, mutta tällä kertaa se tarjoiltiinkin nokkamukista. Puoliunessa kiemurteleva taapero alkoi itkemään ja huutamaan nähdessään pullon mukin, mutta rauhoittui ja taipui parissa minuutissa. Maito meni kokonaan.

Iltapalalla poika ei edes tuntunut huomaavan eroa. Olimme ihmeissämme. Oliko poika ollut valmis luopumaan tuttipullosta jo aikoja sitten? Me vanhemmat vaan olimme juurtuneet (huonoihin) tapoihin?

Sunnuntaina tajusimme, ettei aiheesta saisi draamaa eikä ongelmia väkisinkään. Olimme onnistuneet.

Ruokailessamme, harjoittelemme oikeasta lasista juomista. Se menee oikein hienosti, kunhan vaan aikuinen pitää lasista kiinni. Muuten lasin sisältö kipataan kerralla kurkkuun päälle.

**

Mitenkäs käy sitten niiden tuttien kanssa? Se onkin varmaan hieman paljon vaikeampaa, mutta parin kuukautta aikaa onnistua. Olemme päättäneet, että kaksivuotisneuvolassa, on tuteista jo luovuttu kokonaan.

Kysyisinkin nyt teiltä: Mikä on paras vinkkisi tuttivieroitukseen?

Tuttikeiju? Järkipuhe? Kiristys tai lahjonta?

Veikkaan, että seuraavien kuukausien aikana, olemme valmiita kokeilemaan ihan mitä tahansa, joten antakaa tulla vaan. Tähän aiheeseen liittyen, ei yksikään keino ole huono, kunhan sillä vaan päästään tavoitteeseen.

Olemme kiitollisia avustanne.

Kommentit (7)
  1. Hei,

    meillä kotona keräillään tutteja, tuttinauhoja ja tuttipulloja ja tehdään niistä reborn-nukeille sopivia 🙂 meille saa lahjoittaa kaikki tarpeettomat. Mailia saa laittaa: lenfuuma@gmail.com

  2. Meillä lykkääntyi Kookoksen tutista vieroittaminen pitkään, kun pelättiin (turhaan), että prosessi olisi pitkä ja hankala. Poika oli jo aikaisemmin jättänyt muuten vaan tutin syönnin pois ja se oli käytössä ainoastaan unilla (no joo ja okei, pitkillä automatkoilla, vanhempien hermojen säästämiseksi).  Unitutti päätettiin jättää pois ennen 2-vuotissyntymäpäivää. Kookosta oltiin valmisteltu tähän jo muutama viikko, kertomalla että kaksivuotiaat eivät käytä enää tuttia, koska silloin ollaan isoja. Parin yön reissulla mummolassa sanottiin, että tutti unohtui kotiin. Kookos meni ihan kiltisti nukkumaan, eikä huutanut tutin perään. Huonoksi onneksi hänelle nousi yöllä kuume ja oli ihan surkeana ja itkuinen. Isi olisi ollut valmis antamaan tutin takaisin, mutta tällä kertaa minä pysyin tiukkana. Ajattelin että ei se kuume tutilla parane, eikä nyt enää kannata luovuttaa. Sitten kotiin palatessa sanottiin, että nythän tuttia ei enää tarvitakaan, kun pärjäsi mummolassakin ilman. Kookos vei tuttinsa puun juurelle oravavauvoille, ja illalla pidettiin ”tuttijuhlat”, joissa syötiin pannaria ja hilloa. 🙂 Kookos muistaa vieläkin minkä puun juurelle tutit vietiin. Pikkusiskojen tutit eivät kiinnostaneet missään vaiheessa, koska ne olivat alusta asti ”liian pieniä” vauvojen tutteja. Nyt Kookosta naurattaa, kun näkee valokuvia, joissa hän syö tuttia ”vauvana”, vaikka ei ole kuin muutaman kuukauden vanhempi. 🙂 Tsemppiä! Toivottavasti teilläkin lapsi on valmiimpi kuin vanhemmat. 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *