Ladataan...

Juoksuopiston Mikko kehitteli viime vuonna itselleen juoksujoulukalenterin, jossa hän juoksi jokaisena joulukuun päivänä jouluaattoon asti päivän numeroa vastaavan kilometrimäärän. En missään vaiheessa ole kuvitellut onnistuvani tai edes ehtiväni juoksemaan koko joulukalenteria, on tässä ennen joulua hieman muutakin tekemistä... Mutta ajattelin, että voisin näin alkukuusta hieman yrittää juosta joulukalenterin tapaisesti ja vaikkapa vähän epäjärjestyksessäkin napsia muutamia päiviä. Jo ensi viikolla kalenterin suorittaminen alkaa tuottaa huomattavia vaikeuksia, sillä lasten baletin joulunäytökset vievät kahden päivän illat lähes täysin ja kolmas ilta menee musiikkiluokkalaisen joulukantaattiesityksessä. 

Tämä viikko oli puolestaan varsin helposti toteutettavissa: 

Maanantaina tein multisport-harjoituksen Vantage V:n harjoitusohjelmasta, juoksin ensin juoksumatolla 3 kilometriä (19:03, 3.02 km, avg 137 bpm) ja sen jälkeen tein salitreenin, jossa pääosassa oli coretreeni (1:11:45, avg 117 bpm). 

Tiistaina kävin lyhyen neljännen päivän juoksun (35:42, 4.33 km, avg 137 bpm) ja keskiviikkona juoksin vauhtikestävyystreeninä tasavauhtisen vauhtijuoksun alun lämmittelyllä ja lopun palauttelulla (32:03, 5.18 km, avg 148 bpm). 

Torstaina tein kevyen juoksun, joka venyi liian pitkäksi päivämäärään (6.) nähden (1:03:17, 7.32 km, avg 129 bpm). Perjantaina olen yleensä juossut viikon pitkiksen, mutta tämä perjantaina siihen ei ollut oikein mahdollisuutta, joten juoksin uudestaan seitsemännen päivän lenkin oikeana päivänä (53:39, 7.05 km, avg 132 bpm). 

Lauantaina kävin taas kyseisen päivän lenkin (1:08:53, 8.53 km, avg 131 bpm). Sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa rakastamani talvisen peruskuntoharjoittelun makuun, kun lunta oli vihdoinkin tullut sen verran, että piha oli kolattava (51:20, avg 112 bpm). Kävin myös lenkillä ja vetäisin jo seuraavan päivän kilometrilenkin (1:2:57, 10.06 km, avg 130 bpm), taidan jemmata tuon yhdeksännen päivän yhdeksän kilometrin lenkin jollekin kiireisemmälle päivälle ;)

Olen juossut siis joka päivä tällä viikolla, lyhyitä matkoja, mutta niistäkin näyttää kertyvän matkaa aivan mukavasti, viikon juoksukilometrit kun olivat yhteensä 45.5 kilometriä. En edes muista milloin viimeksi olisin saanut juoksusykkeet pysymään koko viikon näin rauhallisina, tietysti lukuunottamatta tuota vetotreeniä keskiviikkona. Nyt jälkeen päin huomaan, että tällä viikolla olisi kannattanut juosta noita hieman pidempiä ensi viikon päivämäärälenkkejä ja juosta kiireisenä viikkona näitä lyhyempiä lenkkejä... Ensi kerralla sitten :)

Jo ensi viikolla siis päivät töiden jälkeen täyttyvät erilaisista joulun kiireistä, joten kalenterin juokseminen alkaa tuottaa huomattavia vaikeuksia. Suunnittelen silti, että voisin ensi viikolla juosta muutaman hieman pidemmän lenkin ja keräillä vielä muutaman joulukalenteripäivän. Kalenterin luukkuja jää siis avaamatta useampia, mutta ei se haittaa, joulu tulee silti :)

Miltä teistä tällainen juoksujoulukalenteri kuulostaa? 

-Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

Ladataan...

Juoksuton viikko, täysin. Ei yhtään juoksutreeniä eikä juuri mitään muitakaan treenejä. Viikko on ollut muuten kiireinen, joten treenien puuttumista ei ole juuri edes huomannut. 

Maanantaina menin töiden jälkeen salille, crosstrainerissa sykkeet pysyivät kohtuullisella tasolla ja kyykyissäkin tavallisen korkealla tasolla. Salitreeni sujui aivan tavalliseen tapaan ja olo tuntui hyvältä. Hiukan jo huokaisin helpotuksesta, ehkäpä vain turhaan huolehdin näistä sykkeistä (1:21:26, avg 114 bpm).

Tiistaina tein pitkän päivän jälkeen aivan perus kotitreeniä, jonka aikana syke käyttäytyi aivan liian vauhdikkaasti (30:43, avg 117 bpm). Kotitreeniksi keskisykekin oli korkea, mutta erityisesti se, miten syke nousi ilman painoja tehtävissä kyykyissä helposti yli 130 lyönnin ja miten maksimisyke tavallisessa kotona tehtävässä lihaskuntotreenissä oli 142 lyöntiä, kertoo kyllä siitä ettei kaikki ole nyt aivan kohdillaan... Päätin jättää siis tämän viikon juoksut juoksematta, korvata osan kävelyllä ja rauhoittaa koko loppuviikon hengailuun. 

