Ladataan...

Kävelyviikko, savoilla ja ilman, muutamilla juoksuaskelilla ja ilman :). Tällä viikolla työ tai oikeammin elämä on tuntunut haittaavan harrastusta. Lasten kuskaaminen harrastuksiin, miehen muutaman päivän työreissu, siinäpä taas tämän viikon speksit ja sillä on menty mihin on revetty. Yllättäen tällä viikolla sauvakävelyn lomassa päähäni pälkähti myös idea juosta Cooperin testi sunnuntaina, joten samalla ajattelin laittaa Juoksuhaaste 2018:n pakettiin. Pienellä twistillä sain siis tällä viikolla koko haasteen suoritettua.  

Maanantaina menin suoraan töiden jälkeen salille (ja olin tietysti unohtanut sykevyön kotiin). Uuteen peruskuntokauden viikko-ohjelmaan kuuluu kaksi salipäivää ja toinen niistä toteutuu näin maanantaisin suoraan töiden jälkeen (1:05:04). Tällä viikolla noista salikerroista jäi toinen heti kuitenkin toteutumatta miehen työmatkan vuoksi.

Tiistai oli todella kiireinen päivä eikä aikaa treenaamiseen kertakaikkisesti ollut. Keskiviikkona eräs ihana juoksuystävä, joka opiskelee hierojaksi, tuli hieromaan hierontapöytänsä kanssa meille kotiin. Sain kahden tunnin perusteellisen ja aivan loistavan jalkahieronnan oman kodin "rauhassa"... Myös lapset saivat ’kokovartalohieronnan’ ammattilaisen käsittelyssä, voi sitä riemun määrää :D.

Torstaina kävin poluilla nauttimassa ihanasta kirpeästä syksyisestä illasta kävelyjuoksulla (1:13:11, 8.09 km, avg 126 bpm). Tässä tämä pieni twist Juoksuhaasteen keräilyyn - mukana ei ollut ketään kenen kanssa jutella tunnin reissulla, mutta sykkeet oli kyllä sitä luokkaa, että olisin pystynyt puhumaan puuskuttamatta. Toisaalta, sykkeet nousee heti juostessa sen verran korkealle, että puhuminen puuskuttamatta taitaa olla juostessa täysi mahdottomuus, joten tällä kuntotasolla mennään sitten kävelyjuoksuyhdistelmällä (*15). 

Perjantaina oli vuorossa pitkis, jonka toteutin puhtaasti sauvakävelylenkkinä (3:05:14, 18.13 km, avg 125 bpm). Vein nuorimmaisen eskariin ja lähdin siitä saman tien sauvakävellen kohti Vimpeliä ja Kieronmäkeä. Matkaa taitoin pääasiassa metsäautotiellä. Siinä sauvaillessa ja elämää ihmetellessä, alkoi taivaalta tippua aluksi aivan huomaamatta lumihiutaleita ja kun pääsin kotiin, piha oli jo täysin lumen peitossa. Ensilumi saapui siis Kajaaniin, mutta pysyvää lunta siitä ei vielä tullut.

Launtaina kävin lyhyen jaloittelulenkin edellisen päivän sauvakävelyn jumeja sulattaakseni (1:02:09, 7.0 km, avg 128 bpm). Sauvakävely selvästi rasittaa eri lihaksia kuin hidas hipsuttelujuoksu ja tämä pidempi sauvalävely otti yllättävän paljon alaselkään ja yläpakaraan ;D.

Olen vuoden aikana käynyt usein  kiertelemässä ainakin osaa Renforsin lenkistä, joka on yksi vakiolenkeistäni Kajaanissa. Olen ottanut kuvat Kajaaninjoen varrelta kohti Jauhokallioita jokaisena vuodenaikana ja nyt sain kokoelman täyteen. Kuvat on otettu lenkillä tammikuussa, huhtikuussa, elokuussa ja syyskuussa (*40).

Sunnuntaina päätin sitten vähän extempore saattaa vihdoin tämän Juoksuhaasteen loppuun ja vetää viikon viimeisen treenin, joka oli suunniteltu vetoharjoitukseksi, Cooperin testinä (*16). Suuntasin kahden nuoremman kanssa Vimpelin urheilukentälle, jonne on kotoa reilun kahden kilometrin matka. Lämmittelin testiin hipsuttelemalla lasten kanssa tuon matkan (he pyöräilivät) Vimpeliin ja vielä kentällä juosten hieman kovempia pyrähdyksiä. Testissä ensimmäinen kierros meni hieman liian lujaa, mutta sitten vauhti tasaantui ja juoksin 12 minuttia keskivauhdilla 4.20 min/km, jolloin testin kokonaismatkaksi tuli 2760 metriä, keskisykkeellä 183 bpm. Vedin siis tuon 12 minuuttia varsin täysillä, maksimisykkeeni on ilmeisesti noin 186 luokkaa, joten eipä siinä jäänyt juurikaan jossittelujen varaan :). Ja vaikka tuo muutama kymmenen metriä jäi hieman kaivelemaan, totesin loppujen lopuksi, että tämä saa kelvata, olihan tulos reilusti erinomainen N40-sarjassa!

Kokonaisuudessaan viikkoon mahtui kuitenkin aivan mukavasti liikuntaa, juoksua ja kävelyä tuli yhteensä 40.1 kilometriä ja aikaa likkuntaan käytin tällä viikolla 7 tuntia ja 22 minuuttia.

Taulukosta voit katsoa oman ikäluokkasi Cooperin testin tulosten mukaisen "kuntoluokituksen" - Miltä kuulostaa, lähdetkö testaamaan?

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 15. Juokse vähintään tunnin ajan sellaista vauhtia, että pystyt puhamaan puuskuttamatta. 40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina. ja 16. Juokse Cooperin testi. 

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

 

Ladataan...

Lapsilla ja miehellä on ollut koko viikko lomaa. Minäkin olen ollut lomalla torstaista alkaen. Tällä viikolla olisi ollut aikaa treenata oikein urakalla, mutta minulla on ollut palauttava viikko. Oikeastaan tämä on vain hyvä yhdistelmä, nyt ehdin palautella rauhassa ja myös henkisesti valmistautua ensi viikolla alkavaan vauhtikestävyyskauteen. 

Maanantaiksi olin varannut kahden tunnin hieronnan (huh!). Hierojan mukaan lihakset eivät olleet niin jumissa kuin olisivat voineet olla, mutta aikamoista tuskaa se silti oli. Hieronnan tarpeellisuudesta olen kirjoitellut oman postauksensa, sen löydät täältä

Hieroja oli sitä mieltä, että tiistainakaan ei tarvitsisi vetää kovin rankkoja treenejä ja palauttavan viikon kunniaksi kävin mukavalla sauvakävelyllä aikaan 1:20:17, johon mahtui kävelyä 8.40 km, keskisykkeellä 123 bpm.

Keskiviikkona oli vielä työpäivä ja siitä laskeuduin rauhallisesti lomaan lepopäivän kautta. Torstaina  kävin hiihtämässä mukavan lenkin perinteisellä aikaan 1:19:35 ja matkaa kertyi 13.1 kilometriä, keskisykkeellä 141 bpm. Koskapa vähän eksyin reittivalinnassa loppumatkasta, sain hiihdon lisäksi multisport-suorituksen, kun jouduin kävelemään kotiin sukset kainalossa 2.03 kilometriä aikaan 22:21, keskisykkeellä 119 bpm :). 

Perjantaina kävin salilla tekemässä vähän omia juttuja (himpun yli tunnin treeni), etukyykkyä, mavea ja kaikkea kivaa. Huomasin autosta noustessani, että kello jäikin kotiin, vaikka sykevyö roikkui tukevasti matkassa. Siitä ei nyt sitten ollut mitään hyötyä, kun malli on vanha, ei sellainen hieno uudenaikainen tallentava sykevyö. 

Lauantai meni pitkälti tulevia treenejä ja uusia blogipostauksia suunnitellessa läppärin äärellä. Aamulla herätessä (tai oikeastaan jo yöllä) huomasin noin kerran vuodessa vaivaavan niskajumin yllättäneen minut ja päivä tuntui hieman huuruiselta lihasrelaksanttien vuoksi... Otan heti jumin yllättäessä liharelaksantin, muuten joudun kärsimään junista useita päiviä. Lääke rentouttaa niskan ja saan sen venytettyä käyttökelpoiseksi päivässä. Illalla olin siis jo toimintakuntoinen ja kävin pienen hölkkäilyn (49:26, 6.27 km, avg 138 bpm).

Sunnuntaina vietimme lomapäivää koko perheellä ja kävimme läheisellä lammella hiihtämässä ja laavulla makkaranpaistossa. Pakkasta oli vain muutama aste, mutta pienellä lammella oli yllättävän pistävä tuuli. Laavultakin lähdimme vähän kiireellä takaisin kotiin, kun lumipyry yllätti retkeilijät. Hiihdimme kuitenkin lasten kanssa noin 1.8 kilometriä ja minä kävin pienen keikan vielä nuotion hiillosta odotellessani, yhteensä hidasta hiihtoa tuli minulle 3.37 kilometriä aikaan 42:54 keskisykkeellä 108 bpm. Illalla tein vielä hetken vatsalihaksia ja rullailin jalkoja auki maanantain pitkää lenkkiä silmällä pitäen.

Yhteensä liikuin, niin sanotusti urheilumielessä, tällä palauttavalla viikolla 6 tuntia ja 20 minuuttia, kokonaiskilometrimäärä oli 33.7. Sykealueiden pyramidi kertoo sen, että liikunta on ollut rauhallista, niin kuin tavoitteena on ollutkin, hyvä minä :)

Valoa tulevaan viikkoosi! 

