Ladataan...

 

Kesäaikaan Vuosaaresta pääsee venekyydillä Söderskarin majakalle, joka sijaitsee Porvoon ulkosaaristossa. Majakka on rakennettu 1860-luvulla, ja tarina kertoo, että Tove Jansson käytti sitä esikuvanaan kirjoittaessaan Muumipappa ja meri -kirjan majakkasaarta. Kieltämättä majakalla on hyvin tovejanssonmainen tunnelma.

Olin jo pitkään haaveillut vierailusta Söderskarilla, ja pääsin viimein toteuttamaan toiveeni. Aamulla merellä vallitsi sankka sumu, ja näkyvyys oli muutaman metrin luokkaa. Majakan näki vasta aivan läheltä, kun sen harmaa siluetti alkoi piirtyyä horisonttiin. Vähitellen sumu alkoi hälvetä, mutta ensinäkymä jätti mieleen satumaisen tunnelman.

 

 

Söderskar sijaitsee karuilla kallioluodoilla. Jossain lähimain sijaitsee pieni kallioinen luoto Haru, jolla on Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän pitkäaikainen kesäpaikka. Ennen Harun hankkimista Janssonin perheellä oli ollut kesäpaikka Bredskärillä, mutta sen kesäasutuksen lisääntyessä Jansson tahtoi rauhallisemman paikan itselleen.

Tove Jansson on vieraillut monesti Söderskarilla, ja majakkaluodon yhteydestä taiteilijaan on yritetty saada markkinointivalttia, jolla muun muassa japanilaisia Muumi-turisteja houkuteltaisiin Porvoon saaristoon. Tähän saakka matkailun lisääntymistä on hillinnyt luotojen asema luonnonsuojelualueena. Kesäisin lintujen pesimäaikaan turisteja saa tuoda alueelle vain ympäristöministeriön poikkeusluvalla.

 

 

Söderskarin majakan toiminta lakkasi 1960-luvulla, mutta vuosikymmenten ajan sen toimintaa pyöritti majakkahenkilökunta. Olen monesti unelmoinut majakanvartijan työstä ja sen aavasta yksinäisyydestä. Söderskarilla kuitenkin opin, ettei työ oikeastaan ollut kovin yksinäistä. Majakanvartijoita oli useita, jotta he pystyivät tekemään yötöitä vuorotellen, ja vartijat toivat yleensä perheensä mukanaan.

Talvisin Söderskar on ollut omanlaisena ympäristö. Jäätilanteen vuoksi luodoilta ei välttämättä päässyt liikkumaan viikkoihin. Joskus taas luisteltiin Helsinkiin saakka hakemaan tarvikkeita. Majakan seinillä olevien esittelyteksien mukaan ihmiset kuitenkin viihtyivät kaukaisilla luodoilla, ja Söderskarille syntyi kokonaan oma yhteisönsä.

 

 

Ladataan...

 

Kirjoitan vielä kerran Kuubasta ja sen jälkeen koittaa paluu arkeen. Muutaman päivän päästä kesälomani loppuu, ja minulla alkavat taas työt ja arjen kiireet. Eletään tässä silti vielä hetki kuin viimeistä kesäpäivää!

Viimeinen stoppi Kuuban lomalla oli Varadero, joka tunnetaan lähinnä upeasta rannastaan. Kymmenen kilometrin hiekkaranta on kansallisaarre, ja sen edessä Karibianmeri kimmeltelee turkoosina kuin matkailumainoksissa. En koskaan olisi uskonut, että mainoskuvien turkoosi vastaa todellisuutta, mutta pakkohan se on uskoa kun omin silmin näkee.

 

 

Varadero on Kuuban turistikohteiden ykkönen, ja rantaa reunustavat tasaisena ketjuna jättimäiset hotellit, joista suurin osa on all inclusive -resortteja. Päädyimme itsekin sellaiseen. Hotellin vastaanotossa toivoteltiin tervetulleeksi ja kiinnitettiin käsiin rannekkeet, joilla saa hotellista niin paljon ruokaa ja juomaa kuin itseensä jaksaa ahtaa.

