Ladataan...

Treenit kohti Vuokatti Trail Challengen 57 kilometrin polku-ultraa ovat viimeistelyä vaille valmiit. Perheessä jyllää syysflunssa, toivottavasti vältän sen ja selviän vajaan kahden viikon päästä lähtöviivalle. Täytyy ottaa kovat aseet kehiin - C-vitamiiniöverit, sinkki, hunaja ja inkivääri - jokapäiväiseen käyttöön. Tai jos se flunssa on tuloillaan, niin nyt ehtisi vielä sairastaa ja toipuakin. Ikävä kyllä näitä tauteja ja aikatauluja ei voi itse valita, joten kattellaanpa miten tässä käy :).

Viime viikolla taudeista ei ollut tietoakaan ja ilmakin oli vielä ihanan kesäinen. Maanantaina palauttelin ruohonleikkauksella edellisen viikon tiiviistä juoksurypistyksestä (1:51:40, avg 109 bpm).

Tiistain juoksu oli niin sanottu maraton special, jossa juostaan suurin osa lenkistä peruskestävyysalueella (50 min, avg 145 bpm), alle aerobisen kynnyksen, seuraava sykli mennään vauhtikestävyysalueella (20 min, avg 160 bpm) ja viimeinen sykli maksimialueella (10 min, avg 167 bpm). Kokonaisuudessaan lenkin pituudeksi tuli 14.1 km keskisykkeellä 152 bpm. Himpun verran hirveä treeni, mutta tarpeellinen vauhdin kasvattamiseksi maratonilla ja ultrillakin. Loppuverryttelyn tein erillisenä harjoituksena, syke ei silti ehtinyt kauheasti laskea (5:23, 0.81km, avg 148 bpm) :).

Keskiviikko oli lepoa ja torstaina juoksin hieman kevyemmän lenkin, jossa kuitenkin oli mukana vauhdikkaampiakin jaksoja (45:09, 7.58 km, avg 143 bpm).

Perjantaina oli salipäivä, juoksin alkulämmittelyksi juoksumatolla (12:07, 2.02 km, avg 131 bpm) ja salitreeni oli tälläkin viikolla pääasiassa keski- ja ylävartalotreeniä (59:15, avg 119 bpm). Tein tyhmyyksissäni kuitenkin myös uudella pohjekoneella muutaman sarjan ja seuraavan päivän juoksu oli aikamoista tököttelyä... 

Lauantaina juoksin tunnin palauttelevan lenkin (1:00:09, 8.51 km, avg 130 bpm), jonka aikana jalat todellakin tuntuivat lyijypainoilta. Vasemman jalan nilkka/akillesjänne on vaivannut minua jo pidemmän aikaa ja sekin ärtyi edellisen päivän pohjetreenistä. Akillesjännevaiva on hieman outo - lenkin alussa nilkka tuntuu jäykältä, mutta vertyy lenkin aikana ja jalalla voi hyvin juosta pidempiäkin lenkkejä. Lenkin jälkeen nilkkaan tulee kuitenkin usein lepokipua. Polkulenkeillä nilkka ei juurikaan vaivaa. Olen juossut lenkkejä eri kengillä ja siitä tuntuu olevan jonkin verran apua.

Sunnuntain polkulenkillä jalat tuntuivat taas omilta ja akillesjännekään ei juuri vaivannut. Tein tavalliseen polkulenkkiin ylämäki-intervalleja, joten sykkeet nousivat selvästi, yllätyksekseni vauhtikin oli polkulenkille oikein mukava (50:05, 8.22 km, avg 148 bpm). Illalla tein vielä keskivartalotreenin (25:18 avg 116 bpm). Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja lisätä jokaviikkoiseen ohjelmaan myös kotona tehtävät lihaskuntotreenit syksyn peruskuntokaudelle.

Kokonaisuudessaan viikon kertyi kilometrejä 43.5, joista juoksua 41.3 kilometriä. Treenitunteja tähän viikkoon tuli seitsemän tuntia ja 29 minuuttia. Erityisen iloinen olen sykealueiden pyramidimuodosta, treeni on kerrankin ollut oikeaoppisesti pääosin peruskuntoa kehittävää, mutta myös vauhtikestävyys on hyvässä suhteessa kokonaisuuteen. 

Tästä on hyvä lähteä keventelemään kohti syyskuun Vuokatti Trail Challengea. Viikot töissä hurahtavat vauhdilla, joten kisa on jo aivan nurkan takana, jaiks :D

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Ladataan...

JULKAISTU ALUNPERIN 8.3.2018 - muokkauksesta johtuen siirtyi ihmeekseni uuteen päivämäärään...

”Olen aina ollut vähäuninen, lapsena ’lopetin’ päiväunet jo ennen kahden vuoden ikää.”

”Minä olen illan virkku, aamun torkku - vähän haastavaa toki työelämässä...”

”Taidan kuulua niihin, jotka eivät tarvitse kovin paljon unta, hyvinhän tämä elämä etenee kuuden tunnin unillakin”

Olen kuunnellut äänikirjana Aki Hintsa - Voittamisen anatomia -kirjan (kirjoittaja Oskari Saari). Kirja on loistava ja Aki Hintsan hyvinvointimalli, joka kirjassa esitellään, on äärimmäisen looginen, tieteellinen ja kuitenkin hyvin ymmärrettävä. Sain kirjasta paljon ideoita, ravintoon, liikuntaan ja lepooon, mutta juuri nyt minuun kolahti erityisesti tuo lepo, lepo erityisesti unen näkökulmasta.

Alussa sitaateissa olevat kommentit ovat omiani. Olen jo pitkään ymmärtänyt etteivät nämä uniasiat ole minulla aivan hallussa. Mutta jotenkin olen vain halunnut sivuuttaa koko asian ja ajatella, että olen jotenkin poikkeuksellinen ihminen ja selviän hyvin vähemmälläkin unilla. Hintsa kuitenkin toteaa kirjassaan, että unentarpeen yksilöllisyys on myytti. Kun unitutkimuksissa annettiin koehenkilöille mahdollisuus nukkua niin pitkään kuin he halusivat, lähes kaikki nuoret aikuiset alkoivat nukkua 8,5 tuntia ja vanhemmat noin 7,5 tuntia. Tutkimusten mukaan todellisuudessa vain murto-osa ihmisistä on vähän unta tarvitsevia. Vertailukohdan puuttuessa monen on vaikea ymmärtää, että suorituskyky voisi olla parempi, mikäli unta tulisi enemmän.

Riittävän yöunen puute on modernin yhteiskunnan merkittävimpiä terveysriskejä. - Aki Hintsa

Kirjan edetessä, minuun tekivät suuren vaikutuksen riittämättömän unen haitat koko keholle:

  • Sekä lyhytaikainen että pitkäaikainen liian vähäinen uni alentavat suorituskykyä.

Väsymys johtaa tarkaavuuden ja suorituskyvyn heikkenemiseen. ​Jos ihminen nukkuu vain kuusi tuntia yössä kahden viikon ajan, hänen suorituskykynsä laskee samalle tasolle, kuin jos hän olisi valvonut vuorokauden. Tämä puolestaan vastaa noin 0,8 promillen humalatilan suoritus- ja havainniontikykyä. Jos ihminen ei nuku kunnolla kolmeen yöhön, kognitiivinen suorituskyky heikkenee jo ensimmäisen yön jälkeen 20%:a, toisen yön jälkeen 30%:a ja kolmannen yön jälkeen jopa 60%:a. (Mietin tässä vain, millaisessa todellisessa imetyskoomassa olen ollut lasten varhaislapsuudessa, imetysdementia ei ehkä olekaan niin hullunkurinen termi tuolle olotilalle...) 

  • Pitkään jatkunut univaje lisää kroonisten sairauksien (liikalihavuuden, sydänsairauksien, diabeteksen, joidenkin syöpäsairauksien) riskiä.

​Esimerkiksi kuusi tuntia tai vähemmän nukkuvien keskuudessa on todettu jopa kaksin- tai kolminkertainen määrä aikuistyypin diabetesta sairastavia verrattuna kahdeksan tuntia nukkuviin. Kuuden tunnin yöunet lisäävät sydänsairauksien riskiä 23%:a ja kaikkien sydän- ja verisuonisairauksien riskiä viisitoista prosenttia verrattuna seitsemän tunnin yöuniin.

  • Liian vähäinen nukkuminen alentaa vastustuskykyä. 

Alle seitsemän tuntia nukkuvat sairastuvat viruksille altistettaessa flunssaan lähes kolme kertaa niin todennäköisesti kuin riittävästi unta saavat. Tutkimuksen mukaan influenssarokotteen saaneilla 7,5 - 8,5 tuntia nukkuvilla on veressään kaksinkertainen määrä vasta-aineita verrattuna vain neljä tuntia nukkuneisiin.

Kokonaisuudessaan aika karua luettavaa! 

Hyvä ja säännöllinen uni on vieläkin tärkeämpää kuntoaan kohentaville tai painoa pudottaville. Uni tehostaa sekä fyysisen harjoittelun että painonpudotukseen tähtäävän ruokavalion vaikutuksia. Unen palauttava vaikutus fyysisen suorituksen jälkeen on ollut jo pitkään tunnistettu tosiasia. Laboratoriotutkimuksissa univajeelle altistuneet ihmiset söivät enemmän ja valitisivat rasvaisempia ja hiilihydraattipitoisempia ruokia. Univajeen on todettu vaikuttavan ruokahalua sääteleviin hormoneihin, kyse ei ole siis vain siitä, että valvoessaan syö enemmän.

Riittävällä yöunella (7,5 - 8 tuntia) on vastaavasti valtava positiivinen vaikutus. Pirteyden ja energisyyden lisäksi riittävä uni pienentää riskiä sairastua pitkäaikaissairauksiin, parantaa muistin toimintaa ja tasapainottaa älyllisiä toimintoja sekä tunne-elämää, myös fyysinen suorituskyky paranee.

Uneni Polar M400:n mittaamana Polar Flow:ssa ennen kirjan lukemista:

Unet kirjan lukemisen ja ryhtiliikkeen jälkeen (huomio kiinnityy erityisesti viikolla lisääntyneeseen uneen):

Jo tämän lyhyen ajan jälkeen voin todeta, että olen todellakin huomattavasti pirteämpi erityisesti aamuisin. Koen myös tarvitsevani unta, nyt illalla jo kymmenen aikaan olen aivan valmis nukkumaan, kun aikaisemmin sinnittelin hereillä, muka nauttien omasta ajasta, vähintään yhteentoista. Muutos entiseen on tapahtunut ainakin kolmella osa-alueella:

1. Pyrin kunnioittamaan unentarvettani ja aikataulutan nukkumiseni samalla tavalla kuin aikataulutan treenitkin. Ipad ilmoittaa minulle klo 22, että nyt on aika mennä nukkumaan. Jos nukun kaksi tuntia liian lyhyet unet joka yö arkiviikon aikana, viikonlopun kahtena yönä minun pitäisi nukkua kymmenen tuntia normaalia enemmän (5 tuntia yössä lisää), jotta saisin korvattua viikon aikana kertyneen univajeen. Olen ottanutkin tavoitteeksi, että nukkuisin ainakin viitenä yönä viikossa 7,5 - 8,5 tuntia.

3. Rajoitan kofeiinin käyttöä aamupäiviin (alkoholia en juurikaan käytä). Nukkumiseen valmistutuminen tulisi aloittaa jo päivällä. Kofeiinilla on pitkä puoliintumisaika, jopa aamulla kymmeneltä nautittu kofeiini voi vaikuttaa negatiivisesti seuraavan yön uneen, kofeiini vähentää myös syvän unen määrää. 

2. Menen nukkumaan suunnilleen samaan aikaan, viikonloppunakin. Nukkumaanmenon vaihteluvälin tulisi olla enintään puoli tuntia, myös vapaapäivinä. Tämä ei aivan vielä viikonloppuisin onnistu, mutta selvästi parempaan päin olen menossa.

Suosittelen lämpimästi Aki Hintsan hyvinvointimalliin perhetymistä, alkuun pääsee hyvin lukemalla Aki Hintsa -Voittamisen anatomia -kirjan. 

Olisiko sinunkin aika panostaa itseesi ja erityisesti riittävään uneen?

 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Huh, mikä viikko! Tänään, sunnuntaina, eräs someton ystäväni kysyi, miten maraton meni... Hetken aikaa päässä löi aivan tyhjää, tällä viikolla on tapahtunut niin paljon, että maratonista tuntuu olevan ikuisuus! Elimistö ei ole vielä kuitenkaan unohtunut maratonia ja tämän viikon muut tapahtumat eivät ole kyllä olleet auttamassa palautumisessa. 

Hyvin rakas ja läheinen ihminen todettiin vakavasti ja parantumattomasti sairaaksi. Hän on elänyt upean, hyvän, pitkän ja kokonaisen elämän ja on tässäkin tilanteessa täysin rauhallinen. Me muut suremme jo nyt, vaikka aikaa voi olla vielä vaikka vuosikin tai sitten ei. Eihän meistä kukaan tiedä seuraavaa päiväänsä. Samaan aikaan, kun itse olin siis matkalla pohjoiseen, jossa vietin maanantain ja tiistain rakkaiden sukulaisten kanssa, mies joutui lähtemään kaikkien lasten kanssa Ouluun, Oulun yliopistolliseen sairaalaan, koska esikoisella epäiltiin pahanlaatuista bakteeritulehdusta silmässä. Tämä oli onneksi väärä hälytys, seuraavana päivänä todettiin, että silmässä oli vain voimakas allerginen reaktio. Silti tämäkin oli aikamoinen stressitekijä, varsinkin, kun itse olin toisella puolella Suomea. 

Alkuviikko, maanantaista keskiviikkoon meni fyysisesti levossa, henkisesti oli sitten kovaakin kovempaa settiä. Omaa kehoa ei ehtinyt juurikaan kuunnella. Kaikki paikat oli sunnnuntaina vielä kipeänä, mutta jo maanantaina lihakset toimivat kohtuullisen hyvin. Palautuminen lähti siis hyvin käyntiin. Toisaalta kisan jälkeisiin päiviin tuli roppakaupalla henkistä stressiä, äkillistä matkustamista ja valtaisia tunnevyöryjä. 

Maratonvaurioita alkoi löytyä vähitellen ympäri kehoa, vaikka maratonin aikana en niitä ollut huomannutkaan. Pitkästä aikaa osa varpaiden kynsistä tummui ja sykevyö aiheutti nirhauman selkään. Minulla on toppi Shock Absorberilta, johon saisin sykesensorin kiinni, mutta en tajunnut sitä käyttää maratonilla. Myös vasemman jalan akillesjänne/nilkka on tuntunut jäykältä, se ei maratonilla kyllä juurikaan vaivannut, tai en ehtinyt siihen muiden jalkavaivojen vuoksi kiinnittää huomiota. Muistan kyllä jossakin välissä nilkkakipua miettineeni...

Torstaina pyöräilin suunnistuspaikalle (7:38, 2.14 km, avg 104 bpm) ja suunnistimme koko perheen voimin lyhyen sprinttiradan (23:43, 1.94 km, avg 114 bpm). Jouduin jättämään suunnistuksen kesken,  jotta ehdin pyöräillä polkujuoksuporukan yhteislenkin alkuun (7:23, 1.80 km, avg 119 bpm). Yhteislenkin aikana huomasin, ettei kroppa ole selvästikään vielä palautunut maratonista. Sykkeet nousi helposti ja huomaamatta vauhtikestävyyden puolella, vaikka vauhti olisi edellyttänyt peruskestäyyssykkeitä (37:45, 5.44 km, avg 142 bpm). Myös jaloissa, sisäreisissä, alkoi nopeasti tuntua lihaskipua hetken juoksun jälkeen. Kaverit jäivät tekemään sadan metrin vetoja, kun minä lähdin takaisin kotiin. Minulla ei ollut mitään saumoja edes yrittää vetoja, sen verran voimattomilta jalat tuntuivat.

Perjantain palauttavana liikuntana toimi jo varsin pitkään mittaan kasvanut ruohon leikkaaminen (45:53, avg 104 bpm). Pihan kukat ovat jo upeassa loistossaan ja muutaman vuoden kasvanut pionikin on kasvattanut ensimmäisen kukintonsa nupulle. 

Lauantaina loppui kahdelta vanhimmalta lapselta koulu ja kävimme juhlan kunniaksi Sotkamon Hiukassa heittämässä talviturkit... Siis lapset heittivät, en tokikaan minä :). Retken jälkeen kävin pyöräilemässä kesän ensimmäisen pidemmän pyörälenkin (1:27:44, 28.67 km, avg 122 bpm). Pyöräily on loistavaa peruskuntoilua, jopa minullakin pysyvät sykkeet maltillisina pyöräillessä.

Sunnuntaina kävin juoksulenkillä (1:17:07, 10.11 km, avg 137 bpm), joka oli suunnitelmissa pitää palauttavana treeninä, mutta juoksuksihan se meni ja treenistä tuli  peruskestävyystreeni, siinäkin suhteessa olisi saanut olla hieman matalammat sykkeet, mutta minkäs teet, kun tossu vie naista eikä nainen tossua :)

Viikon liikuntakilometrit kokonaisuudessaan olivat 50.8 kilometriä ja aikaa urheiluun käytin palauttavalla viikolla 4 tuntia ja 37 minuuttia, juoksua tälle viikolle tuli 17.5 kilometriä.

Tähän asti treenien kiintopiste on ollut Maratonajan parantaminen (parantui 12 sekunnilla), joten nyt on aika suunnata katse ja treenit kauden päätaoitteeseen, Nuts Pallas-Heltta (55 km) ultrajuoksuun sekä Vuokatti Trail Challengeen, jossa olen päättänyt juosta 57 kilometrin ultramatkan... Riippuen toki siitä, kuinka Pallaksella menee. Pallaksen juoksu on tällä hetkellä kuitenkin hieman vaakalaudalla, koska lastenhoito kisan aikana on tällä vielä avoinna. Hoitajaksi lupautunut joutuukin hyvästä syystä matkustamaan silloin, eikä voi hoitaa lapsia kyseisenä viikonloppuna. Jotenkin haluan uskoa, että kaikki kääntyy parhain päin tässäkin asiassa, oli tulos sitten mikä tahansa.

Oikein mahtavaa ja nautinnollista kesäkuun alkua sinulle :)

- Maijaliisa

P.s. Buffin arvonta on käynnissä Facebookissa vielä koko maanantain, käyhän osallistumassa - linkin blogin Facebooksivuille löydät alta

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Huh, hellettä! Keho ei ole vielä tottunut tähän helteiseen olotilaan. Koivun siitepöly on suurin piirtein räjähtänyt ilmoille parin päivän aikana. Lauantaina silmät vuosivat, lenkillä aivastelin ja kurkkua kutitti. Viime vuonna tähän aikaan ei ollut hellettä eikä siitepölyä, äitienpäivänä satoi lunta senttitolkulla... Valitse sitten näistä, molemmissa puolensa ja se vasta on upeaa, ettei vuodet ole samanlaisia keskenään! 

 

Tämä viikko on ollut jo maratonille valmistava viikko ja treenejä on ollut vähemmän. Juoksua on kertynyt 39.1 kilometriä ja aikaa liikkumiseen olen saanut kulumaan 7 tuntia ja 54 minuuttia, siinä on mukana myös pihan hoitoa ja haravointia.

Maanantaina kävin elämäni ensimmäisen kerran osteopaatilla. Hieman hämmentävä käynti. Ei huonolla tavalla ollenkaan, mutta en siis ole aikaisemmin käynyt osteopaatilla ja se hytkyttely ja veivaaminen oli suorastaan varsin mielenkiintoista, välillä meinasi jopa naurattaa koko touhu, sen verran kummallisella mutkalla tunsin olevani. Osteopaattihan huomasi myös heti (kuten viime kesänä fysioterapeutti), että vasen jalkani on selvästi oikeaa heikompi, tällä kertaa vaiva kuitenkin oli oikeassa jalassa. Sain myös todella hyviä harjoituksia jalkaholvin treenaamiseen. 

Mitään erityisen perustavaa laatua olevaa kieroutumaa kropastani ei onneksi löytynyt, alin lannenikama oli kuulemma yliliikkuva (ei mikään ylläri, olenhan kokonaisuudessaan yliliikkuva), lihaksistoni oli hyvässä kunnossa. Toisen kerran sain ammattilaiselta ohjeen jättää venyttelyt tekemättä yliliikkuvuuteni vuoksi. Tulkitsin sen tarkoittavan pitkiä venytyksiä, joilla pyritään liikkuvuuden lisäämiseen, niitä en siis ilmeisestikään tarvitse. 

Pakara ja takareisi-vaivaani ei selvää syytä löytynyt, ainakaan en sitä itse ymmärtänyt, mutta apua kyllä sain. Osteopaatti pisteli pakaraan kaksi neulaa ja takareiteen yhden (neulat olivat akupuntioneuloja, mutta itse pistely ei ollut akupunktiota, vaan käsittääkseni triggerpisteiden manipulointia).  Neuloja pyörittelemällä hän sai varsin mielenkiintoisia reaktioita aikaan, jotka vähitellen sammuivat, joka oli tarkoituskin. Sekavaa tekstiä, mutta aika sekaisin olin itse käsittelystäkin :). Joka tapauksessa, takareiden kireys helpotti heti käsittelyn jälkeen. Pakara tuntui pari päivää jopa kipeältä, mutta sekin alkoi tuntua vähitellen paremmalta. Keskiviikon vetotreeneissä tuskin enää huomasin koko vaivaa! Harmi vain, nyt viikonloppuna pakara on taas kipeytynyt, onneksi seuraava käynti osteopaatilla on jo tulevana maanantaina.

Tiistaina oli tyttöjen balettikoulun kevätnäytös. Miten upeita ja taitavia esiintyjiä! Esityksen jälkeen lähdin kokeilemaan juoksua edellisen päivän käsittelyn jälkeen (47:35, 6.04 km, avg 122 bpm). Vauhti oli etanaakin hitaampaa ja pakara tuntui jopa kipeältä, onneksi takareisi oli kuitenkin oikein hyvän tuntuinen.

Keskiviikkona oli vuorossa vetotreeni, jossa alkulämmittelyn jälkeen oli 4 x 1000 metrin vetoja kahden minuutin palautuksilla. Vetojen kilometrivauhdit olivat 5:02 min/km, 4:38 min/km, 4:32 min/km ja 4:30 min/km. Viime viikolla vauhdit kasvoi selvästi helpommin ja sykkeet pysyi vedoissa paremmin aisoissa, olisikohan tuo allergialääke ja siitepölyallergia tässäkin selittävänä tekijänä? Kokonaisuudessaan lenkin statistiikka oli:  42:16, 7.64 km, avg 152 bpm. 

Torstaina tein YouTube -kotitreenin (1:00:12, avg 113 bpm), taas tuli tehtyä vaikka mitä :) Usein kuitenkin kotitreenit painottuvat coren vahvistamiseen.

Perjantaina kävin juoksemassa lyhennetyn pitkiksen (1:48:04, 14.47 km, avg 133 bpm). Juoksuohjelmassa on alkanut jo keventely maratonia varten, joten pitkiskin oli tavallista lyhyempi. Tämä pitkis olikin erityisen mieluinen, sillä sain lenkkikaveriksi juoksuystävän, joka lähti seuraksi vieressäni pyöräillen. Hetken etenemisen jälkeen vastaan tuli toinen juoksukaveri vaunuja työntäen ja me käännyimme porukalla samaan suuntaan. Lenkistä tuli hidas, mutta antoisa, kuulumisten vaihtoa ja äitiyden ihmettelyä kolmen naisen voimin <3.

Lauantaina kävin iltapäivällä pienen palauttavan lenkin (40:20, 5.63 km, avg 132 bpm). Siitepölyallergia nosti oikein kunnolla päätään, vaikka olen syönyt allergialääkkeitä jo varmaan parin viikon ajan. Päivän aikana silmiä alkoi kutittaa aivan kamalasti, lenkillä kurkkua kutitti ja aivastutti, sykkeetkään eivät meinanneet pysyä aisoissa. Koivu on ”puhjennut kukkaan” parin päivän sisällä aivan räjähdysmäisesti, joten oireet olivat toki odotettavissa, mutta näin voimakkaita oireitta en ollut odottanut. Reilun tunnin ajan palauttelin vielä haravan varressa pihaa siistien.

Sunnuntaina juhlittiin äitienpäivää ja kävin yhdessä lasten kanssa ulkoilemassa. Ensin kävin tekemässä pienen mäkitreenin puiston viereisessä mäessä ja sitten toisen puiston kautta lapset kotiin ja jatkoin lenkkiä vielä hetken. Tämän repaleisen lenkin kokonaisajaksi tuli 56:08, johon kilometrejä kertyi vaivaiset 5.32 keskisykkeellä 131 bpm.

Tällä viikolla ovat tosiaan pinnalla olleet allergiaoireet, sykkeiden kipuaminen helpommin korkealle ja hieman vetämätön olo. Huomasin oireitani ja lääkityksen aloittamista pohtiessani, että käyttämäni allergialääke on ehkä osaltaan ollut aiheuttamassa väsymystä ja lenkkien tukkoisuutta, joten sen vaihdan heti ensi tilassa toiseen. Myös tämä helteinen ilma on varmasti ollut osaltaan vaikuttamassa, varsinkin tuohon sykkeiden nousuun. Muuten täytyy varmaankin miettiä tarkkaan, miten järkevää tai kehittävää treenaaminen allergiaoireiden aikana on. Pitääköhän minun siirtyä juoksemaan hetkelllisesti taas juoksumatolle? 

Silti auringosta ja kesästä nauttien uuteen viikon :)

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Kerroin aikaisemmin, kuinka minua jo etukäteen ahdistaa tämä meneillään oleva viikko, juoksuohjelman kevyt viikko. Juoksuharjoituksia olisi ollut vain kaksi, toinen niistä matalilla sykkeillä, eli kävellen. No kuinkas sitten kävikään? Tällä viikolla on tullut vain yksi virallinen treenimerkintä, koska flunssa! Ilmeisesti annoin itselleni luvan sairastua, tällä viikolla se oli aikataulullisesti helpoin hoitaa ja naps, sieltähän se tuli kuin manulle illallinen... 

Maanatain ja tiistain otin levon kannalta, pientä hyötyliikuntaa lukuunottamatta, joka näin talvisin näillä leveysasteilla luonnistuu kuin itsestään kolauksella. Maanantaille siis kolausta ja muita pihaleikkejä aikaan 41:28, keskisykkeellä 104 bpm.

Keskiviikkona, itsenäisyyspäivänä, satavuotiaan Suomen kunniaksi kävin hölkkä-kävelyllä (1:00:17, 7.01 km, avg 128 bpm) kiertelemässä Kajaanin muistomerkkejä ja juhlapaikkoja. Matkan varrelle osuivat näpsäkästi niin veteraanimuistomerkki, sankarivainajien haudat, hyvästijättö - muistomerkki Isänmaan puolesta talvi- ja jatkosodassa vuosina 1939-1944 kaatuneiden sankarivainajien muistolle, kuin linnanraunioiden kynttilävalaistus ja joutsenet, jotka olivat saapuneet joelle juhlistamaan suurta päivää. Illalla olo alkoi tuntua hieman huteralta, mutta torstaina olin sitten jo kunnolla flunssassa.

Perjantai meni tyttöjen kenraaliharjoituksissa ravatessa. Illalla saimme nauttia aivan upeasta balettielämyksestä. Miten valtavan paljon tuosta esityksestä nautinkaan kaiken tämän syksyn vastoinkäymisten jälkeen <3 Edelleenkään emme ole selvillä vesillä, mutta vaikka esikoinen joutui olemaan pitkään pois treeneistä, näytös meni loistavasti ja hän säteili lavalla. Sanoinkin hänelle, että hän on todella valovoimainen esiintyjä, sitä hän todellakin on! Oma flunssainen olo oli aika surkea, mutta tämän riemun keskellä sitä ei juuri ehtinyt murehtia.

Lauantaina sain luvan nukkua niin pitkään kuin pystyn ja kömmin ylös vasta 10.30! Lauantai meni edelleen balettitouhissa, iltaa kohden vointi alkoi tuntua jo paremmalta. 

Sunnuntaina lähdimme yhdessä hiihtoretkelle. Tytöille hiihtäminen tuntuu olevan aika haastavaa, mutta jantteri on kuin syntynyt sukset jalassa. Ei hänestäkään hiihtäjää taida tulla, vauhti ei häntä niinkään kiinnosta, mutta metsissä samoilusta ja itsekseen hiihtelystä hän vaikuttaa nauttivan oikein todella. On muuten aika jännää, miten nuo balleriinat eivät meinaa pysyä pystyssä suksilla ollenkaan mutta poika, jonka pystyssä pysyminen tasamaalla on toisinaan haastavaa, menee suksilla kuin tyhjää vaan :). Minäkin pääsin hiihtämään pienen lenkin ja voi miten ihanalta hiihtäminen tuntuikaan. Flunssa näyttää taittuneen yllättävän nopeasti, josko tämä kohtuullisen täydellinen lepo olisi ollutkin vain hyväksi. 

Kevyestä viikosta tuli siis todellisen kevyt; kokonaisuudessaan 11.5 kilometriä liikuntaa ja siihen käytetty aikaa kaksi tuntia. Ei paljon naurata, mutta tästä noustaan, taas entistä innokkaampana :) Tälle illalle vielä vähän kehonhuoltoa ja katse kohti tulevaa viikkoa. Ihanaa sunnuntai-iltaa ja viikon alkua! 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Olen jo useamman kerran hehkuttanut, miten innoissani olen, kun pääsin mukaan testiryhmään kehittämään Takomo trainingin 'poikkeuksellista juoksuvalmennusta'. 

Mutta miksi ihmeessä tällainen tavan tallaaja ja juoksuharrastelija tarvitsisi juoksuvalmennusta? Olen tainnut tehdä kaikki mahdolliset harrastelijan tavallisimmat virheet juoksuharrastuksessani. Yhden talven juoksin aivan liian lujaa, koko ajan. Puolikkaan tulos ei parantunut, huononi kuitenkin hiukan. Nyt viimeisen vuoden olen sitten tehnyt määrää kilometritolkulla, ei puhettakaan mistään kevyemmistä viikoista, tai määrän kasvattamisesta maltillisesti. Tavoitteena on ollut tietty määrä juoksukilometrejä, joten juosta on pitänyt aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Ja juostahan minä juuri olenkin halunnut, koko ajan ja aina...

Haaveilen parantavani aikaa puolikkaalla ja maratonilla, jaksavani juosta pidempiä ultria ja joskus jopa yli sadan kilometrin matkoja. Näiden haaveiden saavuttamiseen tunnen tarvitsevani apua, olen harrastanut niin vähän aikaa kestävyysurheilua, että omat tiedot ja taidot eivät todellakaan riitä itseni valmentamiseen... Olen myös tunnetusti varsin kärsimätön, haluaisin kaiken nyt ja heti. Kestävyysurheilussa vaaditaan kuitenkin ennen kaikkea ja ilman muuta juuri kärsivällisyyttä tulosten parantamiseksi. Tähänkin toivoin juoksuvalmennuksen tuovan apua.

Näitä mietteitä minulla oli juuri mukaan päästyäni. Nyt neljän viikon kokemuksella voin jo sanoa, että kyllä todellakin kannatti lähteä mukaan tälle matkalle. 

Mitä sitten olen jo nyt juoksuvalmennuksesta saanut? 

Monipuolisuutta

Minun kunnollani matalilla sykkeillä tehtävät "juoksuharjoitukset" on vain yksinkertaisesti tehtävä lähes poikkeuksetta kävellen tai vain etäisesti juoksua muistuttavalla hölkkäilyllä. Kävely ja sauvakävely tulivat siis uutena lajina repertuaariin. Olen toki tiennyt, että niitäkin olisi hyvä ohjelmaan mahduttaa, mutta kun minulla on ollut niin kova kiire vain juosta... Jo nyt muutaman viikon jälkeen kävelyn tulokset näkyvät. Sykkeet pysyvät harjoituksissa helpommin matalammalla ja vähitellen nuo kevyetkin lenkit alkavat onnistua yhä enemmän ja enemmän hölkähköllä... ehkäpä keväällä nekin menevät osin jopa juosten. Juoksuohjelmassa on myös mukana ohjelmat venyttelyyn, pilatekseen sekä koti- ja salitreeniin. Olen tietysti aikaisemminkin venytellyt ja treenannut lihaskuntoa niin kotona kuin salillakin, mutta kun ne nyt ovat selkeästi osa juoksuohjelmaa, niiden skippaaminen ei tule niin helposti kysymykseen - rakastan 'aikatauluja' ja niiden noudattamista pikkutarkasti :)

Nousujohteisuutta

No tästä en ole aikaisemmin juuri mitään ymmärtänyt. Sen olen tajunnut, että vauhteja pitäisi jotenkin saada kasvatettua ja samalla myös kestävyyttä, mutta miten? Juoksuohjeman saatuani olin aluksi aika pöyristynyt siitä ajatuksesta, että joutuisin ainakin aluksi juoksemaan selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Ennen ohjelmaa juoksin viikossa lähes poikkeuksetta 40-70 kilometriä joka viikko, aina. Kun tajusin sloganin:

 "peruskestävyyskaudella peruskestävyyttä määrällisesti nousujohteisesti ja vauhtikestävyyskaudella vauhteja nousujohteisesti",

olin hetken aikaa kuin puulla päähän lyöty... aika loogista, järkevää ja aivan mahtavaa!!! Peruskestävyyskaudellakaan ei voi siis koko ajan vetää maksimikilometrejä mittariin, vaan niidenkin keräily aloitetaan matalammalta ja kilometrimäärää kasvatetaan maltilla nousujohteisesti! Aivan täysin uusi oivallus minulle. Olihan se aluksi aika haastavaa, mutta nyt alan olla tosi tyytyväinen, että suostuin kokeilemaan tuotakin periaatetta. Vaikka en ollut mielestäni mitenkään väsynyt juoksemiseen ja aluksi jopa vastustin sen vähentämistä, nyt huomaan, että ehkäpä kroppani kuitenkin oli aika uupunut. 

Muutama oivallus siis näiden viikkojen aikana on tullut, mielestäni aika merkittäviä oivalluksia, vai mitä mieltä olet? :)

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Ladataan...

Uusimmassa Juoksija-lehdessä (7/2017) on artikkeli liikunnan ennaltaehkäisevästä ja jopa hoitavasta vaikutuksesta syöpään. Liikunnan syöpää ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta on saatu yhä vahvempaa tutkimustietoa useimpien syöpien osalta. Syöpä voi kuitenkin iskeä keneen tahansa hyvästä kunnosta tai terveistä elämäntavoista huolimatta. Tuoreimmissa tutkimuksissa on todettu, että liikunta ehkäisee syövän kasvua ja leviämistä adrenaliinin ja tulehdusvälittäjäaineen kautta. Jotta kyseisten aineiden tasot nousisivat veressä, fyysisen rasituksen on oltava kuitenkin vähintään reipasta tai jopa melko raskasta. Vielä ei ole tarpeeksi tietoa siitä, miten matalatehoinen liikunta vaikuttaa syöpäkasvainten ilmaantumiseen ja kasvuun. Liikunnan on kuitenkin todettu torjuvan syövästä/lääkityksestä johtuvaa väsymystä jopa paremmin kuin väsymyksen ehkäisyyn käytetyt lääkehoidot.Vaikka terveellisillä elämäntavoilla ja liiikunnalla ei voi itseänsä täysin suojata syövältä, auttavat ne kuitenkin selviämään paremmin rankoista hoidoista.

Lähipiirissäni on useita syöpään sairastuneita nuoria, vanhoja ja keski-ikäisiä. Suurin osa heistä on parantunut syövästä, kiitos lääkehoidon kehittymisen ja jatkuvan syöpätutkimuksen. Kaikki eivät kuitenkaan parane. Äitini kuoli paksusuolen syöpään hyvin lyhyen sairastamisen jälkeen kolme vuotta sitten maaliskuussa. Äitini liikkui paljon ja oli ikäisekseen todella hyvässä fyysisessä kunnossa.  Kun tauti iskee lähelle, sanat loppuvat - tunteet eivät <3.

Tänään alkaa Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräys 2017. Kampanjan avulla tuetaan suomalaista rintasyöpätutkimusta, syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään. Keräykseen voit osallistua netin kautta täältä, sivulla on mahdollisuus alkaa myös kuukausilahjoittajiksi. Roosa nauha - keräykseen voit osallistua myös ostamalla Roosa nauhan tai muun Roosa nauha -tuotteen. Tuotteiden hinnasta lahjoitetaan ennalta sovittu lahjoitusosuus syöpätutkimuksen hyväksi. 

Roosa nauha rohkeudelle!

Seuraa: blogit.fi, bloglovin', Facebook, Instagram, Twitter

 

Ladataan...

Hain vähän salaa mukaan juoksuvalmennuksen testiryhmään, kokonaisvaltaiseen nettijuoksuvalmennukseen! Pienen epätoivoisen hetken luulin jo jääneeni rannalle ruikuttamaan, mutta sitten saapui tämä!!! 

Olen niin inessä!!! Täysillä, kybällä, satasella ja aivan ultrana!

Tarkempaa tietoa ja juoksuvalmennuksen vaiheita tulen aivan varmasti käsittelemään blogissani, pysy siis kärryillä, jatkoa seuraa :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram, Twitter

Ladataan...

Ennen vanhaan puhuttiin vain viidenkympin kriisistä, kun mies osti moottoripyörän ja etsi kadotettua nuoruutta. Naisen viidenkympin kriisi taisi olla vaihdevuodet, ryppyvoiteen ostaminen ja tyhjän pesän suru, kun lapset alkoivat lähteä kotoa.

Nykyään kriisejä riittää. On kolmenkympin, neljänkympin, viidenkympin ja vaikka minkä kympin kriisit. Yhdessä kavereiden kanssa pohdittiin, että saattaisihan meilläkin olla nyt nelikymppisenä kriisiä, jos omat lapset olisivat jo teini-ikäisiä tai jopa vanhempia, mutta kun omat lapset ovat vielä alakouluikäisiä ja nuorempia, ei aikaa ikäkriiseilyyn juuri riitä. Myös urheilu ja liikkuminen pitävät mielen ja ruumiin niin tehokkaasti liikenteessä, että ikääntyminen ei tällä hetkellä tunnu yhtään missään. Osaksi koenkin, että aktiivinen urheilu ja sen myötä tyytyväisyys omaan vointiin ja elämään ovat niin kohdillaan, että aihetta kriiseilyyn ei ole.

Pitäisikö minun nyt sitten kuitenkin kriiseillä kun jouduin/sain muokata sivupalkin 39-vuotiaan 40-vuotiaaksi... Huh, lähinnä tuo ajatus kutkuttaa :) Toisaalta mietin, että nyt kaksikymppiset eivät vilkaisekaan blogiani, koska heidän mielestään täällä ehkä kirjoittelee aivan mummeli. Kolmosella alkavaa ikää pidetään kai aikuisen ikänä, mutta ei vielä aivan ikäloppuna... Toisaalta olen varsin ylpeästi nelikymppinen, itse koen olevani elämäni kunnossa ja varsin tsäpäkkä aikuinen nainen ;)

Kestävyysurheilu, juoksu, on siitä mahtava harrastus, että tässäkin iässä ja juurikin tässä iässä on aivan kaikki mahdollisuudet parantaa omaa suoritustaan ja kestävyyttään. Esimerkiksi maratonjuoksija Anne-Maria Hyryläinen on uransa huipulla nyt 39-vuotiaana ja on varmasti vielä pitkään. Kirjoitinkin jo aiemmin keväällä postauksen (voit lukea sen täältä), joka pohjautui Helsingin Sanomien artikkeliin, jossa todettiin, että ennätyskunnon metsästäminen kestävyysurheilussa on täysin realistista viisikymppiseksi asti, ainakin. 

Ja hei, hiukan aiheen vierestä, mutta miten minusta tuntuu että vielä kolmikymppisenäkin pitäisi olla vain syntymäkaunis ilman mitään erityistä ehostamista, mutta nelikymppiselle on varsin sallittua, jopa suotavaa kaunistautua kaikin mahdollisin keinoin. Oikeastaan aika huippua :D

En siis todellakaan kriiseile vaan nautin, juoksen, riemuitsen ja iloitsen elämästä, ihanine ryppyineni ja rakkaine ruttuineni, jotka olen ansainnut kovalla työllä, kasvattaessani kolme hurmaavaa ihmistä kehossani <3 

Aloitan riemuiten nautinnollisen nelikymppisen elämäni :) Tee sinä samoin, joka aamu, olit sitten minkä ikäinen tahansa!

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

 

Pages