- Maijaliisa -

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Olen alkanut ajatella, että joka viikko treeneihin tulisi mahduttaa myös kävelylenkki, jotta saan edes joten kuten peruskuntoharjoittelua pidettyä mukana treeneissä. Liikun työssäni paikasta toiseen, mutta ajanpuutteen vuoksi kohtuullisen lyhyitäkin matkoja autolla. Vaikka koen eläväni niin sanottua aktiivista arkea, en silti juurikaan liiku muuten, kuin silloin, kun lähden lenkille. Tästä syystä aivan tavallinen arkiliikunta jää vähälle ja lenkkeilyaikana pitäisi tätäkin liikuntaa harrastaa toisinaan. Kävelylenkki voisi olla apu tähän. Olen kyllä jo alkanut pohtia sitäkin, että ainakin sulan maan aikana, voisin yrittää rytmittää töitäni niin, että edes joinakin päivinä voisin liikkua työpisteestä toiseen pyörällä. Tämä jää vakavaan harkintaan. 

Tällä viikolla kokonaiskilometrejä on kertynyt enemmän kun pitkään, pitkään aikaan; 52.99 kilometriä. Näistä juoksua vihdoinkin aivan kohtuullisesti 46.7 kilometriä ja loput 6.2 kilometriä kävellen.

Maanantaina kävin tytön baletin aikana ihastelemassa upeaa aurinkoa kirpakassa pakkasessa ja nautiskelemassa maisemista aikaan 1:17:52,  johon kilometrejä nappailin 10.2 keskisykkeellä 143 bpm. Pulssi näyttää olevan vielä vähän koholla johtuen viime viikon flunssasta, myös kirpakka pakkanen nostaa sykkeitä, ainakin minulla.

Tiistaina hipsuttelin kohtuullisen keveän lenkin aikaan 42:14 - kilometrejä pikkuriikkiset 5.13 ja keskisyke 137 bpm. Lenkin jälkeen oli vielä intoa tehdä keskivartaloon keskittyvä kotitreeni aikaan 35:05 keskisykkeellä 119 bpm. Keskiviikko on edelleenkin virallisen ohjelman virallinen lepopäivä, niin tälläkin viikolla.

Torstaina pakkanen paukkui aika napakkana ja koska vuorossa oli vauhtileikittely, menin tekemään sen salille juoksumatolle. Tällä kertaa ei vain napannut lähteä tekemään vetoja raakaan ulkoilmaan, vaikka muuten niin mielelläni ulkona lenkkeilenkin. Kilometrejä juoksuun kertyi 8.03 aikaan 46:55 keskisykkeellä 154 bpm. Kuvan alapuolella syke ja vauhtikäyrää leikittelystä (*13). Mukavasti sain vaihtelua niin vauhteihin kuin sykkeeseenkin.

Perjantaina kävelin salille (24:24, 2.66 km, avg 116 bpm) treeneihin ja takaisin kotiin (23:06, 2.39 km, avg 129 bpm). Tällä yhdistelmällä sain alkuverkat ja jäähdyttelyn tehtyä kun itsestään ja samalla sain myös viikon kävelyn plakkariin. Saliohjelma painottuu keskivartalon ja jalkojen treenaamiseen, kuitenkin juoksua silmällä pitäen. Tänään salitreeni lutviutui nopsasti aikaan 51:38 keskisykkeellä 117 bpm.

Upea Kajaaninjoki auringonlaskussa.

Lauantaina hölkyttelin palauttavan lenkin aikaan 50:05 keskisykkeellä 131 bpm. Kilometrejä matkalle kertyi 6.23. Kiertelin kodin ympäristöä aina välillä pihalle palaillen tsekkaamaan lasten ulkotouhuja. Mahtavaa, että lapset ovat jo niin isoja, että pystyvät olla pihalla kohtuullisen sopuisasti keskenäänkin.

Sunnuntaille olin suunnitellut kevyen pitkiksen ja pitkiksen sainkin, mutta en kevyttä... :) Kaverilla oli ohjelmassa kiihtyvävauhtinen lenkki ja hänen tahdissa menin koko treenin. Sykkeet nousi myös alkulenkistä kuulumisten vaihdon ansiosta... tästäkin syystä lenkin keskisyke oli varsin mahtipontinen; 148 bpm. Itse treeni kesti 1:34:13 ja kilometrejä kertyi 13.77. Lämmittelyvaihe tuli tapaamispaikalle juostessa ja takaisin kotiin hipsiessä, kun sykesensori jäi epähuomiossa kotiin (29:01, 3.37 km). Treenin jälkeen kävelin vielä jäähdyttelynä ylämäkeä kotiin (12:25, 1.18 km, avg 134 bpm).

Oikein mahtava treeniviikko siis takana! Yhteensä harjoitustunteja kertyi 8 tuntia ja 37 minuuttia, joista juoksua 5 tuntia 40 minuuttia. Tunteja ja minuutteja kertyy aivan huomaamatta, kun on kivaa. Seuraava viikko onkin tehoviikko, sinne olen suunnitellut pyramidiharjoitusta ja mäkivetoja, niistä enemmän sitten ensi viikon katsauksessa :D

 

Mahtavaa talvista viikkoa ystäväni! 

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 13. Juokse vauhtileikittelylenkki.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'

 

Ladataan...