Keskiiikkona tein siis vain rauhallisen kävelylenkin (1:10:40, 7.55 km,  avg 117 bpm). Torstain otin levon ja pakkailun kannalta - loppuviikko menikin täysin ilman oikeaa treeniä. Kävelyä tuli toki tavallista enemmän Helsinkiä kierrellessä, mutta varsainaisesti treenimielessä en ottanut yhtään askelta, en ehtinyt edes suunnitellulle Töölönlahden kävelykierrokselle.

Perjantaina istahdimme esikoisen kanssa tilausbussiin yhdessä Ballet Kaukametsän porukan kansa ja lähdimme tanssikilpailuihin Helsinkiin. Matka alkoi kahdeksalta ja perillä Helsingissä olimme viiden aikoihin. Ilta meni Kamppia ja Forumia ihmetellessä ja Hotelli Helkaa ihastellessa.

Lauantaina oli tyttären kisapäivä, ehdin hieman shoppailla välissä ja palata kisapaikallle juuri sopivasti auttamaan asujen vaihdossa. Kisa oli tälle balettiryhmälle varsin menestyksekäs, soolotanssista tuli voitto, isommat tytöt sijoittuivat toiseksi ryhmässään ja nämä pienemmätkin saivat kunniakirjan hyvästä tanssimisestaan. 

Sunnuntaiaamuna heräsin kurkkukipuun... Jo lauantaina oli pieniä tuntemuksia kurkussa, mutta ajattelin sen johtuvan ilmastoinnista, johon en ole tottunut. Näyttää siis kuitenkin siltä, että tauti yrittää kovasti päälle. Nyt olemme matkalla kotiin, näillä näkymin bussi on Kajaanissa kymmenen aikoihin - vauhdikas, tapahtumarikas ja oikein mukava viikonloppu esikoisen kanssa ”kahdestaan” reissussa. Emme olekaan ennen viettäneet tällä tavalla aikaa reissussa kahdestaan ilman muuta perhettä. Siitä tulikin mieleeni, että on tosi tärkeää muistaa huomioida lapsia myös tällä tavalla erikseen. Haluan ehdottomasti järjestää jatkossakin pieniä reissuja tai oman päivän jokaiselle lapselle yksin äidin tai isän kanssa <3.

Tällä viikolla olen ihmetellyt, miten Polarin mittariin tuntuu kertyvän aktiiisuutta huomattavasti helpommin kuin aikaisemmin? En ole muuttanut viime aikoina mitään asetuksia kellosta, eikä sykkeiden nousukkaan voi vaikuttaa kellon laskemaan aktiivisuuteen, koska mittarissani ei ole rannemittausta eikä näin ollen sykeseurantaa muuten kuin treenatessa, sykevyön ollessa päällä. Oletteko te muut huomanneet aktiiisuuden kertymisessä muutoksia viime aikoina?

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

 

 

Ladataan...

Ei se edellisen viikon flunssainen olo ole muuttunutkaan flunssaksi, turhaan siis odottelin ja pelkäsin. Tämä viikko on ollut aikamoista lusmuilua teeenien osalta viikolla, mutta tiukkaa settiä töiden suhteen. Jotenkin treenien ja työn tasapaino ja kuorimutus pitäisi saada haltuun ja olla itselleen armollinen. Jospa tämä tasapaino alkaisi vähitellen löytyä ja näitä lusmuiluviikkojakin ilmestyisi kalenteriin silloin tällöin. Tämä on siis ollut tunnelma - nyt kun katson viikkoa taaksepäin, huomaankin, että onhan noita treenejä tullut sittenkin aivan kohtuullisesti.

Maanantaina menin kiireisen työpäivän jälkeen suoraan salille (1:32:38, avg 115 bpm). Tein toisen uuden ohjelman mukaisen treenin ja seuraavana päivänä huomasin, että kyllä minulla täytyy sittenkin olla pakarat, koska varsinkin toinen pakara oli ottanut treenissä itseensä. 

Tiistaina pidin lepopäivän mutta keskiviikkona oli jo pakko päästä juoksemaan ja avamaan jumittuneita lihaksia kevyellä peruskuntolenkillä (1:28:41, 10.92 km, avg 134 bpm). Edelleen tuntuu, että sykkeet nousee aivan pienestä hölkästä heti liian korkeaksi, joten tämänkin lenkin kombinaatio oli juoksukävelyä.

Torstaina vuorossa oli suunnitellusti vauhtikestävyyslenkki, tasavauhtinen neljä kilometriä (kokonaisuudessaan 41:48, 6.53 km, avg 151 bpm). Olen antanut viisaampien opastaa itseäni niin, että periaatteessa pääosa treenistä tulisi olla peruskestävyys alueella, sillä oikeasti peruskestävyysalueella eli pk1:llä (minulla juoksussa  100 -130 bpm,  mutta näillä sykkeillä en juurikaan pysty juosta, koska jo kävellessä sykkeet huitelee tällä alueella kevyesti). Vauhtikestävyydeessä puolestaan olisi tärkeää päästä oikeasti vauhtialueelle eli sinne vk2-alueelle (minulla juoksussa 157 - 167 bpm). Tuo välialue; Pk2 - vk1, on usein se mukavuusalueen treeni, jonka kilometrejä toisinaan kutsutaan raflaavasti roskakilometreiksi - syy on se, että alueella tehtävä treeni rasittaa elimistöä jo selvästi, mutta ei varsinaisesti kehitä peruskestävyyttä ja rasittaa niin paljon, että elimistö ei jaksa antaa parastaan sitten noissa kovemmissa vauhtikestävyystreeneissä. Tämän neljän kilometrin tasavauhtinen puolestaan meni varsin maaliin vauhtikestävyyden treeninä sykkeiden osalta, kuten kuvasta huomaatte, vauhtialueet puolestaan eivät ole oikein kohdillaan...

Perjantain lenkillä sykkeet eivät taas millään pysyneet riittävän alhaalla ja menohaluja olisi ollut vaikka muille jakaa. On aivan hurjan rasittavaa yrittää suitsia itseään koko ajan (1:15:04, 9.57 km, avg 137 bpm). Lauantaina vietimme yhteistä aikaa siivoamalla koko talon. Harvoin päivän päätteeksi aktiivisuusmittari piipittää sadan prosentin aktiivisuutta ilman mitään liikuntasuoritusta, mutta tänään kävi niin. Lähes viiden tunnin siivoaminen imurin kanssa riehumisineen ja saunan puunaamisineen teki todellakin tehtävänsä. Illalla kävimme koko perheellä viemässä kolme kynttilää muualle haudatuille rakkaille <3.

Sunnuntai-iltana lähdin muka kevyelle peruskuntolenkille... sykkeet ei vain yksinkertaisesti suostuneet pysymään pk-alueella, joten päätin sitten juosta pidemmän vauhtilenkin :) Ei siitä kokonaisuudessaan niin kovin vauhdikas tullut alun löntystelyn vuoksi ja keskisykekin jäi himpun alle vk2-alueen, joten kertakaikkisen roskakilometrejä, mutta tulipahan juostua (1:48:11, 16.07 km, avg 152 bpm).

Lokakuu on takana ja marraskuu alkanut. Edelleen hämmästelemme erittäin leutoa säätä. Kokonaisuudessaan lokakuulle tuli liikuntaa 39 tuntia ja neljä minuuttia, juoksua kertyi mukavat 190 kilometriä. Lokakuun treenit ovat menneet pääasiassa peruskestävyyden puolelle, edelleen silti toiseksi alimmaista palkkia (pk2) tulisi saada pienemmäksi ja painotusta siirtää vielä matalasykkeisimmille treeneille. Jospa tämä saattaisin haltuun Joensuun kisan jälkeen, kun alan tosissani panostamaan peruskestävyyteen ja lihaskuntoharjoitteluun. Juoksu taitaa siinä vaiheessa jäädä vähemmälle. 

Kuinka sinun lokakuu meni? Joko pk-kausi on kovasti menossa, vai vieläkö kisoja on tiedossa? Miten muilta onnistuu tuo pk1-alueen treenaaminen? Minulle se on todella haastavaa, tiedän että tarvitsen sitä kehittyäkseni, mutta silti se vain tuntuu vaativan liikaa hidastelua... olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin täällä ja edelleen toisten samojen asioiden äärellä :) 

Mahtavaa marraskuuta toivotellen, 

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Ladataan...

Lähes koko perhe on ollut flunssassa tällä viikolla. Olen odotellut flunssan tulevan koko voimallaan, mutta vielä en ole saanut tautia päälleni. Toisaalta olisi hyvä sairastaa flunssa alta pois ennen Joensuu Night Runia (17.-18.11.), mutta eihän mikään takaa sitä ettenkö voisi olla tuolloinkin flunssassa, vaikka sen nyt sairastaisin. Flunssan odottelu taitaa siis olla turhaa, tulee jos on tullakseen :). 

Maanantaina menin salille, josta sain uuden saliohjelman, joka oli suunniteltu toiveideni mukaisesti. Silti olin yllättynyt, että ohjelmassa oli niin paljon kyykkyjä, tämän päivän ohjelmassa tavallinen kyykky tangolla, askelkyykky tangolla ja bulgarialainen kyykky tangolla. Ohjelman jälkeen jalat olivat totaalisen hyytelöä ja tuntui, kuin en olisi koskaan kyykkyä tehnytkään... Ohjelmassa oli myös mukavaa vaihtelua yläkropan treeniin (1:20:16, avg 118 bpm).

Tiistaina roudailin illan lapsia harrastuksiin ja olin seuraamassa pojan judotreenejä. Ihailen suuresti tyyppejä, jotka selviävät tuollaisen lauman kanssa ja saavat ne toisinaan jopa tekemään, mitä pitäisi :). Keskiviikkona lähdin innoissani kevyehkölle lenkille, muutaman kilometrin juostuani tajusin etten ollut laittanut sykevyötä. Melkein käännyin takaisin kotiin, mutta sitten tajusin, miten vapauttavaa on juosta ilman sykeseurantaa ja jatkoin lenkkiäni. Matkalla törmäsin juoksukaveriin ja jatkoimme lenkkiä hetken yhdessä. Siinä innokkaasti jutellessa syke varmasti nousi, mutta sepä ei haitannut, kun mittari ei vahtinut (1:14:46, 10.28 km).

Torstaina oli lepoa liikunnasta. Perjantaiaamuna vein tytön eskariin ja lähdin pitkälle aamupäivälenkille. Koko lenkki olikin sitten yhtä jarruttelua, syke tuntui nousevan jo pelkästä juoksun ajattelusta taivaisiin ja lenkki oli yhtä himmailua, juoksua ja vähän väliä kävelyä (3:05:06, 23.24 km, avg 140 bpm). Sykkeiden nopea nouseminen ja selvästi korkeampi syke juoksussa, vaikutti kertovan, että flunssa olisi tuloillaan, mutta muita oireita ei kuitenkaan ole vielä ilmaantunut. Perjantai-iltana oli polkujuoksuseuran, Hillers Trail Running Clubin, verttotonni-kisa, jonne pyöräilin koto ja kävin juoksemassa muutaman kerran Vimpelinvaaraa ylös ja alas (27:49, 2.79 km, avg 139 bpm). Kisaan en varsinaisesti osallistunut, mutta hurrasin kyllä kovasti kaikille hurjille tamppaajille! 

Lauantaina kävimme koko perheellä Kouta-Vuores alueen retkipoluilla Akkovaarassa makkaranpaistossa sekä luola- ja polkuseikkailulla (tästä retkestä teen oman postauksensa). Retken jälkeen kävin vielä kevyellä lenkillä ennen saunaa (56:26, 7.03 km, avg 133 bpm). Oli muuten harvinaisen mukava ja raikas ulkoilupäivä yhdessä perheen kanssa. 

Sunnuntaina kävin tekemässä vielä ”maraton spesiaalin”, jossa juostaan ensin 50 minuuttia peruskestävyysalueella (6.52 km, avg 134 bpm), sitten 20 minuuttia vk2 alueella (3.77 km, avg 163 bpm) ja vielä 10 minuuttia maksimialueella (1.97 km, avg 171 bpm). Kokonaisuudessaan treenistä tuli varsin tehokas (1:25:28, 12.88 km, avg 146 bpm).

Tälle viikolle juoksua kertyi 56.3 kilometriä ja liikuntatunteja yhteensä 10 tuntia ja 30 minuuttia. Seuraava viikko alkaakin olla jo valmistavaa Joensuu Night Runia varten. Vielä en aivan itsekään tiedä, miten se vaikuttaa treeneihin, kilometrejä tulee joka tapauksessa hieman vähemmän kuin kahtena edellisenä viikkona. Valmistelut 12 tunnin juoksua varten ovat edelleen yhtä levällään kuin eno veneessä :D, eniten ihmettelen edelleenkin tankkausta kisan aikana... Ainakin Bassettsin viinikumeja, vihreitä kuulia, suolapähkinöitä ja hiilihapotonta colaa - onhan sekin jo alku.

Oikein ihanaa tulevaa juoksuviikkoa, 

-Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Ladataan...

Tämä viikko on ollut Kajaanissa syyslomaviikko. Alkuviikosta olimme edelleen Muoniossa ja keskiviikkona ajelimme Oulun kautta takaisin Kajaaniin. Miten kovasti sielu lepääkään noissa tunturimaisemissa. Välillä sitä unohtaa, miten juurtunut on tuonne Luoteis-Lappiin, mutta kun sinne palaa, tajuaa aina tulevansa kotiin <3. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut arvostaa ja nauttia Lapin luonnosta. Iso syy siihen on tietysti juoksuharrastukseni, joka on antanut aivan uuden tavan nauttia näistä hillittömän hienoista Lapin maisemista.

Maanantaina kävin polkulenkillä (1:32:39, 10.24 km, avg 126 bpm) vaaramaastossa Ylimuoniossa ja tsuumailin kännykän kameraa upeisiin tunturimaisemiin. Metsässä törmäsin metsuriin, joka huuteli perääni nimellä. Oli hieman hämmentävää, että siellä keskellä metsää minut tunnistettiin heti juoksutamineissakin :). 

Tiistaina kävimme Jerisjärven rannalla mökkeilemässä ja nauttimassa sekä järvimaisemasta että ihanasta seurasta. Pelasimme pitkästä aika Skipboa ja esikoinen päätti heti, että nämä kortit on ostettava kotiinkin. Itse olin peliä pelannut viimeksi varmaan viisitoista vuotta sitten. Siihen nähden, aivan kohtuullisesti pelin logiikka oli hallussa.

Keskiviikon autossa istumisen jälkeen oli ihana päästä hieman nauttimaan ulkoilmasta lenkkeilen (1:10:23, 8.68 km, avg 130 bpm). Torstai päivä menikin sitten pitkälti pihaa haravoidessa. Lyhyen loman aikana myös orapihlaja-aita oli pitkälti luopunut lehdistään ja pihalla todella riitti haravoimista. Haravoimiseen ja pihan siivoamiseen meni hieman reilu kolme tuntia ja keskisyke tuolta ajalta pyöri satasen pinnassa, peruskestävyystreeniä siis, sitä aivan oikeaa ja aitoa peruskestävyyttä.

Perjantaina tein viikon vauhtikestävyysharjoituksen (kokonaisuudessaan 41:36, 6.61 km, avg 146 bpm). Alkulämmittelyn ja loppuverryttelyn väliin vedin neljän kilometrin vauhtitreenin, jonka aikana pyrin pitämään sykkeet vk2-alueella. 77 % ajasta syke olikin juuri toivotulla alueella, keskisykkeen ollessa 161 bpm (vk2 alueen sykkeeni on 157-167 bpm). Kun suurin osa juoksutreeneistä on etäisesti juoksua muistuttavaa jolkottelua tai jopa kävelyä, koska sykkeet pitää saada pysymään peruskestävyysalueella, vauhtitreenit ovat suurta herkkua ja nautintoa! 

Lauantaina oli vuorossa viikon pitkis (2:36:02, 21.1 km, avg 131 bpm).  Mies oli töissä, joten alkulenkistä jätin lapset katsomaan kotiin elokuvaa ja elokuvan jälkeen kävin hakemassa lapset puistoon, kun jatkoin lenkkeilyä. Jotenkin romanttisessa ja idealistisessa mielessäni ajattelin, miten mukavaa on yhdessä nauttia ulkoilusta... Noh, lasten leikki ei puistossa oikein sujunut, olisi tarvittu erotuomaria kiistoissa ja keinuttajaa verkkokeinussa... Se siitä riemullisesta ulkoilusta siis. Lopulta lapset pyöräilivät porukalla, minun juostessa vieressä, muutaman kilometrin, vein sitten lapset kotiin jatkamaan kinastelua ja  kävin vielä pienen hetken revittelemässä loppuvetoja ja purkamassa höyryjä :D. Iltasella tein vielä lyhyen  coretreenin (10:03, avg 113 bpm).

Sunnuntaina tein kevyehkön lenkin, vähän niinkuin eilisen lenkin rasituksen päälle rypästreenimäisenä (1:40:42, 13.37 km, avg 132 bpm). Kummallista oli se, ettei eilisen lenkki tuntunut oikeastaan yhtään missään tänä päivänä eikä tämänkään päivän lenkki tuntunut rasittavalta. Ehkä keho alkaa vähitellen ottaa vastaan paremmin rasitusta, toivottavasti näin.

Tällä viikolla olen saanut juostua pitkästä aikaa aivan kunnolliset kilometrit, juoksua tai juoksun kaltaista etenemistä on tullut 60.1 kilometriä ja kokonaisuudessaan aikaa liikkumiseen ja treenaamiseen olen käyttänyt 11 tuntia ja 19 minuuttia. Oikein mukava ja rentouttava lomaviikko siis takana. Osalla taitaa ensi viikko olla lomaa, oikein ihanaa lomaviikkoa siis tielle! 

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Ladataan...

Elämä tapahtuu. Päivät hyppii eteenpäin, yhtäkkiä on taas viikonloppu tai oikeastaan siis viikonloppuhan meni ja sunnuntai kääntyy jo yöhön, seuraavaan viikon - Mihin ihmeeseen se aika vain hupenee? 

Saavuimme perjantai iltana Ylimuonioon syyslomalle. Matka Kajaanista Rovaniemen kautta Muonioon oli pitkä, niinkuin aina, mutta pysähtyminen Rovaniemellä ja ihanien sukulaisten tapaaminen katkaisi matkan mukavasti.

Tiistaina oli ilmoittautuminen NUTS Karhunkierrokselle ja istuin monen monen muun tavalla koneen ääressä sormi näppäimellä kello 18 avautuvan ilmoittautumisen kunniaksi. Päätin tällä kertaa ilmoittautua 34 kilometrin kisaan. Oman pään sisällä käyn edelleenkin taistelua siitä, kannattaisiko matkaa kuitenkin pidentää. Jotenkin muka ”luonnolliselta siirtymältä” tuntuisi tämän syksyn 57 kilometrin polku-ultran (Vuokatti Trail Challenge) jälkeen siirtyä keväällä vielä pidemmille matkoille ja pienesti ajatus Karhunkierroksen 86 kilometrin taivaltamisesta on pyörinyt ajoittain mielessä. Mutta, mutta... olen kestävyysjuoksun harrastajana varsin noviisi (olen juossut aktiivisesti vasta reilu neljä vuotta) ja edellisen vuoden Karhunkierroksen 53 kilometrin juoksinpolvesta kärsineenä yritän olla jotenkin järkeävä ja pitäytyä alkukaudesta tuossa lyhyemmässä matkassa. 

Uskoisin jopa selviytyväni tuosta pidemmästäkin matkasta, mutta pelkään todella, että siitä palautuminen saattaisi sitten kestää hyvinkin koko kesän. En halua myökään alkukaudesta riskeerata itseäni selvästi korkeamalla loukkaantumisvaaralla, koska ”päätavoitteeni” tulee ensi vuonnakin olemaan NUTS Pallas-Ylläs, jollakin matkalla. Arvon oikein todella haluanko lähteä juoksemaan 55 kilometriä Hetasta Pallakselle (mieheni totesi juuri kokemuksen kautta, että noin päin kisa onkin yllättäen rankempi, koska matkalle osuu selvästi pidempiä ylämäkiä kuin toisin päin juostuna) vai uskaltaisinko jopa lähteä yrittämään 105 kilometrin matkaa Pallakselta Ylläkselle... Se jää vielä pohdintaan. 

Miltäpä tämä pohdinta sinusta kuulostaa? 

Syyslomaviikko alkoi meillä siis jo perjantaina ja lomaa jatkamme koko ensi viikon. Maanantaina menin töiden jälkeen salille (1:00:03, avg 120 bpm) ja siellä laitoin uuden saliohjelman tulille. On mielenkiintoista nähdä minkälaisen ohjelman tyyppi minulle väsää kuvauksella - polku-ultria harrastavalle, keskivartalo- ja kehonpainotreeniä arvostavalle, yläkropan ”massaa” kaipaavalle... ;)

Tiistaina hilpasin ilmoittautumisen jälkeen peruskuntolenkin (1:10:36, 8.57 km, avg 129 bpm) ja keskiviikkona tein kotona kevyen keskivartalo ja yläkroppatreenin (31:20, avg 101 bpm). Torstaina työreissun jälkeen hain kuopuksen baletista ja säntäsimme suoraan Salomonin polkujuoksutapahtumaan. Siellä sain testata Salomonin kenkiä ja Suunnon uutta lippulaivaa Suunto9:ä. Juoksuopiston Mikko piti oikein mukavan tekniikkatreenin ja testikengät pitivät pystyssä loistavasti heijastinpolulla, vaikka lisätaakkana oli tytär reppuselkäkannossa melkein koko lenkin ajan (59:18, 2.52, avg 132 bpm). Suunto antoi keskisykkeeksi kaksi pykälää korkeamman rannemittauksella kuin Polar sykevyömittauksella, joten ainakaan tämän lyhyen testin aikana en voi moittia rannesykemittauksen epätarkkuutta. Muuta en näin lyhyellä käytöllä osaa laitteesta sanoa.

Perjantaina siis matkustimme ja Lauantaina pääsin nauttimaan Lapin metsästä (1:30:08, 9.59 km, avg 126 bpm), kuvat puhukoon puolestaan <3.

Sunnuntaina veimme lasten kanssa miehen Hettaan, josta hän juoksi hiekkatien loputtua tunturimaastossa Pallakselle, jonne me tulimme häntä vastaan makkaranpaistoon kodalle. Itse kävin siinä välissä vielä valokuvauslenkillä (1:20:13, 10.07 km, avg 132 bpm) upeissa usvaisissa maisemissa.

Hetta, Ounasjärvi

Kokonaisuudessaan tähän viikon kertyi kilometrejä vaivaiset 32.1 ja aikaa liikkumiseen käytin seitsemisen tuntia. Hämmentävän vähän, vaikka tuntuu, että olen ollut liikenteessä koko ajan... Ensi viikko lomaillaan, katsotaan saanko siihen viikkoon kerättyä kunnon kilometrit :)

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Ladataan...

Kävelyviikko, savoilla ja ilman, muutamilla juoksuaskelilla ja ilman :). Tällä viikolla työ tai oikeammin elämä on tuntunut haittaavan harrastusta. Lasten kuskaaminen harrastuksiin, miehen muutaman päivän työreissu, siinäpä taas tämän viikon speksit ja sillä on menty mihin on revetty. Yllättäen tällä viikolla sauvakävelyn lomassa päähäni pälkähti myös idea juosta Cooperin testi sunnuntaina, joten samalla ajattelin laittaa Juoksuhaaste 2018:n pakettiin. Pienellä twistillä sain siis tällä viikolla koko haasteen suoritettua.  

Maanantaina menin suoraan töiden jälkeen salille (ja olin tietysti unohtanut sykevyön kotiin). Uuteen peruskuntokauden viikko-ohjelmaan kuuluu kaksi salipäivää ja toinen niistä toteutuu näin maanantaisin suoraan töiden jälkeen (1:05:04). Tällä viikolla noista salikerroista jäi toinen heti kuitenkin toteutumatta miehen työmatkan vuoksi.

Tiistai oli todella kiireinen päivä eikä aikaa treenaamiseen kertakaikkisesti ollut. Keskiviikkona eräs ihana juoksuystävä, joka opiskelee hierojaksi, tuli hieromaan hierontapöytänsä kanssa meille kotiin. Sain kahden tunnin perusteellisen ja aivan loistavan jalkahieronnan oman kodin "rauhassa"... Myös lapset saivat ’kokovartalohieronnan’ ammattilaisen käsittelyssä, voi sitä riemun määrää :D.

Torstaina kävin poluilla nauttimassa ihanasta kirpeästä syksyisestä illasta kävelyjuoksulla (1:13:11, 8.09 km, avg 126 bpm). Tässä tämä pieni twist Juoksuhaasteen keräilyyn - mukana ei ollut ketään kenen kanssa jutella tunnin reissulla, mutta sykkeet oli kyllä sitä luokkaa, että olisin pystynyt puhumaan puuskuttamatta. Toisaalta, sykkeet nousee heti juostessa sen verran korkealle, että puhuminen puuskuttamatta taitaa olla juostessa täysi mahdottomuus, joten tällä kuntotasolla mennään sitten kävelyjuoksuyhdistelmällä (*15). 

Perjantaina oli vuorossa pitkis, jonka toteutin puhtaasti sauvakävelylenkkinä (3:05:14, 18.13 km, avg 125 bpm). Vein nuorimmaisen eskariin ja lähdin siitä saman tien sauvakävellen kohti Vimpeliä ja Kieronmäkeä. Matkaa taitoin pääasiassa metsäautotiellä. Siinä sauvaillessa ja elämää ihmetellessä, alkoi taivaalta tippua aluksi aivan huomaamatta lumihiutaleita ja kun pääsin kotiin, piha oli jo täysin lumen peitossa. Ensilumi saapui siis Kajaaniin, mutta pysyvää lunta siitä ei vielä tullut.

Launtaina kävin lyhyen jaloittelulenkin edellisen päivän sauvakävelyn jumeja sulattaakseni (1:02:09, 7.0 km, avg 128 bpm). Sauvakävely selvästi rasittaa eri lihaksia kuin hidas hipsuttelujuoksu ja tämä pidempi sauvalävely otti yllättävän paljon alaselkään ja yläpakaraan ;D.

Olen vuoden aikana käynyt usein  kiertelemässä ainakin osaa Renforsin lenkistä, joka on yksi vakiolenkeistäni Kajaanissa. Olen ottanut kuvat Kajaaninjoen varrelta kohti Jauhokallioita jokaisena vuodenaikana ja nyt sain kokoelman täyteen. Kuvat on otettu lenkillä tammikuussa, huhtikuussa, elokuussa ja syyskuussa (*40).

Sunnuntaina päätin sitten vähän extempore saattaa vihdoin tämän Juoksuhaasteen loppuun ja vetää viikon viimeisen treenin, joka oli suunniteltu vetoharjoitukseksi, Cooperin testinä (*16). Suuntasin kahden nuoremman kanssa Vimpelin urheilukentälle, jonne on kotoa reilun kahden kilometrin matka. Lämmittelin testiin hipsuttelemalla lasten kanssa tuon matkan (he pyöräilivät) Vimpeliin ja vielä kentällä juosten hieman kovempia pyrähdyksiä. Testissä ensimmäinen kierros meni hieman liian lujaa, mutta sitten vauhti tasaantui ja juoksin 12 minuttia keskivauhdilla 4.20 min/km, jolloin testin kokonaismatkaksi tuli 2760 metriä, keskisykkeellä 183 bpm. Vedin siis tuon 12 minuuttia varsin täysillä, maksimisykkeeni on ilmeisesti noin 186 luokkaa, joten eipä siinä jäänyt juurikaan jossittelujen varaan :). Ja vaikka tuo muutama kymmenen metriä jäi hieman kaivelemaan, totesin loppujen lopuksi, että tämä saa kelvata, olihan tulos reilusti erinomainen N40-sarjassa!

Kokonaisuudessaan viikkoon mahtui kuitenkin aivan mukavasti liikuntaa, juoksua ja kävelyä tuli yhteensä 40.1 kilometriä ja aikaa likkuntaan käytin tällä viikolla 7 tuntia ja 22 minuuttia.

Taulukosta voit katsoa oman ikäluokkasi Cooperin testin tulosten mukaisen "kuntoluokituksen" - Miltä kuulostaa, lähdetkö testaamaan?

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 15. Juokse vähintään tunnin ajan sellaista vauhtia, että pystyt puhamaan puuskuttamatta. 40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina. ja 16. Juokse Cooperin testi. 

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä - FacebookInstagramTwitterYouTube

 

 

Ladataan...

Tämä viikko on mennyt lähinnä elämää ihmetellessä ja mahdottoman matalasykkeisiä ”juoksuja” yritellessä. Viikon kuvia en ollut siirtänyt pilveen ja kun se puhelin lähti varkaiden mukaan (postaus täällä), tämän viikon treenikuvat ovat vähissä...

Ensi viikosta alkaen olen suunnitellut tarkemmin peruskuntotreeniä seuraavalle neljälle viikolle ja sen jälkeen ehtii vielä pitää pienen valmistavan jakson ennen marraskuun 17. päivänä juostavaa 12 tunnin Joensuu Night Runia. Peruskuntokaudella juoksua tulee vähemmän, mutta treenitunnit pysyvät suurin piirtein samana ja lihaskuntoharjoittelun määrä kasvaa. 

Maanantaina kävin juoksulenkillä ihanan ystävän kanssa (1:14:03, 10.94, avg 149 bpm). Pitkästä aikaa vaihdoimme kuulumisia, juttelu juoksulenkillä on oikein kivaa, mutta sykeseurannan saa kyllä saman tien unohtaa. Juoksu ja juttelu onnistuu minulta loistavasti, pystyn keskustella korkeillakin sykkeillä, mutta sykkeen tämä jutustelu tosin nostaa turhan korkealle.

Tiistaina kävin työpäivän lyhyen tauon aikana kävelyllä haukkaamassa happea (30:23, 3.14 km, avg 118 bpm). Harvoin työpäivän aikana ehtii ulkoilla, nyt olin toisella paikkakunnalla ja kun asiakaskäyntien välillä oli pidempi tauko, käytin ajan kunnolla hyödyksi. Todella virkistävää! 

Keskiviikkona kävin kävelyjuoksulenkillä, jonka aikana pyrin erityisesti seuraamaan sykettä ja pitämään sen selvästi peruskuntoalueella. Jos syke lähti liiaksi nousemaan, pistin heti kävelyksi (1:14:03, 9.16 km, avg 130 bpm). Torstaina tein kotitreenin samalla, kun vahdin yläkerrassa lasten nukahtamista (42:03, avg 99 bpm) ja perjantaina oli taas juoksukävelylenkin vuoro (1:13:06, 9.09 km, avg 133 bpm).

Lauantaina kävimme miehen kanssa juoksemassa Vuokatin maastoissa. Nousumetrejä 13.16 kilometrin lenkille kertyi miehen Suunto Ambit3 -mittarin mukaan 502. Oma Polarin mittari näytti paljon vähemmän nousumetrejä (360m), mutta siinä ei olekaan varsinaisesti tarkkaa toimintoa korkeuden mittaamiseen, vaan se ottaa korkeuden vaihtelut ilmeisesti suurinpiirtein GPS-mittauksesta. Lenkin kesto oli 2:06:27 ja keskisykke oli 142 bpm. Maastossa keskisyke lähtee edelleenkin helposti laukalle, varsinkin nyt, kun nousua tuli kohtuullisen paljon. Kaunis syksyinen sää oli saanut Vuokatin poluille yllättävän paljon porukkaa liikkeelle, silti eteneminen oli jouhevaa ja tilaa riitti kaikille etenemistyylistä riippumatta :).

Lenkin jälkeen menimme Vuokatin uimahalliin peseytymään ja uimaan. Kun lapset eivät olleet mukana, pystyin uida matkaa, jopa 500 metriä, pitkästä pitkästä aikaa. En muista, koska viimeksi olisin uinut usemamman altaanmitallisen. 

Sunnuntai iltapäivä meni nauttiessa ihanasta syyssäästä pihalla ruohoa leikatessa ja valmistellessa ympäristöä tulevaa talvea varten (2:02:25, avg 114 bpm). Tällä viikolla treenitunteja on tullut oikein mukavasti, hieman reilu yhdeksän tuntia, kokonaisuudessaan kilometrejä 48.4, joista juoksuhkoa 42.4.

Siihen nähden, että syyskuussa on ollut ultramatkan kisa, jonka jälkeen oli viiden päivän totaalilepo liikunnasta, syyskuun juoksukilometrit ovat aivan kohtuulliset (163.0 km). Kokonaisuudessaan syyskuussa olen liikkunut liikuntamielessä 222.4 kilometriä, aikaa liikuntaan olen käyttänyt noin 35 ja puoli tuntia, pääpaino harjoittelussa on ollut peruskuntoharjoittelussa. Kisailu on kuitenkin selvästi nostanut vk-sykkeiden määrää, menihän reilun yhdeksän tunnin Vuokatti Trail Challengen keskisyke vk1-alueelle (vihreä alue pyramidissa). Kisa vaikutti myös siihen, että vk2 on suhteessa selvästi suurempi kuin jos kisaa ei olisi tässä kuussa ollut.

Kuukauden treenit sykealueittain.

 

Miten sinun syksysi on lähtenyt käyntiin? Vieläkö sinulla on tälle vuodelle kisoja? 

Loistavaa lokakuuta toivotellen, 

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Ladataan...

Peruskuntokauden alku, pitäisi alkaa suunnitella viikko-ohjelmaa ja miettiä, miten haluan treenata seuraavat pari kuukautta. Muutama ylipitkä harjoituskin pitäisi saada aikaiseksi ennen marraskuun puolen välin 12 tunnin sisärataultraa... huh! 

Ja sitten on tämä minun salainen ongelma, joka haittaa huomattavasti tätä peruskunnon kasvattamista... Että jos se ei ole juoksua, sitä ei saa laskea juoksuksi ja sitten ei kerry juoksukilometrejä ja me kaikkihan tiedämme, että vain juoksukilometrit ovat merkittäviä. Kun harrastaa juoksua, on juostava, ei riitä, että sauvakävelee tai pyöräilee (vaikka se olisi oikeasti juuri sitä tarpeellisinta ja hyödyllisintä peruskuntoharjoittelua), koska, no, se ei ole juoksua... Vaikka järjellisesti siis tiedän, että sauvakävely olisi oikeasti nyt sitä parasta peruskuntoliikuntaa, lähden silti usein juoksulenkille. Hieman syyllisenä siitä, etten tee oikeaa treeniä, mutta riemuissani siitä, että juoksen.

Juoksen siis siksi, että saan juoksukilometrejä, en siksi, että se hyödyttäisi minua tai olisi edes treenimielessä kannattavaa. On kauhean vaikea luopua tästä älyttömästä asenteesta ja pakottaa itsensä sauvakävelylle, mutta näin minun on silti tehtävä taas, jotta saan peruskuntoani aivan oikeasti treenattua... 

Maanantaina kävin hitaalla juoksulenkillä (1:11:07, 10.0 km, avg 134 bpm) ja pohdin tätä minun ”vaikeaa” suhdetta peruskuntoharjoitteluun. Suureksi harmikseni tarvitsen nyt todellakin pohjan rakennusta ja erityisesti matalasykkeistä treeniä. Juostessa syke ei tällä hetkellä vain pysy tarpeeksi matalana, joten minun on vähitellen aivan pakko suostua sauvakävelyyn. 

Tiistaina lähdimme nuorimmaisen kanssa pyörälenkille miehen ja isompien lasten ollessa harrastuksissaan (1:05:08, 15.04 km, avg 114 bpm), keskiviikona pidin lepopäivän ja torstaina nautin upeasta, aurinkoisesta ja lämpimästä syksyisestä säästä juoksulenkillä (54:47, 8.06 km, avg 138 bpm).

Perjantaina kävin pyöräillen salilla (1:00:06, avg 116 bpm). Viimeisestä salikeikasta olikin jo pidempi aika... tein pienillä painoilla kyykkyjä, maastavetoa kahvakuulalla, keskivartaloa ja yläkroppaa. Treeni ei tuntunut juurikaan missään salilla ja kuvittelin tehneeni kevyehkön treenin. Lauantaina tajusin kuitenkin, että pitkä tauko lihaskuntotreeneissä tuntuikin yllättävän paljon jaloissa. Lauantain lenkillä (46:42, 6.01 km, avg 138 bpm) jalat tuntuivat todella pökkelöiltä ja takareidet olivat totaalisen jumissa. Illalla jopa rullailin ja venyttelin epätoivoisen jumittuneita jalkojani (20:20, avg 92 bpm).

Sunnuntaina otin vihdoin järjen käteen ja lähdin sauvojen kanssa poluille (1:32:57, 9.33 km, avg 121 bpm). Eihän se samalta tunnu kuin juoksu mutta näillä mennään... Kerran viikossa peruskuntokaudella on ilmeisesti vedettävä kunnon perusteellinen sauvakävelylenkki. Siitä se pohja alkaa rakentua taas vähitellen... 

Siispä viikon kokonaiskilometrit tällä viikolla olivat 54.9 ja aikaa liikkumiseen käytin 7 tuntia 25 minuuttia. Juoksua ei paljoa tullut, mutta näillä mennään :)

Onko kenelläkään muulla tällaista häiriintynyttä suhdetta peruskuntotreeniin? ;)

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Pages