Varaderossa sain jälleen muistutuksen siitä, että jaksan maata rantatuolissa noin vartin verran mutta sen jälkeen kaipaan jotain toimintaa. Jotenkin aina unohdan tämän ja haaveilen talvisin auringossa löhöilystä. Varadero osoittautui minulle vähän kehnoksi lomakohteeksi, koska en ehkä lopulta osannut arvostaa sen parhaita puolia: auringonottoa ja loputonta löhöilyä.

 

 

Resort-elämä on vähän kuin jättimäinen risteilylaiva, joka on parkkeerattu rannalle. Iltaisin mennään buffetiin syömään ja juomaan. Sen jälkeen valutaan katsomaan night show'ta, johon kuuluu taikureita, tanssijoita ja musiikkia. Lopuksi voi vielä hakea drinkkejä baarista ja mennä diskoon, jos sellainen kiinnostaa. Vaihtoehtoisesti voi mennä sammumaan hyttiin, ei kun siis, huoneeseen.

Heinäkuussa resort-elämä oli tosin vähän hiljaisen puoleista, koska hotellien varausaste oli jotain neljänkymmenen prosentin tietämillä. Sen takia luultavasti itse saimme melko edullisen hotellitarjouksen, ja rannoilla ja uima-altailla oli hyvin tilaa. Homma räjähtää käsiin joulun tienoilla, kun eletään paikan kiireisintä turistisesonkia.

 

Ladataan...

 

Ernest Hemigway asui yli kaksikymmentä vuotta maaseudulla Havannan lähellä. Koska kaupunki on laajentunut, aluetta pidetään nykyään Havannan lähiönä. Taloon, jonka Hemingwayn vaimo lahjoitti Kuuban valtiolle kirjailijan itsemurhan jälkeen, pääsee nykyään tutustumaan. Keskustasta voi ottaa bussin tai taksin ja sitten vaan turputellaan menemään puolisen tuntia kohti lähiötä.

Ernest Hemingway osti talon vuonna 1939, kun hänen silloinen vaimonsa kyllästyi asumaan hotellihuoneessa. Vaimo ehti sittemmin vaihtua muutamaankin otteeseen, mutta Hemingway piti talon. Hän piti sitä tukikohtanaan kirjoittamiselle, ryyppäämiselle ja kalastusreissuille. Vasta vähän ennen kuolemaansa Hemingway lähti Yhdysvaltoihin saamaan hoitoa vakavaan masennukseensa.

 

 

Hemingwayn talo on melkoisen hulppea. Hän on ollut varakas kirjailija, mikä herättää nykyään ajatuksena lähinnä epäuskoista hilpeyttä. Kuulemma hän maksoi talon suurelta osin Kenelle kellot soivat -kirjan ennakoilla. Voi niitä vanhoja hyviä aikoja, kun kun kirjat vielä myivät ja mahdollistivat kirjailijoille joskus mukavankin elämäntavan (jos siis elinaikanaan sattui menestymään oikein kunnolla).

Tiluksiin kuuluu iso päärakennus, vierastalo, uima-allas, torni ja entinen tenniskenttä, jonka paikalla säilytetään nykyään kirjailijalle kuulunutta Pilar-venettä. Uima-altaalla aikaansa ovat viettäneet Hollywood-näyttelijättäret, joita Hemingway isännöi luonaan. Torniin hän taas eristäytyi silloin kun tahtoi keskittyä kirjoittamiseen. Melkoisen hyvä systeemi!

 

 

Talo on pyritty pitämään siinä asussa, jossa se oli Hemingwayn siellä asuessa. Sisälle pääsee kurkkimaan ovista ja ikkunoista, mutta sen pidemmälle ei pääse, koska syystä pelätään, että Hemingwaylle kuulunutta omaisuutta katoaisi vierailijoiden mukana. Museoihmiset ovat silti kauhuissaan siitä, että Hemingwayn papereita pidetään kuumankosteissa tiloissa, ja pelkäävät niiden tuhoutumista.

Kun Yhdysvallat vuonna 2015 hieman raotti kauppasaartoaan, Hemingwayn talosta huolestunut säätiö neuvotteli Kuuban valtion kanssa sopimuksen, että he saavat tuoda suoraan Yhdysvalloista Kuubaan tarvikkeita, joilla Hemingwayn omaisuutta pyritään suojelemaan. Projektin puitteissa Hemingwayn papereita on alettu nopeaan tahtiin digitoimaan tuleville sukupolville.

 

Pages