Ladataan...

Elämä tapahtuu. Päivät hyppii eteenpäin, yhtäkkiä on taas viikonloppu tai oikeastaan siis viikonloppuhan meni ja sunnuntai kääntyy jo yöhön, seuraavaan viikon - Mihin ihmeeseen se aika vain hupenee? 

Saavuimme perjantai iltana Ylimuonioon syyslomalle. Matka Kajaanista Rovaniemen kautta Muonioon oli pitkä, niinkuin aina, mutta pysähtyminen Rovaniemellä ja ihanien sukulaisten tapaaminen katkaisi matkan mukavasti.

Tiistaina oli ilmoittautuminen NUTS Karhunkierrokselle ja istuin monen monen muun tavalla koneen ääressä sormi näppäimellä kello 18 avautuvan ilmoittautumisen kunniaksi. Päätin tällä kertaa ilmoittautua 34 kilometrin kisaan. Oman pään sisällä käyn edelleenkin taistelua siitä, kannattaisiko matkaa kuitenkin pidentää. Jotenkin muka ”luonnolliselta siirtymältä” tuntuisi tämän syksyn 57 kilometrin polku-ultran (Vuokatti Trail Challenge) jälkeen siirtyä keväällä vielä pidemmille matkoille ja pienesti ajatus Karhunkierroksen 86 kilometrin taivaltamisesta on pyörinyt ajoittain mielessä. Mutta, mutta... olen kestävyysjuoksun harrastajana varsin noviisi (olen juossut aktiivisesti vasta reilu neljä vuotta) ja edellisen vuoden Karhunkierroksen 53 kilometrin juoksinpolvesta kärsineenä yritän olla jotenkin järkeävä ja pitäytyä alkukaudesta tuossa lyhyemmässä matkassa. 

Uskoisin jopa selviytyväni tuosta pidemmästäkin matkasta, mutta pelkään todella, että siitä palautuminen saattaisi sitten kestää hyvinkin koko kesän. En halua myökään alkukaudesta riskeerata itseäni selvästi korkeamalla loukkaantumisvaaralla, koska ”päätavoitteeni” tulee ensi vuonnakin olemaan NUTS Pallas-Ylläs, jollakin matkalla. Arvon oikein todella haluanko lähteä juoksemaan 55 kilometriä Hetasta Pallakselle (mieheni totesi juuri kokemuksen kautta, että noin päin kisa onkin yllättäen rankempi, koska matkalle osuu selvästi pidempiä ylämäkiä kuin toisin päin juostuna) vai uskaltaisinko jopa lähteä yrittämään 105 kilometrin matkaa Pallakselta Ylläkselle... Se jää vielä pohdintaan. 

Miltäpä tämä pohdinta sinusta kuulostaa? 

Syyslomaviikko alkoi meillä siis jo perjantaina ja lomaa jatkamme koko ensi viikon. Maanantaina menin töiden jälkeen salille (1:00:03, avg 120 bpm) ja siellä laitoin uuden saliohjelman tulille. On mielenkiintoista nähdä minkälaisen ohjelman tyyppi minulle väsää kuvauksella - polku-ultria harrastavalle, keskivartalo- ja kehonpainotreeniä arvostavalle, yläkropan ”massaa” kaipaavalle... ;)

Tiistaina hilpasin ilmoittautumisen jälkeen peruskuntolenkin (1:10:36, 8.57 km, avg 129 bpm) ja keskiviikkona tein kotona kevyen keskivartalo ja yläkroppatreenin (31:20, avg 101 bpm). Torstaina työreissun jälkeen hain kuopuksen baletista ja säntäsimme suoraan Salomonin polkujuoksutapahtumaan. Siellä sain testata Salomonin kenkiä ja Suunnon uutta lippulaivaa Suunto9:ä. Juoksuopiston Mikko piti oikein mukavan tekniikkatreenin ja testikengät pitivät pystyssä loistavasti heijastinpolulla, vaikka lisätaakkana oli tytär reppuselkäkannossa melkein koko lenkin ajan (59:18, 2.52, avg 132 bpm). Suunto antoi keskisykkeeksi kaksi pykälää korkeamman rannemittauksella kuin Polar sykevyömittauksella, joten ainakaan tämän lyhyen testin aikana en voi moittia rannesykemittauksen epätarkkuutta. Muuta en näin lyhyellä käytöllä osaa laitteesta sanoa.

Perjantaina siis matkustimme ja Lauantaina pääsin nauttimaan Lapin metsästä (1:30:08, 9.59 km, avg 126 bpm), kuvat puhukoon puolestaan <3.

Sunnuntaina veimme lasten kanssa miehen Hettaan, josta hän juoksi hiekkatien loputtua tunturimaastossa Pallakselle, jonne me tulimme häntä vastaan makkaranpaistoon kodalle. Itse kävin siinä välissä vielä valokuvauslenkillä (1:20:13, 10.07 km, avg 132 bpm) upeissa usvaisissa maisemissa.

Hetta, Ounasjärvi

Kokonaisuudessaan tähän viikon kertyi kilometrejä vaivaiset 32.1 ja aikaa liikkumiseen käytin seitsemisen tuntia. Hämmentävän vähän, vaikka tuntuu, että olen ollut liikenteessä koko ajan... Ensi viikko lomaillaan, katsotaan saanko siihen viikkoon kerättyä kunnon kilometrit :)

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Ladataan...

Kävelyviikko, savoilla ja ilman, muutamilla juoksuaskelilla ja ilman :). Tällä viikolla työ tai oikeammin elämä on tuntunut haittaavan harrastusta. Lasten kuskaaminen harrastuksiin, miehen muutaman päivän työreissu, siinäpä taas tämän viikon speksit ja sillä on menty mihin on revetty. Yllättäen tällä viikolla sauvakävelyn lomassa päähäni pälkähti myös idea juosta Cooperin testi sunnuntaina, joten samalla ajattelin laittaa Juoksuhaaste 2018:n pakettiin. Pienellä twistillä sain siis tällä viikolla koko haasteen suoritettua.  

Maanantaina menin suoraan töiden jälkeen salille (ja olin tietysti unohtanut sykevyön kotiin). Uuteen peruskuntokauden viikko-ohjelmaan kuuluu kaksi salipäivää ja toinen niistä toteutuu näin maanantaisin suoraan töiden jälkeen (1:05:04). Tällä viikolla noista salikerroista jäi toinen heti kuitenkin toteutumatta miehen työmatkan vuoksi.

Tiistai oli todella kiireinen päivä eikä aikaa treenaamiseen kertakaikkisesti ollut. Keskiviikkona eräs ihana juoksuystävä, joka opiskelee hierojaksi, tuli hieromaan hierontapöytänsä kanssa meille kotiin. Sain kahden tunnin perusteellisen ja aivan loistavan jalkahieronnan oman kodin "rauhassa"... Myös lapset saivat ’kokovartalohieronnan’ ammattilaisen käsittelyssä, voi sitä riemun määrää :D.

Torstaina kävin poluilla nauttimassa ihanasta kirpeästä syksyisestä illasta kävelyjuoksulla (1:13:11, 8.09 km, avg 126 bpm). Tässä tämä pieni twist Juoksuhaasteen keräilyyn - mukana ei ollut ketään kenen kanssa jutella tunnin reissulla, mutta sykkeet oli kyllä sitä luokkaa, että olisin pystynyt puhumaan puuskuttamatta. Toisaalta, sykkeet nousee heti juostessa sen verran korkealle, että puhuminen puuskuttamatta taitaa olla juostessa täysi mahdottomuus, joten tällä kuntotasolla mennään sitten kävelyjuoksuyhdistelmällä (*15). 

Perjantaina oli vuorossa pitkis, jonka toteutin puhtaasti sauvakävelylenkkinä (3:05:14, 18.13 km, avg 125 bpm). Vein nuorimmaisen eskariin ja lähdin siitä saman tien sauvakävellen kohti Vimpeliä ja Kieronmäkeä. Matkaa taitoin pääasiassa metsäautotiellä. Siinä sauvaillessa ja elämää ihmetellessä, alkoi taivaalta tippua aluksi aivan huomaamatta lumihiutaleita ja kun pääsin kotiin, piha oli jo täysin lumen peitossa. Ensilumi saapui siis Kajaaniin, mutta pysyvää lunta siitä ei vielä tullut.

Launtaina kävin lyhyen jaloittelulenkin edellisen päivän sauvakävelyn jumeja sulattaakseni (1:02:09, 7.0 km, avg 128 bpm). Sauvakävely selvästi rasittaa eri lihaksia kuin hidas hipsuttelujuoksu ja tämä pidempi sauvalävely otti yllättävän paljon alaselkään ja yläpakaraan ;D.

Olen vuoden aikana käynyt usein  kiertelemässä ainakin osaa Renforsin lenkistä, joka on yksi vakiolenkeistäni Kajaanissa. Olen ottanut kuvat Kajaaninjoen varrelta kohti Jauhokallioita jokaisena vuodenaikana ja nyt sain kokoelman täyteen. Kuvat on otettu lenkillä tammikuussa, huhtikuussa, elokuussa ja syyskuussa (*40).

Sunnuntaina päätin sitten vähän extempore saattaa vihdoin tämän Juoksuhaasteen loppuun ja vetää viikon viimeisen treenin, joka oli suunniteltu vetoharjoitukseksi, Cooperin testinä (*16). Suuntasin kahden nuoremman kanssa Vimpelin urheilukentälle, jonne on kotoa reilun kahden kilometrin matka. Lämmittelin testiin hipsuttelemalla lasten kanssa tuon matkan (he pyöräilivät) Vimpeliin ja vielä kentällä juosten hieman kovempia pyrähdyksiä. Testissä ensimmäinen kierros meni hieman liian lujaa, mutta sitten vauhti tasaantui ja juoksin 12 minuttia keskivauhdilla 4.20 min/km, jolloin testin kokonaismatkaksi tuli 2760 metriä, keskisykkeellä 183 bpm. Vedin siis tuon 12 minuuttia varsin täysillä, maksimisykkeeni on ilmeisesti noin 186 luokkaa, joten eipä siinä jäänyt juurikaan jossittelujen varaan :). Ja vaikka tuo muutama kymmenen metriä jäi hieman kaivelemaan, totesin loppujen lopuksi, että tämä saa kelvata, olihan tulos reilusti erinomainen N40-sarjassa!

Kokonaisuudessaan viikkoon mahtui kuitenkin aivan mukavasti liikuntaa, juoksua ja kävelyä tuli yhteensä 40.1 kilometriä ja aikaa likkuntaan käytin tällä viikolla 7 tuntia ja 22 minuuttia.

Taulukosta voit katsoa oman ikäluokkasi Cooperin testin tulosten mukaisen "kuntoluokituksen" - Miltä kuulostaa, lähdetkö testaamaan?

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 15. Juokse vähintään tunnin ajan sellaista vauhtia, että pystyt puhamaan puuskuttamatta. 40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina. ja 16. Juokse Cooperin testi. 

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

 

Ladataan...

Tämä viikko on mennyt lähinnä elämää ihmetellessä ja mahdottoman matalasykkeisiä ”juoksuja” yritellessä. Viikon kuvia en ollut siirtänyt pilveen ja kun se puhelin lähti varkaiden mukaan (postaus täällä), tämän viikon treenikuvat ovat vähissä...

Ensi viikosta alkaen olen suunnitellut tarkemmin peruskuntotreeniä seuraavalle neljälle viikolle ja sen jälkeen ehtii vielä pitää pienen valmistavan jakson ennen marraskuun 17. päivänä juostavaa 12 tunnin Joensuu Night Runia. Peruskuntokaudella juoksua tulee vähemmän, mutta treenitunnit pysyvät suurin piirtein samana ja lihaskuntoharjoittelun määrä kasvaa. 

Maanantaina kävin juoksulenkillä ihanan ystävän kanssa (1:14:03, 10.94, avg 149 bpm). Pitkästä aikaa vaihdoimme kuulumisia, juttelu juoksulenkillä on oikein kivaa, mutta sykeseurannan saa kyllä saman tien unohtaa. Juoksu ja juttelu onnistuu minulta loistavasti, pystyn keskustella korkeillakin sykkeillä, mutta sykkeen tämä jutustelu tosin nostaa turhan korkealle.

Tiistaina kävin työpäivän lyhyen tauon aikana kävelyllä haukkaamassa happea (30:23, 3.14 km, avg 118 bpm). Harvoin työpäivän aikana ehtii ulkoilla, nyt olin toisella paikkakunnalla ja kun asiakaskäyntien välillä oli pidempi tauko, käytin ajan kunnolla hyödyksi. Todella virkistävää! 

Keskiviikkona kävin kävelyjuoksulenkillä, jonka aikana pyrin erityisesti seuraamaan sykettä ja pitämään sen selvästi peruskuntoalueella. Jos syke lähti liiaksi nousemaan, pistin heti kävelyksi (1:14:03, 9.16 km, avg 130 bpm). Torstaina tein kotitreenin samalla, kun vahdin yläkerrassa lasten nukahtamista (42:03, avg 99 bpm) ja perjantaina oli taas juoksukävelylenkin vuoro (1:13:06, 9.09 km, avg 133 bpm).

Lauantaina kävimme miehen kanssa juoksemassa Vuokatin maastoissa. Nousumetrejä 13.16 kilometrin lenkille kertyi miehen Suunto Ambit3 -mittarin mukaan 502. Oma Polarin mittari näytti paljon vähemmän nousumetrejä (360m), mutta siinä ei olekaan varsinaisesti tarkkaa toimintoa korkeuden mittaamiseen, vaan se ottaa korkeuden vaihtelut ilmeisesti suurinpiirtein GPS-mittauksesta. Lenkin kesto oli 2:06:27 ja keskisykke oli 142 bpm. Maastossa keskisyke lähtee edelleenkin helposti laukalle, varsinkin nyt, kun nousua tuli kohtuullisen paljon. Kaunis syksyinen sää oli saanut Vuokatin poluille yllättävän paljon porukkaa liikkeelle, silti eteneminen oli jouhevaa ja tilaa riitti kaikille etenemistyylistä riippumatta :).

Lenkin jälkeen menimme Vuokatin uimahalliin peseytymään ja uimaan. Kun lapset eivät olleet mukana, pystyin uida matkaa, jopa 500 metriä, pitkästä pitkästä aikaa. En muista, koska viimeksi olisin uinut usemamman altaanmitallisen. 

Sunnuntai iltapäivä meni nauttiessa ihanasta syyssäästä pihalla ruohoa leikatessa ja valmistellessa ympäristöä tulevaa talvea varten (2:02:25, avg 114 bpm). Tällä viikolla treenitunteja on tullut oikein mukavasti, hieman reilu yhdeksän tuntia, kokonaisuudessaan kilometrejä 48.4, joista juoksuhkoa 42.4.

Siihen nähden, että syyskuussa on ollut ultramatkan kisa, jonka jälkeen oli viiden päivän totaalilepo liikunnasta, syyskuun juoksukilometrit ovat aivan kohtuulliset (163.0 km). Kokonaisuudessaan syyskuussa olen liikkunut liikuntamielessä 222.4 kilometriä, aikaa liikuntaan olen käyttänyt noin 35 ja puoli tuntia, pääpaino harjoittelussa on ollut peruskuntoharjoittelussa. Kisailu on kuitenkin selvästi nostanut vk-sykkeiden määrää, menihän reilun yhdeksän tunnin Vuokatti Trail Challengen keskisyke vk1-alueelle (vihreä alue pyramidissa). Kisa vaikutti myös siihen, että vk2 on suhteessa selvästi suurempi kuin jos kisaa ei olisi tässä kuussa ollut.

Kuukauden treenit sykealueittain.

 

Miten sinun syksysi on lähtenyt käyntiin? Vieläkö sinulla on tälle vuodelle kisoja? 

Loistavaa lokakuuta toivotellen, 

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Ladataan...

Peruskuntokauden alku, pitäisi alkaa suunnitella viikko-ohjelmaa ja miettiä, miten haluan treenata seuraavat pari kuukautta. Muutama ylipitkä harjoituskin pitäisi saada aikaiseksi ennen marraskuun puolen välin 12 tunnin sisärataultraa... huh! 

Ja sitten on tämä minun salainen ongelma, joka haittaa huomattavasti tätä peruskunnon kasvattamista... Että jos se ei ole juoksua, sitä ei saa laskea juoksuksi ja sitten ei kerry juoksukilometrejä ja me kaikkihan tiedämme, että vain juoksukilometrit ovat merkittäviä. Kun harrastaa juoksua, on juostava, ei riitä, että sauvakävelee tai pyöräilee (vaikka se olisi oikeasti juuri sitä tarpeellisinta ja hyödyllisintä peruskuntoharjoittelua), koska, no, se ei ole juoksua... Vaikka järjellisesti siis tiedän, että sauvakävely olisi oikeasti nyt sitä parasta peruskuntoliikuntaa, lähden silti usein juoksulenkille. Hieman syyllisenä siitä, etten tee oikeaa treeniä, mutta riemuissani siitä, että juoksen.

Juoksen siis siksi, että saan juoksukilometrejä, en siksi, että se hyödyttäisi minua tai olisi edes treenimielessä kannattavaa. On kauhean vaikea luopua tästä älyttömästä asenteesta ja pakottaa itsensä sauvakävelylle, mutta näin minun on silti tehtävä taas, jotta saan peruskuntoani aivan oikeasti treenattua... 

Maanantaina kävin hitaalla juoksulenkillä (1:11:07, 10.0 km, avg 134 bpm) ja pohdin tätä minun ”vaikeaa” suhdetta peruskuntoharjoitteluun. Suureksi harmikseni tarvitsen nyt todellakin pohjan rakennusta ja erityisesti matalasykkeistä treeniä. Juostessa syke ei tällä hetkellä vain pysy tarpeeksi matalana, joten minun on vähitellen aivan pakko suostua sauvakävelyyn. 

Tiistaina lähdimme nuorimmaisen kanssa pyörälenkille miehen ja isompien lasten ollessa harrastuksissaan (1:05:08, 15.04 km, avg 114 bpm), keskiviikona pidin lepopäivän ja torstaina nautin upeasta, aurinkoisesta ja lämpimästä syksyisestä säästä juoksulenkillä (54:47, 8.06 km, avg 138 bpm).

Perjantaina kävin pyöräillen salilla (1:00:06, avg 116 bpm). Viimeisestä salikeikasta olikin jo pidempi aika... tein pienillä painoilla kyykkyjä, maastavetoa kahvakuulalla, keskivartaloa ja yläkroppaa. Treeni ei tuntunut juurikaan missään salilla ja kuvittelin tehneeni kevyehkön treenin. Lauantaina tajusin kuitenkin, että pitkä tauko lihaskuntotreeneissä tuntuikin yllättävän paljon jaloissa. Lauantain lenkillä (46:42, 6.01 km, avg 138 bpm) jalat tuntuivat todella pökkelöiltä ja takareidet olivat totaalisen jumissa. Illalla jopa rullailin ja venyttelin epätoivoisen jumittuneita jalkojani (20:20, avg 92 bpm).

Sunnuntaina otin vihdoin järjen käteen ja lähdin sauvojen kanssa poluille (1:32:57, 9.33 km, avg 121 bpm). Eihän se samalta tunnu kuin juoksu mutta näillä mennään... Kerran viikossa peruskuntokaudella on ilmeisesti vedettävä kunnon perusteellinen sauvakävelylenkki. Siitä se pohja alkaa rakentua taas vähitellen... 

Siispä viikon kokonaiskilometrit tällä viikolla olivat 54.9 ja aikaa liikkumiseen käytin 7 tuntia 25 minuuttia. Juoksua ei paljoa tullut, mutta näillä mennään :)

Onko kenelläkään muulla tällaista häiriintynyttä suhdetta peruskuntotreeniin? ;)

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Ladataan...

Vuokatti Trail Challengen (voit lukea juoksusta täältä) jälkeen arki on ollut kohtuullisen hektistä ja viikko on mennyt selviytyessä töiden, koulun, päiväkodin ja harrastusten rumbasta. Mies lähti aikaisin maanantai-aamuna viikon työmatkalle ja minä jäin ihmettelemään, miten tätä palettia oikein pyöritetään... 

Onneksi isoäidin on ollut mahdollista tulla meille koululaisten seuraksi siksi aikaa, kun tulen nuorimmaisen kanssa kotiin. Vaikka koululaiset varmasti jo pärjäisivät kotona ilman aikuistakin, on paljon huolettomampaa olla töissä, kun tietää että heillä on aikuista seuraa. 

Päivät töissä ja illat lasten harrastusten parissa ovat olleet tällä viikolla sitä palauttavaa ”liikuntaa”, johon olen kyennyt - viikon ensimmäiset päivät, 58 kilometrin polkujuoksu, on tuntunut lähinnä jäykkyytenä ja etureisijumina. Vaikka juoksu tuntui taas äärimmäiseltä suoritukselta, kroppa alkaa selvästi vähitellen tottua näihin pitkiin suorituksiin, eikä mene niin totaalijumiin, kuin ensimmäisillä kerroilla. 

Perjantaina pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan, miltä juoksu tuntuu - vauhti ei päätä huimannut ja osaksi matka meni kävelyksi (1:19:06, 10.32km, avg 133 bpm). Viikonlopun juoksu tuntui hetken juoksun jälkeen yllättäen pohkeissa, jotka eivät kisassa olleet matkasta millänsäkään ja toki myös jonkin verran etureisissä.

Sunnuntaina juoksin lyhyen pätkän (13:19, 2.02 km, avg 137 bpm) ja pääsin kävelylle pitkästä aikaa hyvän ystävän seurassa <3. Siinäpä meni mukavasti parituntinen kuulumisten ja tuntemusten lennellessä metsälenkillä (2:07:19, 11.25 km, avg 112 bpm).

Siinä keskustellessa ja edellisen juoksulenkin tuntemuksia miettiessä, aloin pohtia, miten pitkään tällaisella tavan tallaajalla menee palautua tuollaisesta yhdeksän tunnin ja 58 kilometrin kisasta... Välillä tuntuu, että näissä ”urheilupiireissä” palautuminen on omaan palautumiseen nähdään hurjan nopeaa. Maratonin tai lyhyempien mutta rankkojen polkujuoksujen jälkeen, monet ovat jo parin päivän päästä takaisin tavallisessa treenirytmissä ja -ohjelmassa, kuin ei olisi mitään maratonia vedettykään. Kuinkahan paljon ikä sitten vaikuttaa palautumiseen? Kaikkialla sanotaan, että ikääntyessä palautuminen hidastuu, mutta kuinka paljon? Jos kolmikymppisenä olisi palautunut todellakin parissa päivässä, niin meneekö samalla tyypillä palautumiseen nelikymppisenä neljä päivää vai kaksi viikkoa?  

Minun on vaikea verrata iän tuomaa vaikutusta palautumiseen, koska olen aloittanut kestävyysurheilun vasta nelisen vuotta sitten, eikä tuntemuksia nuoruuden nopeasta palautumisesta ole. Selvästi kuitenkin huomaan, joko lyhyestä kestävyysurheilutaustastani tai iästäni johtuen, että palautuminen ei missään tapauksessa ole erityisen nopeaa. Ehkä järkevintä on vain kuunnella omaa kehoaan ja testailla jaksamista testilenkeillä palautumisen edetessä - jos lenkki tuntuu liian rankalta, sitten pistetään kävelyksi.

Viikolla 36 juoksua tuli kisa mukaanlukien 72.2 kilometriä, kokonaisuudessaan kilometrejä kertyi 83.5 ja aikaa liikuntaan käytin 13 tuntia ja 51 minuuttia. Viikolla 37 juoksukilometrejä tuli vain 12.4 ja yhteensä kokonaisuudessaan 23.6 kilometriä - aikaa tähän käytin 3 tuntia ja 39 minuuttia. Aikaa palautumiselle on siis jäänyt :) 

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Ladataan...

Elokuu oli hieno juoksukuukausi! Juoksua kuukauteen tuli 185.2 kilometriä ja aikaa juoksuun käytin 20 tuntia ja 17 minuuttia. Elokuussa juoksin tähän mennessä vuoden toiseksi suurimmat juoksukilometrit. Kokonaisuudessaa liikuntakilometrejä kertyi elokuuhun 242 ja aikaa liikkumiseen 32 tuntia ja 25 minuuttia. Elokuun viimeinenkin viikko oli ihanan lämmin ja upeat juoksukelit suorastaan vaativat juoksemaan. 

Maanantaina kävin juoksemassa mukavan pienen lenkin (1:12:40, 10.83, avg 136 bpm). Ajattelin sen olevan viimeinen hyvinkin lyhennetty pitkis, mutta viikon edetessä huomasin, että kyllähän niitä lenkkejä tähänkin viikkoon vielä tuli useampia.

Tiistaina tein kotijumpan, joka oli pääasiassa keskivartalotreeniä (31:06, avg 103 bpm) ja keskiviikkona kävin hyvin pitkästä aikaa sauvakävelyllä (1:38:11, 9.57 km, avg 111 bpm) nauttimassa upeasta elokuun illasta ja auringonlaskusta. 

Torstaina oli lepopäivä ja perjantaina oli suunnitelmissa salipäivä, mutta niin vain upea ilma veti taas poluille nautiskelemaan syksyisestä metsästä (1:24:21, 11.1 km, avg 138 bpm).

Lauantai meni autoillessa Kajaanista Ouluun ja takaisin. Esikoisen balettiharrastus vaati meidät kärkitossujen ostoreissulle. 

Sunnuntaille ei ollut suunnitelmissa lenkkiä, mutta en voinut vastustaa upeaa auringon paistetta, vaan kävin taas polkuilemassa lähimaastossa (1:33:21, 12.02 km, avg 143 bpm). 

Juoksua tälle viikolle on tullut 34 kilometriä, kokonaiskilometrit viikolle ovat 43.5, kun otetaan mukaan sauvakävelykin. Aikaa liikkumiseen olen käyttänyt kuusi tuntia ja 19 minuuttia, olen alkanut jo kevennellä kohti ensi viikon lauantain 57 kilometrin polkujuoksukisaa, Vuokatti Trail Challengea.

Ensi viikolla pyrin pitämään lenkit lyhyinä ja kevyinä, nyt enää pidetään virettä yllä ja kasvatetaan juoksuintoa lauantain kisaan. 

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Ladataan...

Treenit kohti Vuokatti Trail Challengen 57 kilometrin polku-ultraa ovat viimeistelyä vaille valmiit. Perheessä jyllää syysflunssa, toivottavasti vältän sen ja selviän vajaan kahden viikon päästä lähtöviivalle. Täytyy ottaa kovat aseet kehiin - C-vitamiiniöverit, sinkki, hunaja ja inkivääri - jokapäiväiseen käyttöön. Tai jos se flunssa on tuloillaan, niin nyt ehtisi vielä sairastaa ja toipuakin. Ikävä kyllä näitä tauteja ja aikatauluja ei voi itse valita, joten kattellaanpa miten tässä käy :).

Viime viikolla taudeista ei ollut tietoakaan ja ilmakin oli vielä ihanan kesäinen. Maanantaina palauttelin ruohonleikkauksella edellisen viikon tiiviistä juoksurypistyksestä (1:51:40, avg 109 bpm).

Tiistain juoksu oli niin sanottu maraton special, jossa juostaan suurin osa lenkistä peruskestävyysalueella (50 min, avg 145 bpm), alle aerobisen kynnyksen, seuraava sykli mennään vauhtikestävyysalueella (20 min, avg 160 bpm) ja viimeinen sykli maksimialueella (10 min, avg 167 bpm). Kokonaisuudessaan lenkin pituudeksi tuli 14.1 km keskisykkeellä 152 bpm. Himpun verran hirveä treeni, mutta tarpeellinen vauhdin kasvattamiseksi maratonilla ja ultrillakin. Loppuverryttelyn tein erillisenä harjoituksena, syke ei silti ehtinyt kauheasti laskea (5:23, 0.81km, avg 148 bpm) :).

Keskiviikko oli lepoa ja torstaina juoksin hieman kevyemmän lenkin, jossa kuitenkin oli mukana vauhdikkaampiakin jaksoja (45:09, 7.58 km, avg 143 bpm).

Perjantaina oli salipäivä, juoksin alkulämmittelyksi juoksumatolla (12:07, 2.02 km, avg 131 bpm) ja salitreeni oli tälläkin viikolla pääasiassa keski- ja ylävartalotreeniä (59:15, avg 119 bpm). Tein tyhmyyksissäni kuitenkin myös uudella pohjekoneella muutaman sarjan ja seuraavan päivän juoksu oli aikamoista tököttelyä... 

Lauantaina juoksin tunnin palauttelevan lenkin (1:00:09, 8.51 km, avg 130 bpm), jonka aikana jalat todellakin tuntuivat lyijypainoilta. Vasemman jalan nilkka/akillesjänne on vaivannut minua jo pidemmän aikaa ja sekin ärtyi edellisen päivän pohjetreenistä. Akillesjännevaiva on hieman outo - lenkin alussa nilkka tuntuu jäykältä, mutta vertyy lenkin aikana ja jalalla voi hyvin juosta pidempiäkin lenkkejä. Lenkin jälkeen nilkkaan tulee kuitenkin usein lepokipua. Polkulenkeillä nilkka ei juurikaan vaivaa. Olen juossut lenkkejä eri kengillä ja siitä tuntuu olevan jonkin verran apua.

Sunnuntain polkulenkillä jalat tuntuivat taas omilta ja akillesjännekään ei juuri vaivannut. Tein tavalliseen polkulenkkiin ylämäki-intervalleja, joten sykkeet nousivat selvästi, yllätyksekseni vauhtikin oli polkulenkille oikein mukava (50:05, 8.22 km, avg 148 bpm). Illalla tein vielä keskivartalotreenin (25:18 avg 116 bpm). Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja lisätä jokaviikkoiseen ohjelmaan myös kotona tehtävät lihaskuntotreenit syksyn peruskuntokaudelle.

Kokonaisuudessaan viikon kertyi kilometrejä 43.5, joista juoksua 41.3 kilometriä. Treenitunteja tähän viikkoon tuli seitsemän tuntia ja 29 minuuttia. Erityisen iloinen olen sykealueiden pyramidimuodosta, treeni on kerrankin ollut oikeaoppisesti pääosin peruskuntoa kehittävää, mutta myös vauhtikestävyys on hyvässä suhteessa kokonaisuuteen. 

Tästä on hyvä lähteä keventelemään kohti syyskuun Vuokatti Trail Challengea. Viikot töissä hurahtavat vauhdilla, joten kisa on jo aivan nurkan takana, jaiks :D

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Ladataan...

Vuokatti Trail Challenge -polkukisaan on enää kolme viikkoa ja treenit ovat parhaimmillaan (*osallistuminen kisaan saatu blogiyhteistyön kautta). Keho alkaa tuntua palautuneelta, myös tämän viikon treenit ovat puhuneet samaa kieltä. Ohjelmassa oli taas rypäsharjoittelun tyyppinen, useamman päivän juoksuputki ja loppujen lopuksi juoksin tällä viikolla kuutena päivänä, viitenä peräkkäin. Viime viikolla haikailemani juoksukilometrit täyttyivät tällä viikolla oikein ruhtinaallisesti, kun viikkoon keräsin 66.1 kilometriä juoksua ja aikaa kaikkeen treenaamiseen käytin 9 tuntia ja 37 minuuttia.

Maanantaina oli salipäivä, juoksin ensin juoksumatolla pitkähkön alkulämmittelyn (25:03, 4.36 km, avg 145 bpm). Salitreeni koostui taas pääasiassa keskivartalon syvien lihasten vahvistamisesta ja yläkroppatreenistä (45:52, avg 108 bpm).

Tiistaina oli lepoa varsinaisesta treenistä, mutta ruoho kasvaa edelleen ja telaleikkurilla ruohon leikkaaminen käy aivan loistavasti pk1-treenistä, minulle ainakin (44:49, avg 104 bpm). Onneksi talvella ruohon leikkauksen tulee korvaamaan pihan kolaus. Olen ominut nämä ”kaikkien rakastamat” ;) kotityöt itselleni, koska muuten tuskin koskaan tekisin matalasykkeistä peruskestävyystreeniä.

Keskiviikkona kävin pienen lämmittelylenkin ennen varsinaista rypästreeniä (58:32, 9.01 km, avg 140 bpm). Torstaina, perjantaina ja lauantaina oli vuorossa rypästreenin tyyppinen kolmen päivän putki. Kaikkien lenkkien pituus oli määritelty aikana (ensimmäinen puolitoista tuntia, toinen kaksi tuntia ja kolmas taas puolitoistatuntia). Torstain lenkin kävin ystävän seurassa, joka jännitti, kuinka pysyisi minun mukana lenkillä. Olen yrittänyt kertoa kaikille, että kestävyysurheilun harrastaja ei voi useinkaan vetää kovin kiivastahtisia lenkkejä, jos haluaa kasvattaa kestävyyskuntoaan ja lenkin aikana ystäväkin huomasi, että vauhti polkulenkillä on varsin maltillinen (1:40:46, 13.51 km, avg 140 bpm). Sykkeet tällä lenkillä olivat vauhtiin nähden huomattavasti korkeammat kuin tavallisesti, enhän minä nimittäin malttanut olla hiljaa lenkillä montaa minuuttia.

Minulla ei ole myöskään mitään intoa esitellä ystävilleni ”ylivertaista” juoksukuntoani hirmuisilla vauhtilenkeillä, vaan toivon yhteisten lenkkien kannustavan ja innostavan ystäviäni juoksuun ja juoksusta nauttimiseen. Usein juoksua aloittelevat tai sitä harvakseltaan harrastavat, kuvittelevat, että juoksun täytyy olla yhtä tuskaa ja henki hieverissä pinnistämistä alusta loppuun, jotta siitä olisi jotakin hyötyä. Myönnän kyllä itsekin ajatelleeni näin aika pitkään :). Toivoisin siitäkin syystä voivani olla esimerkki juoksua aloittaville ystävilleni siitä, miten mukavaa, rentoa ja helppoa juokseminen voi olla.

Perjantain lenkin tein pääosin maantiejuoksuna, jolloin sain pidettyä parempaa vauhtia yllä ja kerättyä muutaman kilometrin enemmän (2:00:10, 19.4 km, avg 149 bpm). Syke nousi korkeammalle huomattavasti korkeamman keskivauhdin ansiosta. Lenkin jälkeen perhe oli odottamassa minua mukaan uintireissulle. Edelleen päivät ovat olleet upean lämpimiä ja vesikin Oulujärvessä oli vielä lämpimähkö... minä jäin kuitenkin uittelemaan jalkoja rantaveteen toisten nauttiessa uimisesta ja sukeltamisesta.

Lauantaina oli rypästreenin viimeinen osa, jonka juoksin aamulla, jotta edellisestä juoksusta olisi mahdollisimman vähän aikaa. Rypästreenin tarkoituksena on totuttaa elimistöä kohtuullisen rasituksen muodossa pidempijaksoiseen juoksuun ja pidemmän juoksun iskutukseen. Lauantain lenkki oli myös pääasiallisesti polkulenkki, joka kulki lähinnä metsäautoteitä pitkin (1:30:25, 13.01, avg 139 bpm). Tiesin, että Kainuun Prikaatilla on polkulenkkini läheisyydessä valatilaisuus, mutta olihan se silti yllätys, että porukka marssitettiin prikaatilta valatilaisuuteen minun lenkkireittiäni pitkin :D. Loppumatkasta puikkelehdin siis muutaman sadan nuoren miehen ja naisen ohi päästäkseni kunnialla alta pois.

Sunnuntaille ei ollut varsinaisesti suunniteltuna lenkkiä, mutta niinpä vain vielä tänäkin päivänä veri veti juoksuun. ”Sillä se lähtee millä on tullutkin” -sanonta tuntuu toisinaan sopivan loistavasti juoksuun. Sunnuntain rento ja lyhyt juoksu (46:56, 6.75 km, avg 138 bpm) tuntui suorastaan sulattavan rypästreenin aiheuttamat kolotukset.

Aivan loistava juoksuviikko takana! Kuinka sinun juoksusi on tällä viikolla sujunut? Osallituitko viikonloppuna olleisiin kisoihin, Paavo Nurmi maratonille, Himos Trailille tai vaikkapa Rokua Trailille? Olisi kiva kuulla, miten juoksusi kulki :)

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Ladataan...

Paluu töihin tällä viikolla, muutama treeni ja viikonloppukeikka Kajaanista Muonioon ja takaisin - siinä mennyt viikko pääpiirteissään. Pitkän loman jälkeen olen yrittänyt muokata unirytmiä, saada itseni nukkumaan ajoissa ja heräämään aamulla aikaisemmin (kyllähän sitä kellonsoittoon herää, mutta jossakin horroksessa tuntuu aamut silti menevän). Vielä on harjoitukset kesken, mutta eiköhän tuo nukkuminen ala onnistua ensi viikolla paremmin, ainakin univelkaa tulee kerättyä nopeasti, jos tahti ei tästä muutu...  Voittamisen anatomia -kirjan luettuani, olen havahtunut tosissani nukkumisen tärkeyteen, sitä ennen en ole oikein uskonut, että juuri minä tarvitsen unta, vaikka toisten tarvitsisikin nukkua - voit lukea oivalluksestani täältä. 

Maanantaina oli siis syksyn ensimmäinen työpäivä pitkän loman jälkeen. Työpäivän jälkeen lähdin tekemään kiihtyvävauhtista vauhtikestävyyslenkkiä, jossa oli kaksi viidentoista minuutin ja yksi kymmenen minuutin vauhtikestävyysjaksoa peräkkäin ilman lepoa (55:34, 10.01km, avg 152 bpm). Vauhti ei yhdelläkään jaksolla ollut kovin kummoinen (1. 5:31 min/km, 2. 5:30 min/km, 3. 5:19 min/km), mutta sain kuitenkin pidettyä lenkin kiihtyvauhtisena ja se oli jo varsin hyvä veto työpäivän jälkeen.

Tiistaina oli kotijumppapäivä (45:08, avg 104 bpm). Jumppailen nämä kotitreenit lähes aina YouTuben ohjauksessa ja tänään taas tein coretreenin mm. tämän treenivideon avulla 

Keskiviikkona olisi ollut vuorossa pitkä lenkki, mutta aikaa ei yksinkertaisesti sellaiseen ollut ja siitä syystä lenkistä ei tullut aivan niin pitkä kuin olisin pitkiksen halunnut olevan (1:37:15, 12.53 km, avg 136 bpm). Silti juoksusta tuli aivan mukava polkulenkkeily peruskestävyyssykkeillä.

Torstaina puolestaan piti olla kevyt palauttava lenkki, mutta sekin meni tuohon edellisen lenkin peruskestävyysalueelle (57:05, 8.2 km, avg 137 bpm). Välillä tuo sykkeiden hillintä on vaikeaa hommaa ja vaikutti siltä, että kokonaiskuormituksen kasvaminen töiden alun ja unen puutteen vuoksi alkoi nostaa sykkeitä hitaammillakin lenkeillä viikon edetessä.

Perjantaina ajelimme taas Muonioon, tällä kertaa viettämään yhden kummityttöni häitä. Koko päivä meni siis autossa istuessa. Lauantaina ennen häitä tein YouTube-corejumpan (25:05, avg 128 bpm) ja hämmästelin korkeaksi nousevia sykkeitä. Hetken sitä pohdittuani tajusin, että ensimmäinen työviikko on tietysti kuormittanut hurjasti myös henkistä jaksamista. Viikonlopun reissu oli toki fyysisesti raskas, autossa istumista tuli noin neljätoista tuntia yhteensä, mutta oli todella ihanaa päästä juhlimaan nuorta rakkautta ja viettää suuremmoista juhlaa rakkaiden ihmisten kanssa <3.

Sunnuntaina, heti automatkan jälkeen, lähdin lenkille vetreyttämään istumisen jäykistämää kroppaa (50:38, 8.5 km, avg 145 bpm). Ihmeen mukavalta päivän istumisen jälkeen juoksu tuntui :)

Tämän viikon juoksukilometrit olivat aivan kohtuulliset 39.27 - ottaen huomioon työn aloittamisen ja univajeen. Seuraavat pari viikkoa saisivat olla silti huomattavasti kilometririkkaampia ajatellen tulevaa Vuokatti Trail Challengea...  Viikon treenituntimäärä oli varsin maltillinen, 5 tuntia ja 30 minuuttia, siitä pitäisi pistää huomattavasti paremmaksi tulevina viikkoina.

Kilometrien keräilyyn siis uuden viikon alkaessa, 

Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

 

Pages