Uniräyhäämistä

Gabriel (13kk) on alkanut kiukuttelemaan nukkumaan mennessään. Ihan sama, onko kyseessä päikkärit vai yöunet, jokin häntä ketuttaa jo toista viikkoa. Yölläkin on heräilty vähän tuttia ja/tai vettä itkemään.

Kiinnitin ongelmaan huomiota viime viikolla, jolloin uniräyhäämistä oli kestänyt noin viikon verran. Ajattelimme, että kyseessä on tulevat kulmahampaat, jotka hammaslääkäri bongasi puhjenneen kärkien verran, mutta mistäs sen voi tietää? Hampaiden lisäksi, Gabrielilla on kova nuha. Kun kiukku jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, niin sanomattakin selvää, että räkä vaan valuu ja valuu ja valuu.

Sitten on tietenkin se eroahdistus. Sekin saattaa ilmetä juuri nukkumaan mennessä, koska taapero joutuu jäämään yksin huoneeseen ja sänkyynsä. Yritimme helpottaa tätä, jäämällä siihen viereen, meidän sänkyymme makoilemaan, mutta ei auttanut kuin ensimmäiset päivät.

No entäs sitten korvatulehdus, joku muu kipu, temperamentti tai vaan huono päivä? Mistä sen voi tietää?

Toiset päiväunet on jäänyt jo pois, joten olemme siirtyneet päivärytmissämme niin, että 12 aikaan Gabriel nukahtaa (lounaan jälkeen) ja nukkuu tyytyväisenä, useimmiten yli kaksi tuntia, sitten välipala ja taas ulkoilemaan.

Tänään hän oli aamusta lähtien selvästi vähän kiukkuinen ja siksi lähdimmekin kauppaan ja puistoon jo aamusta. Tuolloin hän oli oma energinen ja iloinen oma itsensä. Tulimme sisään, söimme lounaan ja kaikki merkit kertoivat hänen olevan tooodella väsynyt, joten aloimme normaalisti valmistelemaan unille siirtymistä. Siinä vaiheessa, kun laitoin hänet sänkyynsä, hän oli tyytyväinen ja varmasti nukahtikin, koska huuto alkoi vasta noin vartin päästä. Seuraavan tunnin ravasin hänen luonaan: vein tutin, annoin maitoa, vaihdoin vaipan, niistin nenän, annoin lääkettä, valittiin uusi unilelu, laulettiin unilaulua ja haettiin pakastimesta taas uusi tutti. Huutoa jatkui on/off-moodilla yhteensä yli 1,5h. Lopuksi Gabriel itki niin sydäntäsärkevästi ja alkoi menemään ihan hysteeriseksi, joten oli pakko luovuttaa. Tulimme olohuoneeseen ja otin hänet kainalooni ja aloimme katsomaan Gossip Girliä. Alle viidessä minuutissa, poika oli täydessä unessa. Siis mitäh?

Vaikea sanoa, onko sama ongelma kiukuttanut ja estänyt nukkumattia saapumasta koko tämän ajan, mutta yksi asia on varmaa:

Gabriel on nukahtanut syliin ihan muutamia kertoja ja silloin hän on aina ollut kipeä. Pitänee siis varata huomiseksi Mehiläinen. 

Voi räkä!

Kommentit (6)
  1. No sitähän se taitaa olla. Ollaan totuttu vaan liian helppoon 😉

    Viime yö meni hienosti: kömpi tyytyväisenä nukkumaan, eikä inahtanutkaan sieltä enää. Tänään aamulla on kovin väsyneen oloinen, joten laitoin hänet kirjan kanssa sänkyyn: nukahti samantien. Ehkä mä nyt itse teen karhunpalveluksen, että annan sen tänään nukkua nää aamupäikkäritkin (sekoitan siis häntä?) , mutta kun olen itse menossa iltapäivästä töihin, enkä haluaisi mummon kokevan niitä raivareita…

    Lääkkeitä ei tarvittu, joten tarkkailemme tilannetta taas tämän päivän. 

  2. Se piti vielä sanoa, että moni minulle sanonut että Wei se ole epänormaalia jos lapsi kiukuttelee ja raivoaa” ei varmasti ole, mutta on tottunut itse niin hyvän päälle kun neiti ei varsin kova huutaja koskaan ole ollut, ei itkenyt edes synnyttyään, eikä ollut siis mitään syytä (keuhkot tukossa tai muuta) oli vaan niin tyytyväinen jo silloin 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *