Tuttivieroitustoiminnassa

Pohdin tuossa kuukausi sitten sitä, että kuinka tämän (väkisinkin edessä olevan) tuttivieroituksen hoitaisi helpoiten. Saimme älyttömän paljon hyviä vinkkejä (tässä asiassa, ei tosin huonoja vinkkejä olekaan), joten kiitos siitä! Jätimme ensin tutin kokonaan pois päivästä. Sen sai vain nukkumaan mennessään ja sen jälkeen piti pysyä sängyssä. Parissa päivässä, taapero ei enää edes kysellyt päivällä tutin perään. Päiväuniaikaan ja illalla kyllä. Olemme nyt viikon verran olleet ilman päivätuttia (ns. huvitutti), mutta unitutti on sallittu. Tai siis oli, eiliseen saakka!

Eilen lähdin tyttökavereideni kanssa illalliselle ja kun aamulla tottuneesti etsin tuttia pojan sängystä, että saan sen pikaisesti jemmaan, niin puolisoni myhäili tyytyväisenä: ”Ei sitä ole. Gabriel meni kiltisti nukkumaan ilman tuttia, eikä kertaakaan edes kysynyt sitä.”

OuWauJeeMitenHienoa!

Sehän todella on huomattu, että lapsi käyttäytyy eri tavalla, olleessaan eri vanhemman seurassa. Minulta saa kitinät ja kinuamiset helpommin läpi kuin isiltä, joten pelkään, että poika tarttuu oljenkorteensa tässäkin asiassa: ”Äitiii!! Anna tutti! Yhyyyy, äiiiiti!!”

-Mutta, kuten olettekin ehkä jo huomanneet, minä haluan aina varautua pahimpaan vaihtoehtoon. Ja useimmiten, aivan suotta. Isi lähti asioille juuri ennen päiväuniaikaa, joten olemme täällä kahdestaan menossa päiväunille. Ilman tuttia. Yli puoli tuntia poika on jo ravannut makkarista pois, mutta eri tekosyillä. Ei kertaakaan ole pyytänyt tuttia. -Ja minähän en aio sortua. Tutit ovat tästä eteenpäin historiaa.

 

Näillä vinkeillä onnistuimme (ja täältä voit lukea aiemman postauksen ja kaikki siihen tulleet kommentit):

 

suklaasydän:

Kun mun pikkuveli vierotettiin tuteista (oli jo aika iso taapero) se oli kauheeta huutoa ja itkua eika sita kestanyt kuunnella. Tutit oli pakko antaa takaisin, mut kyllastyneena aiti sitten nipsaisi saksilla ne tutin imupaat irti. Veli ei tajunnut mita oli tapahtunut, eli ei huutanut kun sai kuitenkin tuttinsa ihan normaalisti, mutta kun tutit tippui suusta eika niitten imeminen enaa luonnistunutkaan niin jatti ne sitten omin nokkineen rauhaan, ilman valitusta 🙂 muistan kylla sen hammentyneen ilmeen veljen kasvoilla kun tutit vaan tippui suusta, hah hah, mutta helppo kikka :-)”

 

Toteutus: Meillä oli noin kymmenen tuttia, joista vaan kahteen jätettiin imupäät, muista ne leikattiin suklaasydämen ohjeiden mukaisesti irti. Pari päivää tarjottiin pojalle tällaista tuttia, kunnes hän itsekin alkoi kertomaan (esim. isille illalla), kuinka ”tutti on loppu.” Ihmeissään hän pyöritteli niitä käsissään ja ihmetteli, kun ne eivät enää pysyneet suussa, mutta ei kertaakaan ollut surullinen asiasta. Puistossa kerroimme ohjaajille yhdessä, että ”Gabriel on nyt niin iso poika, että tutit ovat loppu! Ihan hassua, ettei tutti pysy enää ison pojan suussa.” Sitä poika naureskeli ja selitti siinä sitten omalla kielellään ohjaajille.

 

Kippuralla:

”meillä 2v1kk ikäisellä on tuttipullo, koska allergiamaitoa pitää vielä saada 3 viimeistä purkki juotettua. se on niin kamalan hajuista että ei mene mukista 😀

tuteista luovuttiin vähitellen, monta viimeistä kuukautta oli käytössä vain yöunilla. yksi ilta tutit olivat oikeasti hukassa, ja tunti etsittiin ja ei löytynyt. pelotti hitusen että miten meidän käy, no V muutti meidän keskelle nukkumaan ja hyvin kävi. tuttikin löytyi seuraavana päivänä, V oli jemmannut sen yläkertaan ja tuli portaita alas tutti kourassa.

sitten tutti vaan nostettiin hyllyyn ja loput roskiin, ja juteltiin jokakerta ohimennessä että tutit on vaan vauvoille.

vähän tuppaa peukku menemään suuhun, ja omassa sängyssä ei ole nukuttu moneen kuukauteen”

 

Toteutus: Ensin jätimme vain unitutin käyttöön ja nyt yritämme luopua siitäkin. (Toinen päivä meneillään, päiväunille ”nukutusta” on takana nyt jo n.80min, mutta tuttia en ole antanut!)

