Ladataan...

 

On pitkä, kuuma kesä. Nuori Riccardo maleksii kavereidensa kanssa 1950-luvun Mirafloresissa Perussa. Mambovillitys on vallannut kaupungin, ja sosiaalisia piirejä järkyttää kahden teinitytön saapuminen kaupunkiin. Chileläiset siskokset liikuttavat tanssiessaan lanteita tavalla, joka saa tanssiparin sekoamaan askeleissaan. Riccardo rakastuu päätä pahkaa toiseen siskoista, Lilyyn, ja liehittelee häntä koko kesän. Kun Lily on viimein jo suostumassa Riccardon tyttöystäväksi, hän katoaa maisemista. Käy ilmi, ettei chileläiseksi itsensä esitellyt Lily ole koskaan edes käynyt Chilessä.

Vuosia myöhemmin Riccardo on muuttanut Pariisiin, missä asumisesta hän oli haaveillut koko ikänsä. Hän elättää itsensä tulkkina ja viettää aikaa maamiehensä kanssa, joka on Perun kommunistisen liikkeen aktivisti ja järjestelee tovereidensa koulutusreissuja Kuubaan. Näissä kuvioissa Riccardo kohtaa uudelleen tytön, johon hän oli teininä Mirafloresissa rakastunut. Mutta tällä kertaa tyttö käyttää eri nimeä ja on muutenkin kovasti muuttunut. Nuoret viettävät kiihkeitä viikkoja Pariisissa, kunnes tyttö jälleen katoaa.

Sama kaava tulee toistumaan Riccardon elämässä lukuisia kertoja: Aina nainen ilmaantuu eri nimisenä, Riccardo ei voi vastustaa häntä ja sitten nainen katoaa. Vaikka Riccardo monesti vannoo, että nyt kissa-hiiri-leikki saa luvan päättyä, hän kuitenkin aina lankeaa naisen pauloihin.

Tunsin häntä kohtaan suunnatonta hellyyttä. Olin varma, että tulisin onnekseni tai onnettomuudekseni rakastamaan häntä ikuisesti. Vereni kuumeni kun näin hänet tai kuulin hänen hengityksensä.

Kummatkin romaanin päähenkilöt ovat suloisen epäuskottavia. On vaikea kuvitella, että joku todella rakastaisi vuosikymmenestä toiseen ihmistä, joka jatkuvasti tekee katomistemppuja. Lilyn toimintakaan ei vaikuta sen järkevämmältä. Tästä huolimatta henkilöt olivat hurmaavia, ja pidin heistä juuri sellaisina epäuskottavina tolloina, joita he olivat. Ei tässä mihinkään realismiin olekaan pyritty, vaan ajoittain tapahtuvat lähentelevät ihmeellisyydessään maagisen realismin rajaa.

Nautin suunnattomasti siitä, kuinka Mario Vargas Llosa sitoo yksinkertaisen ja ehkä hiukan naiivinkin tarinansa yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Tarinan taustalla saadaan seurata niin Perun poliittisia tapahtumia, hippiliikkeen syntyä ja tuhoa kuin Ranskan maahanmuuttopolitiikkaakin. Näistä tuli minulle oikeastaan pääsyy seurata tarinaa. Vargas Llosa luo tilanteen, jossa Riccardo on yksin tietyssä yhteiskunnallisessa maisemassa. Sen jälkeen alkaakin lukiessa odotella, koska tuhma tyttö ilmaantuu paikalle ja miten suhde tulee tällä kertaa kariutumaan. Rakkauden vaiheet antavat rytmin yhteiskunnallisille muutoksille.

Tuhma tyttö on viihdyttävä mutta älykäs kirja, jota lukee ahmimalla. En ollut aiemmin tutustunut perulaisen nobelistin tuotantoon, mutta tämä oli varmasti mukavan helppo aloitus. Kävin kirjastosta jo hakemasta seuraavankin Vargas Llosani.

 

Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö (Travesuras de la niña mala)

Suomennos Sulamit Hirvas

Otava 2011

420 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2016, 47. eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Ladataan...

 

Tämä päivä menee pitkäli pakkaillessa ja pyykkiä pestessä, sillä huomenna lähdemme Pariisiin. Vietämme pääsiäisen Montmartren kupeessa. Mies on ensimmäistä kertaa käymässä kaupungissa, joten jotain nähtävyyksiä käydään varmasti katselemassa. Itseäni sen sijaan kiinnostaa lähinnä hyvä ruoka, kahvilat ja kirjakaupat.

Vaikka loma on tietenkin aina iloinen asia, tuntuu hassulta jättää kaikki työprojektini viikoksi pöydälle makaamaan niin, etten itse pysty niitä tällä välin edistämään. Koskaan ei kuitenkaan tule täydellistä saumaa pitää lomaa, joten joskus on yksinkertaisesti vain varattava reissu ja lähdettävä. Muuten käyttämättömät lomapäivät jäävät loputtomiin roikkumaan.

Olen taas jättänyt kaikki tarkat lomasuunnitelmat tekemättä, koska olen matkailijana melko rämäpäinen ja pidän eksymisiä lähinnä seikkailuina. Tähän verrattuna olen silti käyttänyt liikuttavan paljon aikaa lomalukemistoni valitsemiseen. Matkaan olen valinnut parin matkaoppaan lisäksi kolme romaania:

1. Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa on George Orwellin esikoisromaani, joka on osin omaelämänkerrallinen. Orwell lähti nuorena lehtimiehenä 1920- ja 1930-lukujen taitteessa Pariisiin ihmettelemään kaupungin boheemia elämäntapaa ja elätti itsensä muun muassa ravintoloiden tiskaajana.

2. Mario Vargas Llosan Tuhmassa tytössä päähenkilö kohtaa Perussa naisen, johon hän rakastuu päättömästi mutta joka katoaa pian jälkiä jättämättä. Myöhemmin hän kohtaa naisen eri nimisenä uudestaan Pariisissa ja hullaahtuu jälleen. Olen ymmärtänyt, että romaani on melko viihteellinen rakkausromaani, joten se sopii siis lomalle kuin nyrkki silmään.

3. Tulin ostaneeksi Patrick Modianon Kehäbulevardit Akateemisen Kirjakaupan alennusmyynnistä. Mietin jo silloin, että luen tämän sitten jossain Pariisin kahvilassa istuskellen. Se on lienee hyvä miljöö tutustua tähän ranskalaiseen suuruuteen, josta juuri kukaan ei Suomessa tiennyt mitään, ennen kuin hänelle toissa vuonna myönnettiin kirjallisuuden Nobel.

Saatan olla hieman optimistinen sen suhteen, kuinka paljon ehdin matkalla lukemaan, mutta ainakin lentokoneessa on hyvin aikaa kirjoille. Lentokonekirjat ovat kuitenkin vähän oma genrensä, koska mihinkään kovin vakavaan keskittyminen ei yleensä yläilmoissa riitä. Yksi kaikkien aikojen paras lentokonekirja oli minulle aikoinaan E. L. Jamesin Fifty Shades of Grey: Sidottu, josta tietenkin noin muuten voidaan olla montaa mieltä. Rooman lento meni sen kanssa silti oikein mukavasti.

Kaikki Pariisi-vinkit otetaan kiitollisena vastaan!