Jos olet seurannut Instaani tai Facebookin päivityksiä, olet huomannut, että tämä viikko on mennyt flunssasta toipuessa eikä juoksua ole tullut kilometrin kilometriä. Mutta olen kävellyt enemmän kuin koskaan yhden viikon aikana, 33.4 kilometriä! Loppuviikosta juoksukin olisi jo onnistunut, mutta halusin antaa keholleni aikaa palautua flunssasta. En saavuta sillä mitään, että lähden liian aikaisin juoksemaan, päinvastoin.

Tämän viikon harjoitukset ovat flunssasta toipumisen jälkeen olleet hyvin matalasykkeisiä, palauttavia ja lähinnä mieltä virkistäviä treenejä. Ihmeen paljon olekin nauttinut rauhallisesta kävelystä ja ulkoilmasta. Kummallista, miten entinen sisäkissa ei nykyään pysty olla montaa päivää sisätiloissa ilman pään tulletusta - on aivan pakko päästä ulos, vaikka sitten kävelemään! 

Maanataina olo oli aivan hirveä, flunssa veti sohvan pohjalle horrokseen. Kaikki muut olivat jo kohtuullisessa kunnossa, minä olin viimeinen sairastaja. Kuuntelin lähes koko päivän Tarja Virolaisen Juoksijan sielu -äänikirjaa. Kirjan fiiliksistä olen kirjoittanutkin postaukset, jotka voit lukea täältä ja täältä.

Tiistaina olin vielä kotona sairastamassa, tauti alkoi jo selvästi taittumaan ja vointi oli huomattavasti parempi. Väitän, että flunssani ovat lyhentyneet nenäkannun käytön myötä. Erite ei jää pyörimään onteloihin ja olo kohenee nopeammin kuin ilman kannutusta. 

Keskiviikkona olin jo riemullisesti työkuntoinen, mutta vielä en kokenut olevani valmis ”lenkille”, en edes kävelylle.

Torstaina oli pää jo sen verran ulkoilmaa vailla, että oli aivan pakko päästä ulos ja kävelylle. Rauhallisella tunnin (1:02:45) kävelyllä etenin 5.99 kilometriä keskisykkeellä 117 bpm.

Perjantaina kävin myös kävelyllä aikaan 1:38:02, johon ujutin 8.97 kilometriä keskisykkeellä 113 bpm. Illalla tein vielä rauhallisen pilatestreenin aikaan 25 minuuttia.

Lauantaina vointi oli jo selvästi parempi, mutta halusin edelleen nauttia näistä kävelylenkeistä. Illan lenkki meni samaan aikaan kuin eilen (1:38:22) ja lähes samalla keskisykkeelläkin, 115 bpm, mutta matkaa kertyi jo hieman enemmän - 9.63 kilometriä.

Sunnuntaina oli aika kirpakka pakkanen (noin -12c), mutta lähdimme silti koko perheellä polkukävelylle ja makkaratulille laavulle. Menomatkaan, 1.79 kilometriin, kului tällä perheellä noin 35 minuuttia, minun keskisykkeen ollessa satasen pinnassa. Tullessa en enää muistanut laittaa kelloa päälle, mutta palasimme hieman lyhyempää reittiä takaisin autolle. Kotiin saavuttuamme lämmittelin varpaat kohmeesta ja lähdin vielä yksin hieman reippaamalle kävelylle. Tasan seitsemän kilometrin lenkin kävelin aikaan 1:08:31, keskisykkeellä 120 bpm.

Viikon kävelylenkkien sykkeitä ja vauhtia tarkkaillessa huomaan, että sitä mukaa kun vointi on kohentunut, lenkkien keskisyke on laskenut suhteessa vauhteihin. Tämähän kertoo sen, että alan olla toipunut flunssasta ja ensi viikolla voin taas jatkaa tavallisen treeniohjelman parissa.

Tämä viikko on mennyt siis todella matalilla sykkeillä, selvästi siellä pk1-alueella. Viisaammat ovat kertoneet, että peruskuntolenkit tulisi tehdä selvästi alle aerobisen kynnyksen, jopa 25-30 lyöntiä alle aerobisen kynnyksen (joka minulla tarkoittaa 116-121 bpm), jotta ne toimisivat oikeasti peruskuntoa kasvattavana ja palauttavana, mutta eivät söisi voimia vauhtikestävyyden treenaamisesta. Näin toimiessa jaksaa tehdä kovat harjoitukset paremmin, kun peruskuntoharjoitukset ovat oikeasti matalasykkeisiä.

Poppis kertoi Pikkuliten blogissaan turhista kilometreistä, jotka juostaan peruskestävyyden ylärajan ja vauhtikestävyyden alarajan tuntumassa, sillä mukavuusalueella. Tällä sykealueella juokseminen väsyttää kehoa eikä treeni toimi kevyenä eikä palauttavana. Se ei myöskään kasvata vauhtikestävyyttä, enemmänkin vie voimia kehon rasittumisen kautta vauhtilenkeiltä. Olen tämän aikaisemminkin tiennyt sanonnan ”kevyet kevyenä ja kovat kovina” -sanonnan kautta, mutta jotenkin tuo Poppiksen tiivistys avasi ymmärrykseni oikein kunnolla :)

Tämähän tarkoittaa juuri sitä, että kävely-, kävelyjuoksulenkit täytyy ottaa mukaan viikoittaiseen ohjelmaan. Tämän viikon kokemuksen kautta se saattaa joskus jopa onnistuakin :) 

Kuinka sinulta onnistuu kevyet kevyinä ja kovat kovaa -treenisuunnitelma? 

 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Olen kotona. Makaan sohvalla peittoon kääriytyneenä flunssan kourissa. Eilen olotila oli aivan karmea, tänään jo ehkä voiton puolella... Lähes koko eilisen päivän maatessani horroksessa kuuntelin Tarja Virolaisen Juoksijan sielu - äänikirjaa.

Koko ajan kirjaa kuunnellessani, olen ollut jopa aivan hämmästynyt siitä, miten samaa reittiä juoksuhistoriamme on kulkenut. Aluksi juoksu vain oli helppoa, kunto kasvoi ja saavutettiin varsin upeita tuloksia. Sitten kunto näyttää lähtevän laskuun ja tämän taustalla vaikuttaa olevan peruskestävyysharjoittelun heikkous tai jopa sen puuttuminen. Hyvin samoja ajatuksia ja pohdintoja olen myös minä käynyt mielessäni tulosten hiipumisen vuoksi. Kirja on siis ainakin minun osaltani tässä suhteessa täysin samaistuttava.

Edelleen ihmettelen sitä, miten aluksi tulokset voivat nopeasti parantua, mutta sitten tulokset lähtevät laskuun? Onko alussa kunto sen verran huono, että peruskestävyyttä tulee väkisinkin treenattua ja sitten kun kunto kasvaa, peruskunnon treenaaminen jää pois, koska tekee vain mieli juosta kovaa? 

Oli todella vapauttavaa ja armollisia ”lukea” Tarjan taistelusta peruskestävyyden treenaamisen kanssa. Tajuta ja ymmärtää, että peruskestävyyden harjoittelu on jollakin muullakin aivan älyttömän vaikeaa ja hankalaa. Todellakin täytyy kävellä. Siis täytyykö todellakin kävellä? Siis kävellä? 

Enhän minä ole kävelijä, vaan juoksija. Haluan juosta, juosta kovaa ja haluan myös treenata juoksemista, en kävelemistä. Todellisuus on kuitenkin ilmiselvästi aivan toinen. Kuntoni ei ole tällä hetkellä, onko koskaan, sillä tasolla, että voisin treenata peruskuntoani muuten kuin kävelemällä tai juoksukävely-yhdistelmällä.

No mitä sitten? Jos lupaan kävellä seuraavan kuukauden kaikki peruskestävyyslenkit, jotta syke pysyy peruskestävyysalueella, voinko saada lupauksen, että siitä on minulle hyötyä? Saanko vauhtikestävyyden treeneissä sitten varmasti itsestäni enemmän vauhteja irti? Miten maailmassa tuo peruskestävyyden treenaaminen tuntuu olevan minulle tuollainen mörkö, miksi minusta edelleenkin tuntuu, että olen ainoa, jonka täytyy kävellä treenatakseen peruskuntoa, vaikka juuri kuulin, että on olemassa joku muukin, joka taistelee saman asian vuoksi? 

Itseäni tässä tutkaillessani huomaan, että kyllä tuo peruskestävyys tuntuu minulle olevan kirosanaa muistuttava termi. Hölmöä, mutta totta. Vaikuttaa siltä, että en ole vieläkään oikein sisäistänyt kestävyysjuoksun ydintä. Minä olen aina halunnut kaiken nyt ja heti. Miksi ihmeessä sitten harrastan kestävyysjuoksua, jossa kärsivällisyys on yksi tärkein ominaisuus? Näköjään haluan kurittaa ja kasvattaa itseäni oikein urakalla... :D

Mielikuvissani olen huippujuoksija, joka kirmaa huikeita vauhteja tuskin hengästyen, koko kylän kovin juoksijatar, miksi ihmeessä minun pitäisi treenata peruskestävyyttä kävellen? Todellisuus on kuitenkin aivan toinen - en todellakaan ole huippujuoksija, en edes omassa ikäryhmässäni, saati verrattuna kaikkiin kylän naisiin :D Järjellisesti tiedän tarvitsevani peruskestävyyden treenaamista ja paljon, mutta eikö se millään voisi onnistua juosten, eikö todellakaan? 

Onko tämä peruskestävyyden dilemma (pitää kävellä, jotta voisi juosta lujempaa) muille yhtä vaikeaa kuin minulle? 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Lupauduin mukaan Taivaanrannan juoksija -blogin Annen vuoden 2018 juoksuhaasteeseen. Haasteessa on 40 eri haastetta, toiset hieman haastavampia kuin toiset mutta haasteiden toteuttaminen ei ole ollenkaan mahdotonta ja onnistuu varmasti jokaiselta juoksun harrastajalta. Jospa joku hieman vähemmän juokseva saisi näistä juoksuvinkeistä intoa lenkkeilyyn! Kokonaisuudessaan haaste siis löytyy tuon yllä olevan linkin kautta.

Itselleni henkisesti selvästi vaikeimmaksi näistä haasteista näyttää nousevan haaste 34 - Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa. Ei puhelinta, ei juoksukelloa, ei musiikkisoitinta. Jo ajatuskin tuottaa ahdistusta... :) Ehkä käyn ihan pienen lenkin testimielessä ja jos selviän siitä, voin yrittää karaista itseäni hieman pidemmälläkin elekrtoniikkavapaalla lenkillä. Selvästi olen sen tarpeessa! Toinen järjestelyjä vaativa haaste on nro. 12. Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppaan. - Olen kyllä töissä, mutta työssäni liikun työpisteestä toiseen päivän aikana, usein aika ison tavaramäärän kanssa. Voisin hyvinkin juosta töihin, mutta hikisenä koko päivän työskentely ja 45 minuutin välein ison repun pakkaaminen ja seuraavaan pisteeseen juokseminen saisi sekä aikataulun että minut sekaisin... Ehkä säästelen tätä haastetta ”toimistopäivälle”, jos sellainen jossakin vaiheessa vuotta eteen tupsahtaa. 

Haaste 40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina, on puolestaan aivan ihastuttava. Ajattelin toteuttaa sen niin, että otan näillä lenkeillä kuvan/kuvia samasta maisemasta jokaisena vuodenaikana. Odotan jo innolla, millaisen upean kuvakollaasin saan vuodenaikojen vaihtelusta. Osa haasteista on selvästi talvelle, osa kesälle. Juokse lumessa -haaste toteutunee lähipäivinä, kun taas juokse rankkasateessa -haaste jää näillä leveysasteilla kyllä kesälle, mutta sitä lenkkiä odotan ja innolla, rakastan juosta kesäsateessa.

 

Vuoden ensimmäisen, ja meneillään olevan viikon aikana olen saanut haasteesta ”ruksittua” jo seitsemän kohtaa: 

1. Juokse pakkassäällä. ✔️ 

  • Tämä toinen viikko on ollut kirpakkaa pakkasjuoksua :)

3. Juokse niin hitaasti, että rasitus ei ole kävelyä kovempaa. ✔️ 

  • Nyt tiistaina juoksin kevyen hölkän kuopuksen baletin aikaan (45 min). Keskisyke oli 125 bpm, joka ei ole reipasta kävelyä kovempi keskisykkeeni. Hölkkäilin siis suurimman osan lenkistä, vaikka tuli sinne pieniä kävelyjaksojakin. Toisaalta näytää siltä, että tästä peruskestävyyden hinkkaamisesta alkaa vähiteleen olla näkyviäkin hyötyjä, alkusyksystä en olisi näillä sykkeillä pystynyt todellakaan juoksuaskelia ottamaan.

10. Lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille. ✔️

  • Vuoden ensimmäisellä viikolla lenkkeilin kävellen ystävän kanssa. Kävelylenkit ovat parhautta ystävän kanssa. Yhteislenkkejä tulee aivan varmasti tälle vuodelle useita.

17. Ota itsestäsi kuva kun juokset. ✔️ 

  • Juoksubloggaaja-Mirkkuna tämä tapahtuu lähes joka lenkillä... Aina kuvat eivät ole julkaisukelpoisia, juostessa on aika vaikea kuvata itseään :D Saako kuvaa varten pysähtyä?

24. Venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla. ✔️

  • Nykyisessä treeniohjelmassa on maanantain pitkiksen jälkeen venyttelytreeni, tänä maanataina sen myös toteutin ja sain siihen kulumaan jopa 25 minuuttia, hyvä minä!

33. Lähde lenkille aamulla auringon noustessa. ✔️ 

  • Itse asiassa lähdin lenkille ennen auringon nousua tämän viikon maanataina (7.1.2018), aurinko nousi kahdeksaa vaille kymmenen ja olin lähtenyt lenkille jo hieman yhdeksän jälkeen :)​

38. Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan. ✔️

  • Juoksuni ja kaikki treenini kirjautuvat "automaattisesti" Polar Flow:n, kun tallennan ne sykemittariini. Kirjaan sieltä myös kaikki treenini bujoon. Bujossa on myös vielä erikseen sarake lenkkien ja treenien fiiliksille ja tuntemuksille (kuvassa oleva viikko on meneillään oleva viikko, 8 viikon harjoitusohjelman ensimmäinen viikko siis, ei vuoden ensimmäinen).

 

 

Miltä juoksuhaaste 2018 vaikuttaa? Haluaisitko osallistua haasteeseen tai vaikka osaan siitä? Mikä haaste sinulle tuottaa eniten vaikeuksia, minkä haasteen toteuttamista odotat? 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Vuosi vaihtui jo, mutta vielä muistelen viimeistä viikkoa, johon sain yhtäkkiä sujautettua pienen kisailunkin. Lauantaina keksin, että lähden vielä vuoden viimeiseen kisaan, Kajaanin Urheilijoiden järjestämään uuden vuoden juoksuun letkeällä asenteella ja helmat heiluen ;). Toki jo heti kisaan lähtöä suunnitellessa tiesin etten taida aivan Pk-sykkeillä reitistä selvitä...

Maanantai-iltana kävin pitkällä ja rauhallisella kävelyllä Kajaanissa. Lenkki kesti myöhään iltaan ja mies jo kyseli perään kesken kävelyn, kun olin viipynyt niin pitkään. Kuuntelin kävellessä äänikirjaa, joten en oikein edes huomannut lenkin venähtäneen yli kymmenen kilometrin pituiseksi (1:40:49, 10.12 km, avg 120 bpm).

Tiistai meni autossa istuessa. Lähdimme aamulla kohti Muoniota ja kahden pysähdyksen taktiikalla olimme vasta illalla perillä mummolassa. 

Keskiviikkona kävin ensin haistelemassa ilmaa lyhyellä kävelylenkillä (23:22, 1.38 km, avg 114 bpm) ja juoksin sitten pienen lenkin noin -25 asteen pakkasessa (40:12, 6.01 km, avg 156 bpm). Sykkeet huiteli korkeuksissa, vaikka vauhti ei juuri kummoinen ollutkaan. Ilmeisesti tuo pakkanen vaikuttaa sykkeisiin aika tavalla tai sitten useampi vaatekerta, joka teki juoksusta hieman jähmeää... :) Kylmä ei lenkillä kuitenkaan tullut eikä hengittäminenkään ollut erityisen työlästä.

Torstaiaamu valkeni ihanan kirkkaana ja järisyttävän kylmänä! Pakkasta oli koko päivän noin kolmekymmentä astetta. Kävimme miehen kanssa kävelyllä (56:01, 5.43 km, avg 123 bpm), ilma oli käsittämättömän kuulas ja kaunis. Yritin ottaa kännykällä kuvia upeasta auringonkajosta, mutta kännykkä hyytyi pakkaseen ja päivän todellinen upeus on nyt vain muistoissa <3. Muutaman kuvan sain kuitenkin alkumatkasta napattua. 

Perjantaina pakkanen oli jo lauhtunut sen verran, asteita oli ”enää” miinus yhdeksäntoista, että pääsin vetämään vielä lenkin juosten (51:45, 8.41 km, avg 159 bpm). Kamalan korkeat sykkeet sain tällekin lenkille aikaiseksi, vauhtia piti vähän kirittää, kun varpaat meinasivat paleltua tavallisissa polkujuoksukengissä. Samaa vaivaa ei ollut aikaisemmin Salomonin Spikecross -kengissä, joten niissä oleva kalvorakenne sopii selvästi hyvin talvijuoksuun. 

Lauantai meni taas autossa kotimatkalla, miten se kotimatka aina tuntuu niin paljon lyhyemmältä? Illalla sain kuitenkin rankan istumisen jälkeen vetreytettyä itseäni pikaisesti kotitreenin ja nilkkajumpan avulla aikaan 30:03, keskisykkeellä 118 bpm.

Voi Sunnuntai ja uuden vuoden aatto minkä minulle teit ;). Aloin edellisenä iltana tulla siihen tulokseen, että kun kerta sunnuntaina olisi treenattava, niin miksi ei sitten pienessä kisassa... Ja niin oli taas soppa valmis... Päätin lähteä juoksemaan 10.2 kilometriä paikallisen urheiluseuran järjestämässä uuden vuoden kisassa ja tietenkin kilpasarjassa. Kuten jo kerroin, kotona kovasti ajattelin juoksevani rennosti ja letkeästi koko kisan, mutta jo edeltävien tuntien kasvava jännitys osoitti sen, miten heikko mieleni on ja miten vaikeaa on edes kuvitella juoksevansa kisassa muka tavallista lenkkivauhtia...

Paikalla oli muutamia tuttuja, pari polkujuoksuporukan juoksijaa ja hyvä lössi reipasta miekkosta ja naikkosta. Lappu rintaan ja menoksi siis - ja minähän menin. Lähes kaikki muut meni silti paljon kovempaa... Kisa juostiin kahtena kierroksena kevyenliikenteenväylällä Kajaanin keskustan tuntumassa. Ensimmäinen viisi kilometriä meni kohtuullisen rapeasti aikaan 25:32 ja vaikka jo todella poltteli niin keuhkoissa kuin pumpussakin, ajattelin, että kyllä tästä vielä himpun verran kovempaa voisi toisen kiekan yrittää puskea...