 

Ananas:

Meillä lykkääntyi Kookoksen tutista vieroittaminen pitkään, kun pelättiin (turhaan), että prosessi olisi pitkä ja hankala. Poika oli jo aikaisemmin jättänyt muuten vaan tutin syönnin pois ja se oli käytössä ainoastaan unilla (no joo ja okei, pitkillä automatkoilla, vanhempien hermojen säästämiseksi).  Unitutti päätettiin jättää pois ennen 2-vuotissyntymäpäivää. Kookosta oltiin valmisteltu tähän jo muutama viikko, kertomalla että kaksivuotiaat eivät käytä enää tuttia, koska silloin ollaan isoja. Parin yön reissulla mummolassa sanottiin, että tutti unohtui kotiin. Kookos meni ihan kiltisti nukkumaan, eikä huutanut tutin perään. Huonoksi onneksi hänelle nousi yöllä kuume ja oli ihan surkeana ja itkuinen. Isi olisi ollut valmis antamaan tutin takaisin, mutta tällä kertaa minä pysyin tiukkana. Ajattelin että ei se kuume tutilla parane, eikä nyt enää kannata luovuttaa. Sitten kotiin palatessa sanottiin, että nythän tuttia ei enää tarvitakaan, kun pärjäsi mummolassakin ilman. Kookos vei tuttinsa puun juurelle oravavauvoille, ja illalla pidettiin ”tuttijuhlat”, joissa syötiin pannaria ja hilloa. 🙂 Kookos muistaa vieläkin minkä puun juurelle tutit vietiin. Pikkusiskojen tutit eivät kiinnostaneet missään vaiheessa, koska ne olivat alusta asti ”liian pieniä” vauvojen tutteja. Nyt Kookosta naurattaa, kun näkee valokuvia, joissa hän syö tuttia ”vauvana”, vaikka ei ole kuin muutaman kuukauden vanhempi. 🙂 Tsemppiä! Toivottavasti teilläkin lapsi on valmiimpi kuin vanhemmat. ;)”

 

Toteutus: Tätä mantraa ollaan hoettu jo viikon verran: ”Isot pojat eivät syö tutteja, vaan ne on pelkästään vauvoille.” Kaupassa ja leikkipuistossa ihmetellään ja osoitellaan kovaan ääneen jokaista tuttia, mutta kertaakaan poika ei ole sellaista pyytänyt itselleen tai edes kitissyt.

 

Toivottavasti näistä vinkeistä on muillekin hyötyä!

 

***

Edit: Tätä juttua on nyt kirjoitettu kaksi tuntia, eikä poika nuku edelleenkään. Tuttia en ole kuitenkaan antanut, koska tätä taistelua minä en aio hävitä 😉

***

Edit 2: Meneillään viides päivä ilman tuttia ja yhtä monta päiväunetonta päivää on takana. Kiukku ei kuitenkaan enää johdu tutista, vaan väsymyksestä. Gabriel ei reagoinut 4kk serkkunsa tuttiin millään tavalla, eikä siitä päätellen kaipaa sitä mitenkään.

Vinkkejä, millä ne päiväunet saisi takaisin??

Kommentit (16)
  1. Paul Moritz
    7.3.2017, 18:24

    Hyvä herra / rouva,

    Olen Paul Moritz hyvämaineinen, laillinen ja akkreditoitu rahaa lainanantajalle. Minä lainata rahaa yksittäisille ja yhteistyötä elinten tarvitsevat taloudellista apua. Onko sinulla huono luotto tai olet tarvitsevat rahaa maksaa laskuja? Tarvitsetko lainaa tai rahoitusta jostain syystä haluan käyttää tätä keskipitkän ilmoittaa, että minä maksan luotettavia saajan apua mielelläni tarjota sinulle lainaa alhaisella korolla. Tarjotun palvelun ovat:
    jälleenrahoittaa
    keksijä lainat
    Auto laina
    velkajärjestelyihin
    yrityslainojen
    Henkilökohtaiset lainat
    Ystävällisesti kirjoittaa takaisin, jos olet kiinnostunut, joihin vaste te postitetaan lainahakemuksen täytettäväksi. (Ei sosiaaliturvaa eikä luotto tarkistaa, 100% taattu) Odotan, että saan palvella teitä. voit ottaa yhteyttä sähköpostitse: paulhelpfund@yahoo.com

    Kiitos kun Odotan, että saan olla palvelujen sinulle …
    Paul Moritz
    E-mail: paulhelpfund@yahoo.com

  2. No niin. Nyt on kymmenes tutiton päivä ja elämä alkaa normalisoitumaan. Toki päikkärit ei edelleenkään toimi, mutta syytän siitä osittain myös vihtelevaa kesälomarytmiä ja -ympäristöä. Tänään vuorossa taas niin normipuistopäivä kuin vain voi, jos poika saisi unen päästä kiinni.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *