Ladataan...

 

Luin Brexit-järkytykseni keskellä Harper Leen romaania Kaikki taivaan linnut. Lee teki 1960-luvulla läpimurron Kuin surmaisi satakieli -romaanilla, ja häneltä odotettiin vuosikymmeniä turhaan toista romaania, kunnes pankkiholvista löytyi unohtunut käsikirjoitus. Kaikki taivaan linnut, joka on tiettävästi kirjoitettu jo ennen Kuin surmaisi satakieltä, julkaistiin viime vuonna kohun saattelemana. Kirjat jäävät todennäköisesti tähän, sillä Harper Lee kuoli tämän vuoden helmikuussa 89-vuotiaana.

Kaikki taivaan linnut ja Kuin surmaisi satakielen sijoittuvat samaan Maybcombin kaupunkiin Alabamassa. Niin ikään kummakin keskiössä on Jean Louis, joka jälkimmäisessä kirjassa palaa New Yorkista Maycombiin, sillä hänen iäkäs isänsä Atticus on alkanut sairastella. Maailma on kuitenkin muuttunut tai ehkä muutoksen kourissa on ollut lähinnä Jean Louis: Etelävaltion elämänmeno ja siihen limittyvä rotuerottelu tuntuvat vieraannuttavilta, eikä hän pysty hyväksymään niitä.

Kaikki taivaan linnut on ennen kaikkea kasvutarina vanhemman uhmaamisesta ja itsenäistymisestä. Jean Louis, joka on aina ihaillut isänsä oikeamielisyyttä, näkee Atticusin rasistisen kansalaisneuvoston kokouksessa. Tapahtuma järkyttää hänen kuvaansa isästään, eikä ristiriita anna Jean Louisille rauhaa. Se piinaa ja painaa. Kirja kulminoituu isän ja tyttären väliseen yhteenottoon, jossa tytär nousee vastustamaan isänsä ajattelutapaa.

 

 

Kirjassa minua puhuttelivat Jean Louisin sedän sanat. Setä sanoo, että Jean Louisin sisällä oleva ristiriita on sama, jota etelävaltiot käyvät läpi. New Yorkissa asuneen on vaikea hyväksyä ajattelutapaa, joka tuntuu hänestä väärältä. Hän kuitenkin kehottaa Jean Louisia kohtaamaan etelävaltioiden ajattelutavan ja kuuntelemaan ihmisiä, joihin se on iskostunut. Kirjan tapahtuma-aikaan suuri huoli oli korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan rotuerottelu oli kouluissa kiellettyä. Etelän valkoiset pelkäsivät, että heidän lapsensa lähtevät päätöksen myötä mustaihoisten matkaan.

Lukiessani mieleni oli voimakkaasti virittynyt Brexit-todellisuuteen, ja tulkitsin kirjaa yleismaailmallisena kuvauksena kahden eri maailman kohtaamisesta. Euroooppa on hyvin jakautunut. On paljon kaupunkilaisia, koulutettuja nuoria, jotka tukevat esimerkiksi Euroopan unionia. Sitten on paljon maalaisia, kouluttamattomia vanhoja, jotka ovat pettyneitä tai pelkäävät kansainvälistymistä ja maahanmuuttoa. Olisi helppoa olla vihainen tai vähättelevä, mutta oikeampi tapa olisi kuunnella ja yrittää ymmärtää ero-leiriä ja heidän motiivejaan. Näin maailma voisi vähitellen muuttua paremmaksi.

Kirjaa on luettu paljon vertaillen sitä Kuin surmaisi satakieleen. Sekä Jean Louis että Atticus näyttäytyvät kahdessa kirjassa eri valossa, ja heistä tulee erilaisia puolia esiin. En itse ole lukenut Kuin surmaisi satakieltä, joten tavallaan olin vapaa vertailun taakasta ja luin Kaikki taivaan linnut -kirjaa itsenäisenä teoksena. Vaikka nautin romaanin kerronnasta ja kiinnostavista teemoista, se jää itsenäisenä kirjana kuitenkin lopulta hieman vaisuksi. Ilman taustaansa klassikon varjossa, se tuskin olisi ollut yhtä suuri kirjallinen tapaus kuin mitä se oli.

 

Harper Lee: Kaikki taivaan linnut (Go Set a Watchman)

Suomennos Kristiina Drews

Gummerus 2015

286 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2016, 33. kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja

Ladataan...

 

Viime kesänä luin ehkä yhden dekkarin ja puolet Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Olin hyvin iloinen siitä, että sain edes sen verran luettua. Aina kun lukemisen makuun pääsee, se palkitsee itsensä. Lukeminen on nautinnollista ja minulle ehkä paras keino rentoutua (jos punaviiniä ja peiton alla pötköttelyä ei lasketa).

Tänä kesänä olen ajatellut kuitenkin lukea enemmän kuin viime vuonna. Olen todennäköisesti täysin yliarvoinut lukukykyni, ja luen ehkä puolet siitä, mitä olen suunnitellut. Ainahan on silti mukava tehdä suunnitelmia ja kahmia kirjastosta luettavaa. Parempi överit kuin vajarit!

 

 

Aasialaiset

Kesällä aion lukea mahdollisimman monta aasialaista kirjaa, koska jos jonkun maanosan kirjallisuudessa tapahtuu jotain mielenkiintoista, niin Aasian.

Kiinalaisen nobelisti Mo Yanin Seitsemän elämääni -tiiliskivessä olen jo puolessavälissä, ja se on todella hieno. Muidenkin lukulistalla on ehkä tämän vuoden Booker-palkittu Han Kangin The Vegetarian ja tämän vuoden Pulitzer-palkittu Viet Thanh Nguyenin The Sympathizer, jonka palkitsemisesta olen jo kirjoittanutkin. Odotan kumpaakin mielenkiinnolla.

Olen menettänyt sydämeni yhdysvaltalais-kiinalaisen Yiyun Li'n kirjoille ja lukenut kaiken häneltä suomennetun. Aion lievittää vierotusoireitani A Thousand Years of Good Prayers -novellikokoelmalla, jonka jälkeen joudunkin sitten odottamaan häneltä jotain kokonaan uutta. Jos Yiyun Li on vielä tuntematon kirjailija, niin suosittelen koko sydämestäni!

 

 

Klassikot (ja ihan vaan pari nykykirjaa)

Olen lukenut viime aikoina ehkä liikaakin kotimaisia uutuuksia. On aika tarttua kotimaisiin klassikoihin: Hannu Salaman Juhannustanssit ja Timo K. Mukan Maa on sytinen laulu ovat minulta vielä lukematta. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön, sillä listallani on myös Siri Kolun uutuus Kesän jälkeen kaikki on toisin. Se on nuortenkirja transsukupuolisuudesta ja sellaisena varamasti uniikki.

Käännettyjä klassikoitakin mahtuu listalleni. Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on odottanut lukuvuoroaan jo pitkään, ja Harper Leen muutama vuosi sitten kirjamaailmaa kohahduttanut Kaikki taivaan linnut vaikuttaa erinomaiselta kesäkirjalta. Olen täällä hehkuttanut myös jo monesti Toni Morrisonia, ja hänen tuotantoaan tahdon ehdottomasti lukea lisää.

Jennifer Eganin Sydäntorni ei ehkä ainakaan vielä ole saavuttanut klassikon asemaa, mutta se on seuraava lukupiirini kirja ja odotan sen lukemista innolla. Siinä päähenkilö on ostanut jostain Itä-Euroopasta ikiaikaisen linnan, jota aletaan kunnostaa. Olen jokseenkin rakastunut kaikenlaiseen kauhuromantiikkaan, joten Sydäntorni voi kolahdella kunnolla. 

 

 

Tietokirjat

Tietokirjarintamalla vuoroaan odottaa tämän vuoden tietokirjallisuuden Pulitzer-voittaja Joby Warrickin Black Flags, joka kertoo ISIS-järjestön noususta. ISIS tuli ainakin minulle niin puskista, että tahdon tietää, mistä järjestö on oikein tullut ja mikä heidän agendansa oikeasti on. Joby Warrick ei voittanut Pulitzeria ensimmäistä kertaa, joten en lainkaan epäile kirjan laatua.

Svante Pääbön Neandertalilainen päätyi lukulistalleni sen jälkeen, kun osallistuin koulutukseen narrative non-fiction -genrestä. Sille ei ole vakiintunutta suomennosta, mutta kerronnallisesta tietokirjallisuudesta on kyse. Neandertalilainen on jännityskertomuksen muotoon rakennettu tarina siitä, kuinka ruotsalainen tutkimusryhmä onnistui ensimmäistä kertaa selvittämään neandertalinihmisen koko perimän.

 

Oletteko lukeneet jotain listalta löytyvää tai mitä aiotte ottaa mukaan riippukeinuun? Oma riippukeinuni varmaan rämähtää kirjojen painosta, mutta kelpaahan sitä nurtsillakin sitten köllötellä.