Uudelle kierrokselle lähdettäessä sain ihanat kannustukset reitin varrelta ja jatkoin matkaani riemastuneena. Hetken päästä kuitenkin joku hillitön-Hilma veteli ohi ja vaikka kuinka yritin pysyä peesissä, ei voimia enää sellaiseen raastoon ollut. Kierroksen toisessa päässä jyrkässä mutkassa vasen takareisi jumahti aivan yhtäkkiä juntturaan ja hetken jo mietin, että lopetan juoksemisen ja jatkan kävellen, jos pystyn siihenkään... Sisupa ei kuitenkaan antanut myöden, vaan kehittelin siinä keekoillessani tavan nostella polvea vähän korkeammalle ettei takareisi tunnu niin pahalta ja sain aivan hyvin vielä pidettyä vauhtia yllä. Hyvin ja hyvin, tai siis luulen ettei tuo takareisi erityisesti matkaani hidastanut, enemmänkin kehno kunto. En vain jaksanut enää mennä kovempaa ja sillä siisti. Maaliin tulin aikaan 52:51, kilpasarjan viidentenä, toiseksi viimeisenä. Oikeastaan olin aivan tyytyväinen juoksuun, eikä toinen kierros ollut juurikaan ensimmäistä hitaampi. Tämän verran sain itsestäni irti tällä kunnolla ja näillä treeneillä, enempään ei rahkeita olisi todellakaan ollut - täysillä menin ja kaikkeni annoin. Keskisyke oli hulppeat 176 bpm, joten maksimitreenihän siitä tulla napsahti. 

Kotiinviemisiksi kaikki juoksuun osallistujat saivat paikallisen leipomon ruislimppun, loistava palkinto! Nyt on siis koko vuosi 2017 ja joulukuukin juoksujen osaltakin kasassa. Yhteensä juoksua joulukuussa tuli vaivaiset 96.1 kilometriä, mutta kaikki treenit mukaan lukien 137.4 kilometriä. Aikaa treenaamiseen joulukuussa käytin 29 tuntia ja 13 minuuttia ja harjoituskertojen kertyi 38. Aivan mukava kuukausi kaiken kaikkiaan siis. Tästä on hyvä ponnistaa uuteen vuoteen ja uusiin seikkailuihin :)

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, sain Takomo running academy -testiryhmän kahdeksan viikon kausiohjelman, peruskestävyyskauden ohjelman, joka on tarkoitettu niille, jotka havittelevat vauhtia maratonille ja ultramatkoille. Ne sanoo mulle, että minun täytyy treenata nyt aluksi vähemmän juoksua, mutta arvatkaapa mitä minun pää sanoo? Se huutaa kovaa: "ei, ei, ei!"

Olen juoksusta riippuvainen. Vaikka kroppa kiittää pienestä hengähdystauosta, pää meinaa levitä ajatuksesta etten pääse juoksemaan. Kävelylenkit eivät sitä juoksemisen huumaa, iloa ja riemua korvaa, ikävää mutta näin se on. Juoksen silloin, kun siihen on merkitty minulle aika, tuntui miltä tuntui. Oli kroppa miten jumissa tahansa tai vaikka sataisi miekkoja ja kirveitä, juoksen. Sairaus, siis flunssa tai rasitusvamma, ovat lyhyen juoksijan elämäni aikana olleet tähän asti ainoa este juoksemiselle. En juokse siksi, että on pakko treenata, jotenkin alitajuisesti jopa tajuan sen, että tällä tavalla juokseminen ei kehitä minua juoksijana ja tällä tavalla en paranna aikoja kisoissa, mutta juoksen, koska pääni vaatii sitä. Koska juoksu ei ole minulle vain treenimuoto, vaan ennen kaikkea tapa rentoutua, nollata ajatukset, ottaa omaa aikaa ja nauttia flowsta. 

Mitä sitten teen nyt? Tämä viikko on aloitettu uudella ohjelmalla. Heti maanantaina "muokkasin" ohjelmaa ja kävin kahden tunnin sauvakävelyllä... Kävelyllä hoin itselleni "Paavo Nurmikin käveli, Paavo Nurmikin käveli"... Käveli toki, mutta ei tätä minun 10min/km vauhtia vaan aika paljon kovempaa vauhtia... Vertaanko itseäni todella Paavo Nurmeen?!?

No mutta, joka tapauksessa tulin pohdinnoinnasi siihen tulokseen, että haluan kuitenkin myös kehittyä juoksijana, juosta vauhdikkaammin ja treenata järkevämmin. Eräs pitkään kestävyyslajeja harrastanut tuttavani totesi, että joko noudatan ohjelmaa tai sitten en, muita vaihtoehtoja ei ole. Ja tottahan se on. Jos alan muokkailla ohjelmaa oman haluni ja mieleni mukaan, en enää tee valmentajan suunnittelemaa ohjelmaa vaan omaani. Silloin on aivan turha kitistä, jos tavoitteet ei toteudukaan, itse olen valmentajan hyvän suunnitelman sössinyt. Mutta toisaalta, jos noudatan ohjelmaa ja tavoitteet eivät  toteudu... On joku, jonka niskaan kaataa koko shitti... :D Tätä en tietystikään toivo! 

Miten tässä nyt sitten käy? Ajattelin antaa ohjelmalle mahdollisuuden ja alkaa noudattaa sitä kiltisti, ehkä päänikin kestää muutaman viikon, vaikka juoksua tuleekin huomattavasti vähemmän... toivottavasti perhe kestää myös ;)

 

 

Seuraathan blogini sometilejä :)
Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen